Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
Kakšikymmeneš piä (Kaheškymmeneš piä)
Источник:
Тверские переводные памятники карельской письменности начала XIX века, 2020, с. 165-166
MATVEISTA SVʼATOI JOVANGELI
Kakšikymmeneš piä (Kaheškymmeneš piä)
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный тверской
1 Taivaškunungahuš on kuin huolova izändä, kumbane päiväzen noužuolla läksi palkuamah palkalazie omah saduh.
2 I luadihuo hiän kera hinnan grivnoin päiväkši, työndi omah saduh.
3 Läksi hiän kolmandena päivän kodvana, nägi toizie šilläh pihalla šeizomašša,
4 I niilä šano: Mängiä i työ miun saduh, i midä rubietta makšamah, annan teilä. I hyö lähteih.
5 Vielä läksi kuuvendena i yhekšändenä kodvana, niin že luadi.
6 Läksi hiän yksitoistakymmendenä kodvana, piävytti toizie šilläh šeizomašša, i šano heilä: Midä työ tiälä šeizotta kaiken päivän šilläh?
7 Hyö šanottih hänellä: Niken meidä ei palkan. Hiän šano heilä: Mängiä i työ miun saduh, i midä rubietta makšamah, otatta.
8 Illalla šano savun izändä omalla savunkaččojalla: Kuču palkalazet i makša heilä palka, alguh jälgimäzillä, šiidä enžimäzillä.
9 I kumbazet tuldih yksitoistakymmendenä kodvana, otettih grivnoin.
10 Tuldih i enžimäzet i piettih mieleššä, enämmän otetah; otettih i ne grivnoin.
11 Ottahuo, buristih izännän piällä
12 I paistih: Nämä jälgimäzet yhen kodvan luajittih, i hiät yhenmuozekši panit miän kera, kumbazet tirpimä päivän vaivan i ägien.
13 A hiän vaštah šano yhellä heistä: Velli, en vuarra šilma; etgo grivnašta miun kera palkuačen?
14 Ota omaš palka i mäne; a mie tahon i tällä jälgimäzellä andua, kuin i šiula.
15 Ali ei šovi miula pidiä kuin tahon omua eluo? Žentähgo šiun šilmä on täydymätöin, kuin mie olen rakaš?
16 Niin lietäh jälgimäzet enžimäzinä, a enžimäzet jälgimäzinä; äijät ollah kučutut, a vähä on vallittuo.
17 I kuin läksi Iisus Ijerusalimah, otti yhet kakšitoistakymmendä opaššettavat matkah i šano heilä:
18 Ka mänemmä Ijerusalimah, i inehmizen Poiga annettu liey arhereiloilla i kirjamiehillä; i šurmalla hänen viäritetäh;
19 I annetah hänen vierottomilla nagrokši i lyödäväkši i riputettavakši; i kolmandena päivänä virguou.
20 Šilloin tuli hänen luo Zevedein poijien muamo omien poijien kera, i kumarduačehuo midä-liey pakkoi häneldä.
21 Hiän šano hänellä: Midä šiula tahottau? Hiän šano: Toivota, ana nämä molemmat miun poijat istuočetah yksi oigiella puolella šilma, i toine važamella šiun kuningahuošša.
22 Vaštah šano hänellä Iisus: Että tiijä, midä pakkuotta; voitago juuva mal’l’an, kumbazen mie juon, i rissittiäčennällä, kumbazella mie rissittiäčen, rissittiäčie? Hyö šanottih: Voima.
23 I šano heilä: Miun mal’l’an juotta, i rissittiäčennällä, kumbazella mie rissittiäčen, rissittiäčettä; a istuočie oigiella puolella milma i važamella, eu miun andamine, a kellä on varuššettu miun Tuatošta.
24 I kuuluštahuo, kymmenen pahottaliečettih molembien vellekšien piällä.
25 A Iisus, kuččuhuo heidä, šano: Tiijättä työ, vierottomien vanhemmat ollah hiän piällä vallallizet, i šuuret pietäh heidä.
26 Ei niin liene teisä: a ken tahtonnou teisä olla vanhembana, ana liey teilä pienembänä;
27 I ken tahtonou teisä olla enžimäzenä, olgah teilä nuorembana;
28 Kuin i inehmizen Poiga ei tullun, ana händä kuunnellah, a kuundelomah i andua oman hengen äijien piäžennän täh.
29 I kuin läksi Ijerihonašta, hänellä jälles ti aštu äijä rahvašta.
30 I ka kakši šogieda issuttih tiedä vaš, i kuuluštahuo, Iisus šiiričči aštuu, mögähettih hänellä: Ole hellä meidä vaš, Gospodi, Davidan Poiga.
31 A rahvaš keillettih heidä mögizömäštä; a hyö enämmäldi möistih: Ole hellä meidä vaš, Gospodi, Davidan Poiga!
32 I šeizauduhuo, Iisus kučču hiät i šano: Midä tahotta, kuin mie teilä luadizin?
33 Hyö šanottih hänellä: Gospodi, ana avauvutah miän šilmät.
34 Hellä oli heidä vaš Iisus, koššahutti hiän šilmie; i šidä kerdua ruvettih nägömäh hiän šilmät, i lähteih hyö hänellä jällesti.