ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Kuuveš piä

Kuuveš piä

карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный тверской
1 I läksi Hiän šieldä, i tuli Omalla rannalla; i Hänellä jällesti aššuttih Hänen opaššettavat.
2 Šuovattapiänä rubei opaštamah kanžašša; i äijät, kuulduo, diivuoliečettih, paissešša: Mistä tämä Hänellä šai? I ken ando muozen Hänellä mielen? I muozet viät Hänen käzillä luadiečetah?
3 Eigo Tämä ole rakendaja, Muarien poiga, a velli Juakovalla, i Ioseila, i Iudalla da i Simonalla? I eigo Hänen čikot tiälä meiss ä olla? I pahotettih Händä.
4 I šano heilä Iisus: Kaikkiella prorokkua šuurekši pannah, a vain omalla rannalla, heimokunnašša i omašša koissa ei panna.
5 I ei voinun šielä Hiän nimityttä luadie vägie, vain ei äijie voimattomie, panduo hiän piällä kiät, tervehytti.
6 I diivuoliečih hiän ei-uššondua, i käveli kylie myötʼ ymbärissällä i opašti.
7 I kučču kakšitoistakymmendä, i rubei työndämäh heidä kakšin, i ando heilä vallan lemboloin piällä.
8 I vakušti heilä, kuin nimidä ei otettaisʼ matkah, vain yhen šauvan: eigo juomisʼtʼa, eigo leibiä, eigo sizälih vaškie,
9 Vain kengiečenyöt jallaččiloih, i eigo šuorita kahteh vuatteukšeh.

10 I pagizi heilä: Missä kuin mänettä taloh, olgua šielä, kuni šieldä että lähe.
11 Ket kuin teidä ei oteta, eigo kuunnella teidä, lähtiessä šieldä, puistakkua revut tiän jalgojen alda, tiedävökši heilä. Aminʼ šanon teilä: Hoivembi liey Sodomoila da Gommoroila toizella ilmalla, mi šillä linnalla.
12 I lähtehyö šieldä, hyö šaneldih, kuin šanottaisʼ riähät;
13 I äijie lemboloja porotettih, i voila voijettih äijie voimattomie i tervehytettih.

14 I kuulušti kuningaš Iroda (oli jo kuuluvilla Hänen nimi) i pagizi, jotto: Rissittäjä Iivana virgoi kuoleista, i žentäh viät hänen tuačči ollah.
15 Muuvennet paistih, jotto Ilʼlʼa on; a muuvennet paistih: Prorokka on, ali yksi prorokoista.
16 Kuuluštahuo, Iroda šano: Kumbazelda mie piän leikkain Iivanalda, že on, že nouži kuoleista.
17 Tämä Iroda, työndähyö, otti Iivanan i pani raudoih, oman vellen Hilipän naizen Irodiadan täh, žentäh, jotto hiän naičči hänellä.
18 I pagizi Iivana Irodalla: Ei šovi šiula naizena pidiä šiun vellen (Hilipän) naista.
19 A Irodia vihua pidi hänen piällä i tahto händä tappua; i ei voinun.
20 Iroda iče varaji Iivanua, tiediässä, jotto hiän on mieš oigie, i svʼatoi, i vardeičči händä; i kuunnelduo händä, äijän hyviä luadi i mieleh händä kuundeli.
21 I tuli muone päivä, konža Iroda oman šynnynnän päivän täh šyötti i juotti omie vanhembie, tuhan miehen piällä vanhembie i Galilejan vanhembie.
22 I mändyö, žen Irodiadan tytär’ kargaji i mieldy Irodalla i hänen kera olijilla; i šano kuningaš tytöllä: Pakkuo miulda, midä tahot, i annan šiula.
23 I jiäkšiečih hänellä, jotto: Midä kuin pakonnet miulda, annan šiula, äššen puoleh kuningahuššah šuaten.
24 A hiän, poisʼ lähtehyö, šano omallah emälläh: Midä pakota? I hiän šano: Rissittäjän Iivanan piädä
25 I šidä aigua tuli rutoldi kuningahan luo i pakkoi, paissešša: Tahon, kuin šie andazit miula purdilolla Rissittäjän Iivanan piän.

