ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Barhatova L'udmila. Kuuši

Barhatova L'udmila

Kuuši

карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Meijän kyläh tuli talvi. Lumi katto pellot, mečät, tiet. Yöllä pakkani paukutti šeinie myöten, kaikki ikkunat oltih šen piiruššukšissa. Huomenekšella mie henkähin ikkunan lasih, jotta šulais pyöröni i vois kačahtua, eikö lumi ole kattan tietä kouluh päin.
Mie poikkoseh join maituo šankin kera ta hypyllä kouluhlakki piäššä, kintahat kiäššä, kuatančat jalašša!
Tunnilla piäh tultih hyvät mielet: "Illalla lähen čurnimah čunalla termäštä! Čuna vuottau milma portahien alla. Miun čuna on luajittu kuin pienet korjaset. Potruškan kera kahen istuuvvumma i ajamah! A još kuavumma, niin vain nakramma ilošta!"
Vielä ajattelin kuušešta. Myö, kaikki lapšet, oikein tykkyämmä i vuotamma Uutta Vuotta! Tiijämmä, jotta Pakkaisukko pakajau meijän liikuntakašvatukšen opaštajan iänellä, ka kuitenki ušomma, jotta hiän luatiu čuuton.
Tuntien jälkeh opaštaja šano:
Jiäkyä, lapšet, kotvasekši kouluh, pitäy kuunnella, hyvinkö panija muistih šanat Uuvven Vuuvven pruasniekkua varoin.
Vet Kuušen juhlah šuaten jäi vain netäli.
Pruasniekan ohjelma oli jo valmissettu ta kaikki roolit oli juattu. Lumineitosekši tulou tyttö, kumpani opaštuu 8. luokašša. Vanhemmat prihaset esiinnytäh hukan ta kontien rooliloissa, a yksi tyttöni tulou revokši. A vielä yksi tulou Šyöjättärekši. Pienemmät lapšet šuoriuvutah jäniksiksi. A monet tytöt pannah piällä valkiet mekot, tullah lumitähtisiksi ta ruvetah tanššimah.
Šyöjätär peittäy Lumineitosen, ei taho laškie häntä meijän pruasniekkah. Hukka häntä auttau. A viekaš repo, kontie, jänikset i kaikki toiset lapšet autetah Lumineitosella piäššä pois Šyöjättären vankilašta. Tämmösen spektaklin myö varuššamma opaštajien kera. A šiitä tulou Pakkaisukko ta rupieu jakamah lahjoja Lumineitosen kera! Mimmosenpa lahjan antannou miula?
Ka i tuli päivä, konša liikuntakašvatukšen opaštaja vanhempien prihasien kera läksi meččäh kuušta tuomah traktorilla. Myö potruškojen kera jäimä vuottamah koulušša. Pihalla jo hämärty, kun kuuluštima: traktori ajau!
Kačahtima pihallakuuši oli korkie, okšat pörhisköt! Mänimä poikkoseh šinčin oven tuakši. Ovi avautu ta näyttäyty kuušen latva. Myö nojautuma šeinyä vaššen. Kuušen tuokšu täytti šinčin. Nytki vielä muissan, kuin kuušen okšat pisseltih käsie ta ihuo, konša šitä kannettih šivučči.
Kuuši ašetettih šuureh levieh šalih. Puu oli korkieluah šuaten. Latvah pantih ruškie tähti. Kaikki muuttu ympäri! Kuušen kera kouluh tuli starina!
Toisen päivän huomenekšella rupesima riputtamah kuušen okših šomie kukkasie. Myö iče luatima girl’andoja, leikkasima valkiešta paperista lumitähtijä. Koristima šalin ta luokat. Oli vesselä!
A illalla oli Uuvven Vuuvven starina. Kuušen ympäri hypeltih Šyöjätär ta hukka, tahottih varaštua Lumineitosen. Vain heilä še ei onnistun ta hyvyš voitti!
Pakkaisukko toi täyven šäkillisen lahjua ta oman punukkaisen Lumineitosen kera anto niitä jokahisella lapšella.
Hyvyä Uutta Vuotta 1964!

Tverinkarjalašta kiänti Maikki Spitsina.