Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
Viiještoistakymmeneš piä (Viiještoista piä)
Источник:
Тверские переводные памятники карельской письменности начала XIX века, 2020, с. 292-293
MARKEŠTА SVʼATOI JOVANGELI
Viiještoistakymmeneš piä (Viiještoista piä)
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный тверской
1 I terväh huomenekšella keškenäh pandih arhereit vanhemmien i kirjamiehien kera, i kaikki kanža, i šidohuo Šyndyruohtinan, šuatettih Hänen i annettih Piluatalla.
2 I kyžy Häneldä Piluatta: Šiego olet Iudejoin kuningaš? I Hiän vaštah šano hänellä: Šie šanot.
3 I paistih Hänen piällä arhereit äijät.
4 Piluatta tuaš kyžy Häneldä: Etgo nimidä vaštah pagize? Kačo, min verdua Šiun piällä paissah.
5 A Iisus enämbiä nimidä ei paissun, äššen diivuoliečih Piluatta.
6 Jogo kallis’päivänä hiän laški heilä yhtä šivokšista, kedä pakottih.
7 Oli nimie myöt’ Varuavva omien hoppumiehien kera šivottu, kumbazet hopušša piäniekkuon luajittih.
8 I mögähtähyö, rubei rahvaš pakkuomah, kuin hiän aino heilä luadi.
9 A Piluatta šano heilä vaštah: Tahottago, laššen teilä Iudejoin kuningahan?
10 Tieži hiän, vihua myöt’ annettih Hänen arhereit.
11 A arhereit juohateldih rahvahalla, kuin paremmin Varuavvan laškiis’ heilä.
12 A Piluatta tuaš šano heilä vaštah: Midiä tahotta, luajin šillä, kedä kučutta Iudejoin kuningahakši?
13 A hyö tuaš mögähettih, šanuos’s’a: Riputa Händä.
14 A Piluatta šano heilä: Min pahutta Hiän luadi? A hyö enämmäldi šidä möistih: Riputa Händä.
15 Niin Piluatta luadi rahvahan himuo myöt’, laški heilä Varuavvan, i lyödyö, ando heilä Šyndyruohtinan riputettavakši.
16 A salduatat šuatettih Hänen huonukšeh (huonehukšeh), kummas’t’a kučutah pretora, i kerättih kaiken polkan;
17 I šuoritettih Hänen vuatteih, i punohuo kukonpuušta venčan, pandih Hänellä piäh;
18 I ruvettih Hänellä tervehyttä pidämäh i pagizomah: Terveh, Iudejoin kuningaš!
19 I lyödih Händä piädä vaš šauvalla, i šylgiettih Hänen piällä, i heittiäčehyö polvuzin, kumardualiečettih Hänellä.
20 Nagrattaliečehuo äijän Hänen piällä, riuhattih Häneldä vuatteukšen, i šuoritettih Hänen omih vuatteih, i šuatettih Hänen riputettavakši.
21 I ahissettih kandua Hänen Ristie šiiričči mänijän Kirineistä Simonan, kumbane aštu pellošta, Aleksandran da Ruufan tuaton.
22 I šuatettih Hänen Golgofalla, paikalla, kumbane šanuočou oččapaikakši.
23 I annettih Hänellä juuva kargien kera ševotettuo viinua; i Hiän ei otellun.
24 I Hänen riputtajat juattih keškenäh vuattiet, luoduo arbah, kellä mi ottua.
25 I oli päiviä kolmaš kodva, i Hänen riputettih.
26 I oli kirjutettu Hänen viäryttäkirjutuš: Iudejoin kuningaš.
27 I Hänen kera riputettih kakši rozboiniekkua, уhen oigiella, a toizen važamella kiällä Händä.
28 I luadih kirjutušta myöt’, kumbane pagizou: I pahojen kera paniečih.
29 I šiiričči aštujat haukuttih Händä, vabautuas’s’a omilla piälöillä i paissešša: Aha, kirikön levittäjä i kolmešša päiväššä šeizattaja.
30 Šäilytä iččiedä, i lähe Rissildä.
31 Niin že i arhereit nagrattaliečettih kirjamiehien kera, toine toizella paissešša: Toizie šäilytti, iččiedägo ei voi šäilyttiä.
32 Hristos, Izruajelin kuningaš, ana nyt lähtöy Rissildä, ehki niämmä i uššomma Hänellä. I Hänen kera riputetut haukuttih Händä.
33 Konža oli kuuveš kodva, oli pimie kaikella mualla yhekšändeh kodvah šua.
34 I yhekšändenä kodvana mögähtih Iisus korgiella iänellä, šanuos’s’a: Eloi, Eloi, lama savahfani? Niin šanuo: Jumala Miun, Jumala Miun, miksi Šie Miun jätit?
35 I muuvennet šeizojista, kuulduo, paistih: Ka Il’l’ua kuččuu.
36 Yksi hyppäi i, täyvyttähyö pakkulin muigiejuomizella, i panduo šauvazella, juotti Händä, paissešša: Vuota, kačomma, tulougo Il’l’a piäštämäh Händä.
37 A Iisus, mögähtähyö šuurella iänellä, kuoli.
38 I kirikön ovešša vuattie rebiih kahekši, ylizeštä piäštä alizeh šua.
39 Nähtyö, šuan piällä vanhin, Hänen kohašša šeizoja, jotto Hiän, niin mögähtähyö, kuoli, šano: Tožieh tämä Mieš oli Jumalan Poiga.
40 Oldih i naizinehmizet, kumbazet edähädä kačottih: niisä oli Muarie Magdalina, i pienen Juakovan da Iosein emä Muarie, da Salomie,
41 Kumbazet, konža Hiän oli Galilejašša, käveldih Hänellä jällesti, i kuunneldih Händä, i äijät toizet, kumbazet tuldih Hänen kera Ijerusalimah.
42 I jo kuin oli myöhä, žentäh, jotto oli viiješ päivä, mi šuovattua vaš,
43 Tuli Arimafejašta Ossippa, šuuri mieš, i Hiän vuotti Jumalan kuningahuštua, rohkuačehuo, mäni Piluatan luo i pakkoi Šyndyruohtinan hibiedä.
44 A Piluatta diivuolih, jotto Hiän kuoli, i kuččuhuo šuan miehen vanhemman, kyžy häneldä: Jogo Hiän kuoli?
45 I tiijuštahuo vanhemmašta, ando hibien Ossipalla.
46 I hiän, oštahuo torven, i heittähyö Hänen Rissildä, kiäri häneh i pani Hänen kalmah, kumbane oli luajittu kiveštä, i pani kiven kalman piällä.
47 A Muarie Magdalina da Iosein Muarie kačottih, kunne Hänen pandih.