Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | ? Помощь

N’uman Оl’ga . Kut mö olim heinäntegol

N’uman Оl’ga

Kut mö olim heinäntegol

вепсский
Младописьменный вепсский
Se oli praznikal, Pedrumpäiväl. Heinäntegole keradelimoiš kaikel kanzal. Tat da hänen velled nitiba heinäd, a mamanke da sizaridenke kändlim sidä. Meiden nit oli Kangazpöudol, kesked mecad. Kerdal meil kaiken oli koumelitraine bank bolvet, a vezi sen täht kaiken oli kaivospäi, vilu. Mam keitli munid, čapli vaiše pašttud leibäd surikš bibalehikš. Hosid sidä solanke da lukheinänkemuga magukast om!
Meiden pöudod katoihe vedel, mugoižid pöudoid kuctas luhtikš. Hein niil om rehed, duhukaz, sen änikod oma mujukahad, a seikhiš om äi heinvet. Lehmäd mugošt heinäd lujas navediba.
Homendesel oli hüvä, a lähemba pol’päiväd tuliba madalad hahkad vihmpil’ved. Puhloniba vihmpil’ved i oli sel’ged: pigai vihmuškandeb. A meil om vaumiž vaiše pol’ sabrad. Tatoi tacibminä topsin. Hein om pehmed, kučutai, panese sabrha hüvin.
A vihmpil’ved rippuba meiden päl, i rigehtim. Mamoi oti munaižen da zavodi ümbärta nitun, vihelta da virkta loičendan, pagišta tulleinke da päiväiženke.
Sid’ äkkid tuli tullei, küksi vihmpil’vid, i päiväine ozutihe taivhal. Muga sabran loimki. I vaiše lopim radon, ištuimoiš lebaidamha, kut Jumalaine meile vihman oigenziki.