ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

L’ubov’ Baltazar. Gu ei olis olluh voinua...

L’ubov’ Baltazar

Gu ei olis olluh voinua...

карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
K uvas on minun muaman nuorin velli Vahroin Miikul (1925-1945). Vai pikoi kodvazen, vai kaksikymmen vuottu häi ehti eliä täl ilmal. Juuri häneh niškoi emmo tiijä nimidä. Muamo musteli vellie yhtes kaikkienke, yhtes kogo perehen eloksenke da saneli meile, lapsile. Minun vahnembil sizäril onnuako net sanat ei äijäl piäh tartuttu, a minä gu olin vie ihan lapsi, sit kuundelin suu avvoi. Meni äijy vuottu dai muaman mustelemizii mustelles rodih minul tämä pajo. Gu ei olis olluh voinua, velli olis olluh elos, sit muamo vois mustella ihan muudu, dai minun pajot nygöi oldas ihan muut...
Sit kodizes juuri Kaugoijärven rannal oli rauhu da ylen hyvä perehsobu. Muamo jo vanhate kai unis nägi omua "mandžoimägie" da saneli minul. Kai net muaman paginat dai unet olen pannuh jälgivuozinnu tallel runoloih: "Mandžoinmäin unis näin, kuvvei sizäret keräimmö marjua, muamo murginua keittämäh jäi, tuatto vellenke ajettih karjua". Ken tiedäy, gu ei olis olluh voinua, minägi eläzin nygöi Kaugoijärvel, keittäzin räkel kezäpäiväl murginakse maimuliendy da vuottelizin lapsii da bunukkoi, konzu tuldaneh kodih, tävvet astiet mandžoidu käzis...
Vahroin pereh eli Rajakonnun Kaugoij ärven hierus. Muaman tuatan puolen Vahroit elettih Mančinsuarel. Muaman muamo oli Videlen Yliägän Häkin Miikulan (Bikovat) perehespäi. Kačos, vikse tämä nimi oli olluh ennegi perehes, joga polves oli olluh Miikulua. Tämän peräh piäh pälkähtih vie yksi mielinevvostovallan aigua vie puaksumbah lapsil ruvettih andamah tsuarin perehen nimii: Nikolai, Aleksandra, Aleksei, Marija, Ol’ga, Tatjana, Anastasija. Kogo Ven’an mual, ei vai meil Karjalas nämmii nimilöi on joga perehes.
Videlen čupul muamal oli äijy omua. Eihäi sudre hyö tuatanke tuldu jo voinan jälles Louhen piirispäi elämäh Videleh. Pieni Miikul, meijän velli, jo oli yskäs. Muaman sevoittaret, Anastasij a da Ol’ga, oldih ihastuksis, gu vastavuttih da muamo tuli Videleh elämäh. Silloihäi, enne voinii, kai omat ylen hyvin rodn’astettih, kai kyläpruazniekat oldih yhtes dai tytöt käydih ad’voih. Tädä Rajakonnun, Salmin da Videlen välimatkua puutui muamal juoksendella toiči jallaigi, ainoshäi löydyi midätahto dieluo vai viettäviä viestii. "Rajakonnun da Kavainon kauti Kaugoijärvele kiirehtän illal, viestii vedämäh kävähtin Salmih, kodih piäzen jo odva vai pimies."
Käydih nuoret tytöt jallai Alavozeh dai Anuksehgi. Gu ken mustanou, Anukseh Videlespäi ajajes, jo linnan keskučas, ga vie täl puolel jogie, tien jyrkäs kulmas oigiel käil hätken seizoi jo hajonnuh, ylen vahnu madal taloi. Enne voinii se oli bufiettu, ga illoil sinne nuorižo kerävyi tansiloih. Soitti Ivan L’ovkin, muamo seizoi hänen rinnal da pajatti. Hänel silloi oli 17 vuottu. Vie kolmen vuvven peräs algavui voinu. Gu ei olis olluh voinua, muamo olis roinnuh pajattajakse...
Kaikil Vahroin perehes oli ylen luja tervehys, hyvä taba, čoma iäni. Se ylen pädi da autoi jygies elaijas. Voinan allus heijän ni muamua, ni tuattua jo ei olluh hengis dai kaksi vahnimua sizärdy jo oli mendy miehele. Lapset, nelli sizärdy da velli, jovvuttih evakkoh Arhangelin alovehele. Ruattih kolhozas. Toven sanuo, täytty vägie puutui ruadua vai muamal, muut kolmei oldih händy nuorembat, ga auttamah käydih yksikai. Natašoi oli vahnembi muamua, ga häi ei voinnuh äijiä kävellä, oli kodiniekannu. Hyvä ku ainos heile vastah tuli putin rahvastu, ket autettih da ei annettu orboloil kuolta nälgäh... Gu ei olis olluh voinua, minul olis oldu buabo dai died’oi, dai muamal ei olis pidänyh pidiä peitos sidä, kui hyö kuoltih. Kuol tih yhtenny piän, kerras, heij än surmu oli rajan viga, sih raja oli viäry. "Ambujua en viäritä, ambui ambui oigieh, viäry oli viäry raja, rajan panii sogei..." net runot jiädähes minun mieleh, niidy suau itkie, suau pajattua, ga sanella on ylen kibei.
Vuvvennu 1943 evakos olles Miikulal täydyi 18 vuottu dai händy otettih voinale. Sizäril enämbiä ei puuttunuh nähtä vellie. Hyö ni kerdua ei vastavuttu ni kaikis vahniman Mat’a-čikon kel. Häi meni susiedah miehele, ga rajan panduu se Rajakonnun Virdilän taloi jäi Suomeh. Mat’a eli hyvin da hätken, hänel oli poigu da tytär dai rodih äijy bunukkua. Bunukat eletäh nygöi yliči Suomen. Gu ei olis olluh voinua, ainavol Vahroin perehen poijal Miikulalgi olis voinnuh olla omua lastu...
Vahroin sizärekset elettih hätken da ainos autettih toine tostu. Yksi sizär Vera voinan lopus vastai ukrainalazen miehen, meni miehele da ajoi hänenke elämäh Ukrainah. Vie "hyväl aijal" muamo tuatanke ajeltih Ukrainah, dai muut sizäret kaikin käydih kaččomah, kui Vera eläy. Hänel oli kolme lastu, hyö ukonke ruattih kolhozas. Ei olluh ni kebjei, ni bohattu elos Ukrainasgi. Kylläl oli vai kaikenluadustu fruktua, Vera kuivai niidy da työndi poštua myö meile Karjalah. Mual heij än saduzes oli muga äijy luuhustu, ga net kai rudžistih polgijes...
Nygöi tämä voinu rodih... Hyvä hos ei tulluh sidä tavvistua Ol’gal, Maril, Natašoil, Mašoil, Veral... Heile täydyi omas voinas. Ei vai tämä nygöine voinu jiäs minul musteltavakse...