ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Guščina Viola . Ruato oli jykie, ka še aika muistuu hyvällä. 2

Guščina Viola

Ruato oli jykie, ka še aika muistuu hyvällä. 2

карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
PIRTISSÄ RUATTIH
Pellavan ta villan kutomista vaššen pirtissä oltih kankašpuut.
Još kankašpuita tarvittih pirtissä koko ajan, ni lattieh luajittih šyvennykšet šen čorpilla, a korkiet takapuut luajittih kattoh šuaten, jotta kankašpuut paremmin pisyttäis kuvonnan aikana.
Joka talošša oli rukki, omaluajittu tahikka Šuomešta tuotu. Entiseh aikah rukki annettih antilahalla prituaneina, šentäh kun "värttinällä kesryämini pi täkši kävis".
Još taloissa ei ole kankašpuita, ni monet naiset käytetäh pirtoja, kumpaset ripuššetah ta kuvotah mattoja. Pohjarihma vejetäh krovatin karmeh. Naiset nakretah: "Krovatilla mattoja kuvomma". Pirtoloilla kutuos’s’a ripakošta leikattuja kaitasie kuteita punotah šuurih käpylöih. Pirtissä naiset kesrättih, kartattih, kuvottih kankašta.
Miehillä niise oli pirtissä ruatamista. Talvella hyö luajittih venehie, rekijä, škuappija, krovattij a ta stuuloja, šuutaroitih, paikattih verkkoja.
Pirtin kiukuašša hauvottih jalakšie čunoih ta kiinitettih niitä painopuih, kuvottih vakkua, kesselie, luapottie, ommeltih vuatetta ta niin ielläh.
Pruasniekkoina ei ollun tapana ruatua: "Ennein pruasniekkoina ei ruattu, eikä i pyhinäpäivinä".

JOKA ČUPULLA OMA TARKOTUŠ
Ikonit pantih šuureh čuppuh, ikkunojen välih ta piällä.
Šuurella ikonilla luajittih eri pol’čča, šiinä piettih i lampadie. Šitä ikonie korissettih käsipaikalla. Kirjottuja käsipaikkoja ripuššettih peilin piällä.
Karjalaisilla šuuri čuppu šuatto olla kiukuanpuolini čuppu (mi eruou perinteheštä). Šuuren čupun lišäkši pirtin peräpuoli oli kunnivopaikka, kunne hyvie vierahie kučuttih istumah.
Ovenšuušša oli šavini, vaškini tahi tuohini käsiaštie. Šen alla pantih šaikka, mi šeiso kolmella čorpalla, tahikka yhellä čorpalla, ka šeinäh koukulla kiinitettynä.
Käsipaikkapol’čat tultih muotih 1920–1930 vuosina. Niihi pantih verho, mihi oli kirjutettu "Hyvyä huomenta". Ikkunoissa oltih lyhyöt verhot jo XIX vuosišuan alušša. Lattiella piettih kirjavie mattoja.
Krovatit oltih puiset, myöhemmin tuli eteh päin jatkujie, korkeijen karmien kera, šuomelaisie mallija. Ušiemmičči kuitenki ruavahat muattih lattiella, palattiloilla, kiukualla, kosinolla. Huomenekšella šijat (turkki- ta pumpulitäkit, pielukšet) kerättih ta pantih čuppuh laučalla.
Nännilapšella oli pärieštä luajittu kätyt, kumpani riippu koukušta luašša. Tahikka kätyt šivottih vipuh, šemmoseh hoikkah šitkieh riukuh. Kätkyön piällä pantih vanha košto, jotta šiäkšet ei purtais lašta. Vipukätyttä šuatto heiluttua jalalla nuorasešta, šamalla aikua šai ruatua mitänih, vaikka kesrätä rukilla.
Tämän lisäkši oli i puisie matalajalkasie keinukätkyitä.

