ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Kymmeneš piä

Kymmeneš piä

карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный тверской
1 I šieldä lähtehyö, mäni Iudejan randah, šillä puolla Jordanua, i tuaš keräyvyttih Hänen luo rahvaš, i kuin Hänellä taba oli, tuaš heidä opašti.
2 I tulduo, fariseit muanittamizeh kyžyttih Häneldä: Šobiugo miehellä ičeštä laškie oma naine?
3 A Hiän vaštah heilä šano: Min käški teilä Moise se i?
4 I hyö šanottih: Moisei käški kirjuttua laškukirjane i laškie.
5 I vaštah šano heilä Iisus: Tiän pahua tabua myötʼ kirjutti teilä muozen käššennän.
6 A muailman allušta šua miehen i naizen luadi hiät Jumala.
7 Tämän täh jättäy inehmine oman tuaton i muamon
8 I tartuu omah naizeh, i lietäh molen yhteh hibieh; šidä myötʼ enämbiä jo ei olla kahen, a yksi hibie.

9 Min jo Jumala yhitti, inehmine elgäh erottakkah.
10 I talošša tuaš täh näh Hänen opaššettavat kyžyttih Häneldä.
11 I šano heilä: Ken kuin laškonou oman naizen i naiččou toizella, pahua luadiu;
12 I kuin laškonou naine ičeštä oman miehen i toizen tuakši mänöy miehellä, še niin že pahua luadiu.

13 I kanneldih Hänen luo lapšie, kuin Hiän koššahuttuačisʼ heidä; a opaššettavat kiellettih tuojie.
14 Nähtyö tämän, Iisus pahottaliečih, i šano heilä: Andakkua lapšilla tulla Miun luo, elgiägo haukkukkua heidä, muozien on Jumalan kuningahuš.
15 Aminʼ šanon teilä, ken kuin ei ottane Jumalan kuningahuššua kuin lapši, ei liene häneššä.
16 I šebiähyö hiät, i panduo kiät hiän piällä, hyvin pagizi heilä.
17 I kuin läksi Hiän matkah, tuli Hänen luo yksi mieš, i šeizattuačehuo Hänen ieššä polvuzin, kyžy Häneldä: Hyvä Opaštaja, midä luadie, kuin šuaha iinigäne eländä?
18 Iisus šano hänellä: Midä šie Milma šanot hyväkši? Niken eu hyvä, vain yksi Jumala.
19 Tiijät käššennät: elä luaji naizinehmizien kera pahua; elä tapa; elä varrašša; elä tyhjiä toizen piällä pagize; elä abivoi; šuurena pie tuattuoš i muamuoš.
20 A hiän vaštah šano Hänellä: Opaštaja, kaikki nämä luajin pieneštä šua.
21 Iisus, kačahtahuo hänen piällä, šuvaččemah rubei händä, i šano hänellä: Yhtä vielä et lopettan: mäne, mi šiula on myö i jua vaivazilla, i liey šiula elo taivahašša; i tule, i kävele Miula jällesti, ottahuo rissin.
22 Hiän pahalla mielin oli tämän paginan täh i läksi Häneštä tuškeudun, oli hänellä äijä eluo.
23 I kačahtahuo, Iisus šano omilla opaššettavilla: Min jygehyöldi männäh elokkahat Jumalan kuningahuššah!
24 A opaššettavat pölläštyliečettih Hänen paginoja, a Iisus tuaš vaštah heilä šano: Poijat, min jygehyš uškojilla eloh männä Jumalan kuningahuššah.
25 Kebiembi männä nuoralla nieglan korvazista läbi, mi elokkahalla Jumalan kuningahuššah.
26 A hyö ylen diivuoliečettih, paissešša keškenäh: Nin ken voit šäilyö?
27 Kačahtahuo hiän piällä, Iisus šano: Inehmizillä ei voi, a ei Jumalalla, kaikki voit Jumalalla.
28 Rubei Pedri pagizomah Hänellä: Ka myö jättimä kaikki i Šiula jällesti läksimä.
29 Vaštah šano hänellä Iisus: Aminʼ šanon teilä, eu nikedä, ken hylgäi kojingo, velletgo, čikotgo, izängo, emängo, naizengo, poijatgo, muango Miun täh i Jovangelin täh,
30 Kuin ei ottane šuan verdua nyt tänä aigana kodiloja, i vellilöjä, i čikkoloja, i iziä, i emiä, i poigie, i muada, ollešša vierahalla rannalla, i toizešša ilmašša iinigähistä eländiä.

