ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Mäkinen (Remšu) Maikki. Mečänpeitokšešta piäššettih

Mäkinen (Remšu) Maikki

Mečänpeitokšešta piäššettih

карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
M ie tiälä Vuokkiniemeššä olin šovan aikana. Šilloin šielä oli šemmoni Issakan Riijon akakši šitä šanottih, jotta še tiesi kaikki. Šiitä oli Tollonjovelta yksi vanha akka, oliko še Okahvie. Šiltä oli lähtömät mänty meččäh eikä niitä löytyn. Kun meččä oli peittän.
No še tuli šinne Ananien Ohvoh ta šano:
Šano, kukki-čikkon, mi nyt on, kun lähtömät on ollun jo nellä yötä mečäššä?
Meččä on peittän ta ne ei tultu kotih.
Hiän oli vanha ihmini eikä jakšan lähtie niitä eččimäh. No ta molommat on kuurnehie. Karjutah toini toisellah, mie kuuntelen. Issakan Riijon akka šanou:
Lähemmä tuonne vajosilla čuhuttamah.

A kešä kun on, ikkuna on auki, ni ajattelen: "No čuhuttuat työ".
Mie mänin ikkunan luokši kuuntelomah šitä čuhutušta, kun ne vajosilla mäntih čuhuttamah. Ohvon akka šanou:
Kun mänet kotihis, ota liävän hinkalošta hiili ta kirjuta šillä hiilellä liävän kynnykšeh jotta: "Još ei piessa tuo tämän yön aikana lehmie kotih, ni mie luajin Jumalalla prošen’jan".

A kumpikana ei šuattan kirjuttua eikä tietän i: eikä a:ta. Ka kirjuttua vain piti, hiilellä töhertyä. Ta mitein ni olkah, toisena iltana lehmät tulla jelkuttih kotih. Šiitä še tuli kiittämäh ta spassaiččomah, jotta kun illalla lehmät tultih kotih, heti toisien lehmien kera oli tultu. Še oli prošen’jan luatin Jumalalla. Näin ne enneinvanhaset rahvaš.