TALON MUITA TILOJA
Elollisilla karjalaisilla talon kylkeh oli liitetty gorničča.
Šen oččašeinäššä oli kakši ikkunua ta kyleššä yksi. Gorničašša oli kiukua, stola, skammija, pari krovattie.
Gorničča oli vierahie vašše. Kontokkilaini A. I. Melentjev muisteli:
Šovan aikana gorničoissa elettih perehelliset šotilahat.
Melkein joka talošša oltih vatieralla šotilahat.
A hänen tuatto oli šanon, jotta 1923–1924 vuosina heijän talon gorničašša oltih enklantilaiset vallottajat.
Gorničan alla oli aitta, missä šäilytettih kalua, marjua, šientä. Vierellä oli toini huoneh, missä piettih työvehkehie, a kešällä šiinä oltih lampahat.
Gorniččah piäsi šinčistä. Gorničan alahuata piäsi šuorah tallih ta sarajalla.
Šinčissä piettih verkkoja, šankkoja, šaikkoja, korvoja, korentoja, kylyvaštoja ta muuta. Šeinillä oli kaivettu tilat kirvehie varoin.
Šinčissä oltih aitat: mušta ta valkie, maitoaitta. Mušta-aitta oli vilu, šinne konšana ei piäššyn päivänvalo. Šielä piettih maitoruokie ta kuivattuo lihua, ruoka vet oli kallisarvoista. Korvoloissa oli marjua ta kalua. Pohatoilla karjalaisilla šinčin ieššä oli hiršini tahi lautani lasitettu kylmä veranta, eryähičči 16 metrie pitkä. Šiinä oli toko moniväriset lasit ta figuroilla korissetut ikkunapielet. Šielä oli aštieškuappija, lippahie, rukkija ta muita talouštarpehie.
Verannalta oltih rappuset lakkah. Lakašša kuivattih vuatteita, a kevyällä kalua.
Eryähissä taloissa sarajan luona oltih kešäkeittijöt. Talvella šielä peštih vuatetta, a kešällä valmissettih ruokua. Še oli pirtin kokoni huoneh. Šielä oltih kankašpuut, šielä korjattih rekijä, luajittih tynnyrijä, ruattih muitaki töitä.

KARJAŠUOJAT
Vanhoissa taloissa liävä ta saraja oltih pirtin kera šaman katon alla.
Sarajan takuana tahi kyleššä oli vaja, mitä myöten heponi rejen kera piäsi noušomah sarajalla. Lähemmäkši XX vuosišatua liävie ta sarajie ruvettih rakentamah erikseh šuomen tapah.
Liäväššä lehmät šeisottih eri paršissa kriimuloih šivottuna. Šyöttöaltahie ei ollun, heinyä luotih sarajan luukušta ta pantih lehmien eteh muah.
Lehmien takuana oli puini allaš. Altahašta tatehet šuomittih ta luotih luukušta, kumpani oli luajittu šeinäh pitomanno šitä vašše. Lehmät aina oltih puhtahat.
Kun tuahta lienöy ollun vähän, ni lisättih kuušen ta koivun okšie, enšin hienonnettih ne kirvehellä. Šammalta niise lisättih tatehih.
Liäväššä oli kiukua, missä keitettih lehmillä juomista. Talvella naiset peštih liäväššä vuatetta.
Sarajalla riukuloilla piällä luotih puolikuivua heinyä, läpivevošša še i kuivi. Kešällä rekijä ta kärryjä piettih sarajalla, a talvella sarajan vajojen alla. Eryähät sarajalla piettih jauhinkivie.
Tallit aina oltih erikseh, tahi takuana sarajan kyleššä kiini.

MUITA RAKENNUKŠIE
Tavan mukah karjalaiset kylät oltih läššä vesistöjä.
Kumminki oli i kaivoja, kuista otettih juomavettä, kylyvettä ta muihi tarpehih. Kaivoh oli lašettu šalvoš. Vettä ammullettih šankolla, tahi ašetettih pitkä riuku, niin šanottu kurki, min avulla šuatto noštua vettä.
Moničči käytettih vettä lähisistä hetteistä.
Järvirannašša toko oli venehšuoja. Še oli kakšikertani rakennuš. Alakerrašša piettih venehie, a ylähänä kalaššušvehkehie ta pyyvvykšie. Potakkoja piettih kuopašša. Kontokissa, Koštamukšešša ta Pirttilahešša kuoppoja luajittih luonnonkiveštä. Puoli kuoppua oli muašša, minne oli lašettu puušalvoš. Kuopan yläoša lat’attih kiveštä, a kiven piällä pantih multua ta mätäštä. Šemmoset kuopat keššettih šatoja vuosie.
Kuopat oltih toko kahen metrin korkevuot. Šinne mäntih ovešta, mi talvekši typettih heinällä, jotta lämpö šäilyis. Eryähissä paikoissa potakat kuattih ylähyätä, puušta tahi lauvašta luajittuo šoluo myöten. Talvekši še katettih heinällä, a šuven aikana avattih. Eri puumušša piettih nakrista. Kuopalla käytih kerta kuušša, lauhan šiän aikana.
Karjalaiset iče poltettih tervua. Hauta pantih täyteh tervasie kantoja ta männyn pölkkyjä. Kun tervakšet šytytettih, ni hauta alko kytyö. Hauvan alaošašta kiveštä luajittuo šoluo myöten terva valu alaš šyvennykšeh, missä oli aštie.
Karjalaiset tervattih venehie, kenkie, šukšie.