Тексты

Sergei Jevstafejev. Käby. 1

подкорпус: художественные тексты

Источник:

Oma mua. № 13, 2023, с. 11

Sergei Jevstafejev

Käby. 1

карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский

Pieluksen
alle
olijan
kellon
iäni
jo
rubei
suututtamah
. Ei
himoittas
, ga
nosta
roih
. Vähättävy on
nelli
čuassuu
undu
... Maksim nouzi
divanalpäi
. Pidäy
pezevyö
, ajua
pardu
da
juostojalgua azemale
... Matkureppu tuomazienke
jo
vuottau
ukselluo
. Raudutien varrel
olii
vokzualan rakendus
on
moine
čoma
, čoma
sen
torni da
čuasut
, dai
sinizet
kuuzet
, lippu
on
enzimäzeh
vagonah
. Jiä
tervehekse
, ruadairahvahan
linnu
, tule
terveh
, otpusku. Muamanke
pagin
oli
mennyt
nedälil
. Tuatto
uvvessah
on
voimatunnuh
, läžiy
, ga
verkoloi
sendäh
pidäy
valmehel. Joga
ildua
keppizenke astuu
aidassah
, vuottau
autobussua, eigo poigu
tulis
käymäh. Juna
hil’l’akkazin
libui
ajamah
, se
vedi
matkustajii
luodehozah, sinne
, kus
jo
oli
kevät
. Vagonan
kaččoi
keräi
liput
da
jageli čuajut
čomis
raudahizis
kehyksis
. Rinnal
ajamah
ugodittih
kaksi
keski-ijän naistu
da
vanhu
died’oi
kirzukengis, päivitynnyös
fufaikas da
mečänkaččojan
furažkas. Polvil
died’oi
pidi
suurdu
reppuu
.
Naizet
kogo
aij an oldih
iänes
. Yksi
saneli
toizele
, ku
häi
oli
linnas
tukkii
leikatuttamas da
löyhki
, midä
puutui
ostua
linnas
da
vie
igävöičči
omua
lehmiä
, kudai
on
kaikis
paras
kogo
kyläs
. Toine
saneli
, ku
häi
oli
käymäs raudutien polikliiniekkah
, kus
pidi
kävvä
liäkärilöin
luo
da
nygöi
sai
tiediä
ku
hänel
roih
lapsi
. Perehes
jo
on
kolme
lastu
, tämä
roih
jo
nelläs
, a
ku
neče
kehno
hos
sanan
vastah
virkanou
sit
sen
ajau
iäres
kaikkineh
. Hänengi lehmy
lypsäy
kogonazen
rengin
maiduo
. Died’oi
istui
vaikkaine
, vai
joga
puolenčuasun peräs
käi
dabakkua
poltamah
tamburih dai
joga
kerdua
nosti
repun
selgäh
. Luzikat
stokanois
helistih
junan
rattahien
peräh
, net
ajajes
kovin
komistih
. Naizien
iänet
hävittih
täh
raudahizeh
kolizendah dai
Maksim uinoi
. Hänen
nostatti
rajanvardoiččii
, se
oli
dokumentoin
tarkastus
rajaalovehele mennes. Ristevysazemal juna
kodvan
oli
sinne-tänne
ähkittävänny dai
enzimäine
vagon
jäi
jälgimäzekse. Vie
kaksi
čuassuu
matkua
dai
jo
kodimuan
valot ruvettih
nägymäh
. Maksim hyppäi
vagonaspäi
muale
, vie
viizikymmen
metrii
peronassah iespäi
naine
korgeikandahizis jallaččilois
räbäitti
muadu
myö
suurdu
matkulaukkua. Häi
nosti
piän
, silmis
oldih
kyynälet
.
‒ Midäbo
itket
, luadigo ken
pahua
?
‒ Alah
heittyjes
revitin
sukat
, sidä
on
abei
.
Maksim nosti
naizen
sumkan
dai
kai
häilähtih
sen
jygevytty.
‒ Kirpiččiägo vedelet
?
‒ T’outa
ruadau
Sordavalan poštal
, luadi
minul
Dzek Londonan da
Anton Čehovan kniigoin
tilavukset
, niidy
on
sumkas
piäle
kolmenkymmenen
palua
.
‒ Minul
kai
kebjiembi rodih
, ku
sain
tiediä
, kenen
tevoksii
kannan
.
Tuldih
raudutieazemale, se
on
kogo
eländypaikan
čomus
. Kellon
alle
istui
ylen
suuri
koiru
. Koiran
ni
rovus
ni
karvas
ei
suannuh
piästä
