Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
Kolmaš piä
Источник:
Тверские переводные памятники карельской письменности начала XIX века, 2020, с. 266-267
MARKEŠTА SVʼATOI JOVANGELI
Kolmaš piä
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный тверской
1 I tuli tuaš kanžah, i oli šielä inehmine, kumbazella oli kuivan käzi.
2 I vardeidih Hända, niinägo šuovattoina parennuttau händä, kuin Hända viärittiä.
3 I šano inehmizellä, kulla kuivahtan käzi: Šeizattuače keššelä.
4 I šano heilä: Šobiugo šuovattoina hyviä luadie ali pahua luadie? Hengi šäilyttiä ali hävittiä? I hyö iänettä oldih.
5 I kačahtahuo hiän piällä šiämen kera, tuškeudunut šidä, jotto hiän šiämet kovettih, šano inehmizellä: Oijenna kädeš. I oijendi, i lujeni hänen käzi, kuin toine.
6 I lähtehyö, fariseit šiinä že Irodalisson kera keškenäh pandih, kuin Händä hävittiä.
7 A Iisus läksi omien opaššettavien kera meren luoh; i äijä rahvašta aštu Galilejašta Hänellä jällesti, i Iudejašta,
8 I Ijerusalimašta, i Idumejašta, i šildä puolda Jordanua, i Tiirašta, i Sidonašta, ylen äijän, kuuluštahuo, midä Hiän luadiu, i tuldih Hänen luo.
9 I käški omilla opaššettavilla šuaha Hänellä venehen rahvahan täh, kuin Händä ei ličattais’.
10 Äijie jo Hiän tervehytti, äššen Hänen piällä tuleteldih, kuin vain Händä koššahuttuačie, kellä oldih kibiet.
11 I lemmot, nähtyö Händä, langieldih Hänellä jalgoih, i möistih, paissešša, jotto: Šie olet Jumalan Poiga.
12 I äijäldi kieldi heidä, kuin Händä tiedävänä ei luajittais’.
13 I mäni goralla, i kedä pidi Hänellä, kučču; i tuldih Hänen luo.
14 I luadi kakšitoistakymmendä, kumbazet oldais’ Hänen kera, i kumbazie työndelis’ Hiän šanelomah,
15 I voidais’ hyö piäštiä taudiloista i porottua lemboloja.
16 I ando Simonalla nimen Pedri;
17 I Zevedein Juakovua, i Juakovan vellie Iivanua: pani heilä nimen Voanarges , mi on ukonjyryn poijat;
18 I Ondreida, i Hilippiä, i Varfolomeida, i Matveida, i Fomua, i Alfein Juakovua, i Fadeida, i Kananitašta Simonua,
19 I Iskariuotašta Iudua, kumbane i ando Hänen.
20 I tuldih taloh; i keräydy tuaš rahvašta, äššen ei voinun heilä tarkoin leibiä šyyvä.
21 I kuulduo, ket oldih Hänen luona, lähteih Händä ottua, paistih hyö, jotto Hiän houkaštau.
22 I kirjamiehet, kumbazet tuldih Ijerusalimašta, paistih: Häheššä vejel’zevula on, i lemboloin vanhemman tuačči porottau lemboloja.
23 I kuččuhuo hiät, arvauttamizeh pagizi heilä: Kuin voit sotona sotonua porottua?
24 I kuin mua keškenäh šovinnotta on, ei voi pizyö že mua;
25 I kuin kodi liey keškenäh šovinnotta, ei voi pizyö že kodi;
26 I kuin sotona nouži ičen piällä iče i eroi, ei voi pizyö, a mänöy piäh šua.
27 Eigo voi niken vägövän inehmizen tarbehta, mändyö kodih, viijä, kuin iellä ei šivo vägöviä, i šilloin hänen kojin varraštau.
28 Amin’ šanon teilä: kaikki riähät jättiäčetäh inehmizien poijilla, i koronnat, min hyö korottaneh;
29 A ken korou Pyhähengen piällä, iinigäh ei liene jätändiä šillä, a viärä on iinigäzellä suudulla.
30 Žentäh, mintäh paistih: Pahalane on Häneššä.
31 Tuldih Hänen Muamo i vellet, i šeizattuačehuo ulguona, työnnettih Hänen luo kuččumah Händä.
32 I rahvaš issuttih Hänen ymbäri. Šanottih Hänellä: Ka, Šiun Muamo, Šiun vellet i čikot Šiun ulguona Šilma kyžytäh.
33 I vaštah šano heilä, niin paissešša: Ken Miun Muamo ali Miun vellet?
34 I kačahtahuo Ičen ymbäri istujien piällä, šano: Ka Miun Muamo i Miun vellet;
35 Ken kuin luadiu Jumalan välliä myöt’, že Miun velli, i Miun čikko, i Muamo Miula on.