26 I tuškeudu kuningaš, da jiäkšiečennän täh i hänen kera olijien täh ei tahton hyllätä händä.
27 I šidä že aigua, työndähyö spekuluatoran, kuningaš käški tuuva hänen piän.
28 I hiän, mändyö, leikkai häneldä piän tyrmäššä, i toi hänen piän purdilolla, i ando hänen tytöllä, a tyttö ando hänen omallah emälläh.
29 I kuuluštahuo, hänen opaššettavat tuldih i otettih hänen hibien i pandih kalmah.
30 I keräyvyttih Apostolat Šyndyruohtinan luo i šanottih Hänellä kaikki, min hyö luajittih i min opaššettih.
31 I šano heilä: Mängiä työ erisʼ yhteh tyhjäh paikkah i vähäzen lebiäčekkiä.Kävelijie i poisʼ läksijie oli äijä, i šyyvä heilä eulun konža.
32 I lähteih hyö yhet venehellä tyhjäh paikkah.
33 I nähtih heidä ajamašša rahvaš, i äijät heidä tunnuššettih; i jalgazin kaikista linnoista keräyvyttih šinne, i iellä heidä mändih, i tuldih Hänen luo.
34 I lähtehyö, nägi Iisus äijä rahvašta i hellä heidä vaš oli, žentäh, jotto oldih hyö, kuin lambahat paimenetta; i rubei heidä äijän opaštamah.
35 I kuin jo äijä aigua mäni, lähendiäčehyö Hänen luo, Hänen opaššettavat paistih: Tyhjä tämä paikka, i aigua jo äijä.
36 Lašše hiät, ana männäh lähizih sʼolih i kylih i oššetah ičellä leibiä; ei ole midä šyyvä.
37 I Hiän vaštah šano heilä: Andakkua työ heilä šyyvä. I hyö šanottih Hänellä: Kuin, mändyö, oštanemma leibiä kahteh šadah grivnah i annamma heilä šyyvä.
38 Hiän šano heilä: Äijägo teilä möykkyö on? Mängiä i kaččokkua. I tiijuštahuo, hyö šanottih Hänellä: Viizi möykkyö i kakši kalua.
39 I käški heilä issuttua kaikkie ymbärih vihannalla heiniköllä.
40 I istuočettih tukkuloin šavoin miehin, viizinkymmenin.
41 I otti viizi möykkyö i kakši kalua, i kačahtahuo taivahaže, risti hiät i katko möykyt, i andeli omilla opaššettavilla panna heilä edeh; i molemmat kalat jago kaikilla.
42 I šyödih kaikin, i kylläššyttih.
43 I kerättih viiblot i täyvytettih kakšitoistakymmendä vakkua, i kaloista.
44 Oli šyöjie viideh tuhandeh šua.
45 I šidä že aigua käški omilla opaššettavilla männä veneheh i ajua heilä ieldä päin šillä puolla Vifsaidah päin, kuni Hiän ičeštä laškou rahvahan.
46 I laškehuo hiät, läksi goralla kumardelomah.
47 I kuin jo ilda oli, veneh oli keški merellä, a Hiän yksinäh mualla.
48 I nägi heidä šoudamašša vaivan kera, oli vaštane heilä tuuli; i keškiyön jälgeh tuli Hiän hiän luo kävellen merdä myötʼ, i tahto männä šiiričči heidä.
49 A hyö, nähtyö Händä kavelömäššä merdä myötʼ, mieleššä piettih, jotto nägiečöy heilä, i mögähettih.
50 Kaikin Händä nähtih i pölläššyttih. Šidä že aigua virki heilä i šano: Uroštukkua, mie olen, elgiä varakkua.
51 I mäni hiän luo veneheh i heittih tuuli. I hyö keškenäh ylen äijäldi šäristih i diivuoliečettih;
52 Unohettih hyö leibih näh, šiämi hiän oli kovehtun.

53 I ajahuo, tuldih Gennissarietan muah i šeizattuačettih.
54 I kuin lähteih veneheštä, šidä že aigua tunnuššettih Händä,
55 I käveldyö kaiken žen muan, ruvettih posteloila (posteliloila) kandamah Hänen luo voimattomie, missä kuuldih, jotto Hiän šiinä on.

56 I kunne vain mänetteli, kylihgo, linnoihgo, sʼolihgo, tiešuaroila heiteldih voimattomie i ruguoliečettih Hänellä, kuin vain Hänen vuatteukšen helmua koššahuttuačettais; i ket kuin koššahuttuačettih, ne tervehyttih.