31 Äijät lietäh enžimäzet jälgimäzinä, a jälgimäzet enžimäzinä.
32 Kuin oldih hyö matašša, männeššä Ijerusalimah, Iisus iellä päin heidä aštu, i hyö kammottih, i Hänellä jällesti männeššä, varattih. I tuaš otti kakšitoistakymmendä, i rubei heilä pagizomah, mi Hänen kera lienöy:
33 Ka myö mänemmä Ijerusalimah, i Inehmizen Poiga annettu liey arhereiloila i kirjamiehillä, i viäritetäh Hänen šurmalla, i annetah Hänen vierottomilla,
34 I ruvetah nagrattaliečomah Hänen piällä, i lyyväh Händä, i šylgietäh Hänen piällä, i tapetah Hänen; i kolmandena päivänä virguou.

35 I Hänen edeh tuldih Juakova da Iivana, Zevedein poijat, paissešša: Opaštaja, tahomma, kuin myö midä pakonemma Šiulda, luadizit meilä.
36 A Hiän šano heilä: Midä teilä tahottau, kuin mie teilä luadizin?
37 I hyö šanottih Hänellä: Anna meilä, kuin yksi meistä oigiella kiällä, a toine važamella Šilma vaš istuočizima Šiun kaunehuošša.
38 Iisus šano heilä: Että tiijä, midä pakkuotta. Voittago juuva žen mal’l’an, kummas’t’a Mie juon, i rissittiäčennällä, kulla Mie rissittiäčen, rissittiäčie?
39 A hyö šanottih: Voimma. Iisus šano heilä: Mal’l’an, kummas’t’a Mie juon, juotta, i rissittiäčennällä, kulla Mie rissittiäčen, rissittiäčettä;
40 A istuočie oigiella i važamella kiällä Milma eu Miun annettava, a kellä on varuššettu.

41 I kuuluštahuo, kymmenen ruvettih pahottaliečomah Juakovan da Iivanan piällä.
42 Iisus, kuččuhuo hiät, šano heilä: Tiijättä työ, kellä on mieli pidiä rahvahie, voitetah heidä, i hiän vanhemmat vallašša pietäh heidä.
43 A teisä niin ei liene: a ken kuin tahtonou teisä olla šuurembana, olgah teilä pienembänä;
44 I ken kuin tahtonou teisä olla vanhembana, olgah kaikilla nuorembana.

45 Inehmizen Poiga ei tullun, kuin kuunneldais’ Händä, a kuundelomah i andua oma hengi äijien piäžövökši.
46 I tuldih hyö Ijerihonah. I kuin läksi Hiän Ijerihonašta, i Hänen opaššettavat, i äijä rahvašta, Timein poiga Vartiemei šogie istu pakkuomašša tierannašša.
47 I kuuluštahuo, jotto Iisus Nazorei on, rubei mögizömäh i pagizomah: Duavidan Poiga Iisus, ole hellä milma vaš.
48 I kiellettih händä äijät, kuin hiän olis’ iänettä; a hiän vielä enämmäldi mögizi: Duavidan Poiga, ole hellä milma vaš.
49 I piettyhyö, Iisus käški kuččuo händä. I kučuttih šogien, šanuos’s’a hänellä: Rohkuače, nouže, kuččuu šilma.
50 A hiän luoduo ičeštä vuattien, nouži i tuli Šyndyruohtinan luo.
51 I šano hänellä vaštah Iisus: Midä tahot, kuin luadizin šiula? Šogie šano Hänellä: Opaštaja, kuin mie nägizin.
52 Iisus šanо hänellä: Mäne, šiun uššonda piäšti šiun. I šidä že aigua rubei nägömäh i läksi matkah Šyndyruohtinalla jälles ti.