Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Jakovlev Sergei . Ukko ta vuara

Jakovlev Sergei

Ukko ta vuara

карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский

Oi-voi voistani,
pitäy

lähtie

koistani.

1.
Istuu

ukko

pölkyllä,
Haravoja

rakentau

,
Piitä vuolou

veičellä

,
Vasaralla kiristäy.

Makuau

pieni

punukka

Lämpimällä

kiukualla

,
Hyvän

unen

vallašša

Nenällä

liikuttelou

.

Kaččou

ukko

: aššutah

Kakši

mieštä

mečaštä,
Ne

on

pojat

vanhemmat

Niittämäštä

kuletah

.

"Tulkua

, pojat

, stolah

työ

,
Šyökyä

, lapšet

, murkinua:
Kalakukkuo

lämmintä
Muamo

paisto

aikaseh

–
Verkkoh šiikua

vereštä

Puuttu

tänä

päivänä

".

Nousi pikku

punukka

,
Piäsi unen

käsistä.
Heti

juoksi rannalla

,
Pesi šilmät

vejellä

.

"Tule

šyömäh

, lapšuoni,
Šyö

vain

oikein

kyllälti,
Ahmi

vačča

täyvekši

.
Šiula

tulou

tehtävä

:

Nouše

, lapšuon

, vuaralla,
Joka

puoleh

kaččele

:
Eikö

nävy

vahinkuo
Mistä

tahto

šuunnašta?

Kuuluu

šelväh rähinä
Pohjosešta puolešta

.
Višših kontiet leikitäh

,
Männyn

kera

kiissetäh

".

2.
Hyppäi

poika

stolašta

,
Leipäpalan ruaššalti

,
Otti

veičen

kormanoh,
Niin

kuin

tuuli

viuhahti.

Monen

tunnin

jaleštä
Tuli

lapši

jälelläh

:
"Näkyy

Pohjoispuolešta –
Tulou

šuuri

armeija

,

Monta šatua

ihmistä

Šuappuat

pitkävaršiset,
Rautapaijat kiiltäjät,
Lakit

kakšišarviset".

Ukko

ruškoi

iholta,
Kulmat

viänti

čirpiksi

.
Nousi piällä

kallivon

,
Huuhki hirven

iänellä

:

"Nouškua

, pojat-poikaset,
Nuoret

, väkivoimaset!
Teilä

šotah

šuorita

Äkkie kyytie toperiu

!

Tultih

rosvot vierahat

,
Meijän

muata

tallatah

.
Pitäy

käyvä

vaštuamah

,
Niitä

poikeš

ajamah

!"

Oli

voimua ukolla

Nuorempana ollešša

,
Šattu

– kontie

petvasi

,
Jalkaluita murtuali,

Šivuja še

tallasi

,
Veti

piäštä

hivukšet

.
Ei

voi

ukko

taissella,
Ei

voi

enyä hyökätä.

Juuri

pisyy

jaloillah,
Juuri

henkie

vetelöy

.
Še

vain

šilmät

vieläki
Ollah

tarkkanäköset.

Käsissä on

voimija,
Niin

kuin

rautakankella,
Još

vain

tartut

šormiloih

–
Ei

še

anna

periksi

.

3.
Miehet

šotah

šuoritah

,
Varuššetah

aštalua

.

Naiset

tultih

kaimuamah

,
Paiskahettih

itkömäh

.
Kimakkaini ulvonta
Kuuluu

joka

puolelta.

Aika

juošša

vilkuttau,
Mäni

kolme

kuukautta.

Ukko

istuu

iänetta,
Šinne-tänne kävelöy

,
Ei

voi

muata

rauhašša,
Ei

ni

ruokah kačahtua

.
"Noušenpa mie

vuaralla.
Niänkö šieltä

kovinki?"

Kolme

päivyä

kulekši.
Eteh

kakši

aškelta

,
Kolme

tulou

jalelläh.
No

ka

piäsi kuitenki.
Hyväsisti

levähti

,
Rupei

loitoš kaččomah

.

Näköy: Pohjoispuolešša
Vielä

jatkuu

taistelu,
Šotilahat hyökätäh,
Toini

toista

tapetah

.

Tuntuu

: meijän

miehijä
Šeisou

monie

šatoja.
Šieltä

vaštapuolešta
Noušou

vaikka

tuhanšie.

"Kuinpa auttua

pojilla

?
Mistä

šuaha

šuojušta?
Ketä

kuččuo

avukši

?
Millä

voimua lisätä

?"

4.
Rupei

ukko

laulamah

,
Luonnon voimie kuččumah

.
Joka

puoleh

kumartau

,
Muaha šortau

kyynälie.

"Tulkua

tuulet

meriset,
Tulkua

vihmat

valumah

,
Taivahašta

šalamat,
Ukonjyryn

paukahuš.
Tulkua

vaikka

tunniksi
Apuh

meijän

pojilla

".

Kaččou

: Vienanmereltä
Pilvi

noušou

voimakaš

,
Tulta isköy

lujašti,
Vihmuu

niin

kuin

korvošta

.

Mäni

pilvi

šukkelah
Meijän

poikien

kyličči

,
Piätty šiinä

paikašša

,
Missä

rosvot šeisottih

.

Anto

niillä

kyytijä
Taivaš

ylimiäräšti:
Piällä

vettä

kuatelou,
Tulta isköy

šilmilöih.

Tuuli

piekšäy

lisäkši,
Šortau

heitä

jaloilta.
Kolme

päivyä

hullušti
Eikä

antan

henkähtyä

.

Kellä

oli

voimija –
Pakoh

juoštih

kovašti

.
Muut

ne

šiinä

hävittih

,
Jiätih

mualla

venymäh

.

Nyt

voit

vähän

levähtyä

,
Šyyvvä

leipäpalani,
Šuolakalua maissella

,
Purra

kuivie

lihoja

,
Juuvva

vettä

kyllälti,
Šiitä

lähtie

kotihis.

5.
Itköy

ukko

vuaralla,
Omie

poikie

muistelou

:
"Oi-voi, pojat-poikaset,
Armahaiset

lapšuset,
Mäni

teitä

šatoja,
Tuli

monieš kymmeneš

.

Mitä

šanon

muamoilla,
Kuinpa lapšie

viihytän,
En

voi

šilmih

kačahtua

Nuorisilla naisilla

.

Kenpä kyntäy

peltoja

?
Kenpä halkuo

varuštau

?
Kenpä pyytäy

kaloja?
Kenpä lašta

tuuvittau

?"

Istu

koko

netälin,
Muuttu

ukko

vuarakši.

Kylä

smiettiy-arvelou:
"Missä

meilä

ukko

on

?
Eikö

männyn

vuaralla?
Monta päivyä

vuotamma

.
Pitäy

lähtie

eččimäh

,
Ei

še

pärjyä yksinäh

".

Nouštih

koko

kylällä

Vanhua

ukkuo

eččimäh

.
Šeisotah

ta

kačotah

Tätä

kummua-kummista.

Ylähänä

vuaralla
Šynty

uuši

kallivo

–
Niin

kuin

ukko

parrakaš
Kaččou

muah

ta

arvelou

.
Alla

juokšou

ojani:
Vesi

, niin

kuin

kyynälet.

Vuara

näkyy

loittuota,
Šeisou

melko

korkiella,
Tuntuu

joka

šuunnašta.
Nimi

pantih

vuaralla –

Še

on

Ukontunturi.