perile
, se
oli
kui
tilkulois
ommeltu
kate
. Koiru
pyöritti
piädy
sinne-tänne
, ga
sidä
niken
ei
huolinuh
. Tulolazet kiirehtettih
teriämbä piästä
dokumentoin
raja-tarkastukseh da
ielleh
ehtie
varata
ičele
sija
autobusas.
Autobusan šouferi
, Čikal’ov Tol’a, heilutti
Maksimale kätty
, andajen
tiediä
ku
vuottau
vie
kodvazen
. Autobussu oli
jo
ihan
täyzi
, tagaveriäspäi
kumardih
ruskeitukkubriha.
‒ Оho, mies
on
naizenke
, vuottakkua
pikoi
kodvaine
.
Sit
autobusas kuului
diktoran Jurii Levitanan iäni
:
‒ Kallehet
matkustajat
, olgua moizet
hyvät
, kaikin
yhtes
hengitämmö
ilmua
sydämeh
dai
kerras
hengitämmö
sen
ilman
iäres
.
Kogo
autobussu puhkei
nagroh
, ga
sendäh
veriän
pordahazil rodih
vällembi.
‒ Tulgua
, tulgua
, hyvä
nuorižo
, vai
älgiä
unohtakkua
maksua
...
Tol’a azetti
autobusan ihan
aiduveriän
luo
, Maksim hyppäi
alah
da
viiputti
kätty
mašinan
peräh
. Vastah
oldih
tulemas
vanhembat da
vanhu
tuttavu
Viktor. Muamo
sebäi
poijan
da
čuhkai
korvah
:
‒ Terveh
, poigaine
, mi
on
hyvä
, ku
tulit
.
Tuatto
ei
nimidä
sanonuh
, seizoi
keppizeh nojaten
, huulet
säristih
dai
kyynälet
oldih
silmis
...
Viktor juohatti
lähtie
kalastamah
ylävirdah
, kaikis
ylembäzele
järvele
. Net
kohtat
Maksim tiezi
hyvin
, vie
lapsennu
hyö
tuatanke
sinne
kalastamah
käydih
. Viktor nägyy
jo
aijemba
oli
smiettinyh
sen
, ku
järvis
on
vie
jiä
sulamattah
dai
kai
jovensuut
on
tävvet
jiädy
. Eigo kalastajat
, eigo inspektorat
piästä
. Kogo
matku
, kai
kuuzikymmen
kilometrii
dorogua
talven
jälles
ollah
yhty
lundu
. Lähtemmö
kahtei
Minskmotosiklal, yksi
oružu da
muudu
nimidä
keral
, ku
olis
kebjei
ajua
. Kahten-kolmen
päivän
peräs
sih
puoleh
lähtöy
vedämäh
produktoi pihkan
keriäjile
himleshozan mašin
"Ural", moine
kudai
piäzöy
lumikivoksis
läbi
. Sil
kyydil vanhembat työtäh meilegi verkot
, motoran
dai
muut
brujat
.
Huondeksel
lähtimmö
matkah
. Se
vai
sanuo
on
hoivu
, dorogas
yksi
nimi
jiännyh
oli
. Ylembä
vie
kudakui
, a
madalembis kohtis
yhty
vetty
da
ligua
. Ga
eihäi se
ole
este
nuoril
tervehil
miehil
! Kus
ajettih
motosiklal
, kus
kannettih
sidä
, ga
piästih
kylässäh
. Tyhjät
, ga
vie
ihan
lujat
taloit
seizottih
pitkin
dorogua
. Aijat
kuadunuot
, kylyzet järven
rannal
ku
pöllästyksis
painuttu
randukivien välih
. Maksim šuapkal
pyhki
hiet
očas
.
‒ Kuule
, Vit’a, tämä
kylä
on
olemas
jo
sadoi
vuozii
, enne
tiä
elettih
hyvät
rahvas
. Mustan
, konzu
muamanke
tänne
käimmö, joga
taloih
kučuttih
kui
omii
. Samvuaru
stolal
, piiruadu
, šipainiekkua
, čuajuu
havvotun
maijonke
. Karjalakse
kaikin
paistih
... Nygöigi trolleibusas
ajajes
ku
kuullen
karjalakse
paistah
, ga
žiäli
on
lähtie
iäres
... Täs
rinnal
vie
lespromhozan pos’olku
enne
oli
, sigäläzet
brihačut
suvaittih
sportua
. ‒ Se
pos’olku
, Maksim, jo
ammui
meile
tuli
, taloloin
kohtal
puudu
kazvau
. Dai
kyliä
mostu
ymbäri
kymmenäine löydyy
. Yhtet
on
jo
poltettu
, muijil se
samaine
oza
onnuako
roih
. Ga
läkkä
, raukku
, ielleh
...