Тексты

Gromova Ljudmila . ”Stunovoine” - uuži kniiga tverinkarielakši

подкорпус: публицистические тексты

Источник:

Karielan sana. 1(133), 2013, с. 3

Gromova Ljudmila

”Stunovoine” - uuži kniiga tverinkarielakši

карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный тверской

Vuoži
2013 toi
meilä
, tverinkarielazilla
, šuuren
lahjan
– viidi
uuži
Nikolai Mihailovič Balakirevan prozakniiga "Stuanovoine". Kniigašša
on
kakši
čuastie
: "Kuz’mičča", kumbane
oli
painettu
v. 2004, i
"Stuanovoine", kumbazen
kirjailija lopetti
v. ~~2011.~~ ~~N.M.~~ Balakirev – meren
kapitana, opaštu
Rigašša i
kaiken
elännän
sluuži
podvodnoilla lotkalla. Lähtehüöh pensiil’l’ a
tuli
elämäh
omah
küläh
, missä
eläü
jo
kakši
kümmendä
vuotta
omankeh naizenke
Galina Nikolajevnanke. ~~G.N.~~ Balakireva luadi
täh
kniigah
resunkat
. Omaššah kniigašša
N.M. Balakirev kirjutti
, kuin
elettih
stuanovozet ennen
Toista
muailman
voinua
, müttünästä
gor’ua
toi
rahvahalla
voina
.
Nikolai Mihailovič Balakirev šündü
vuodena
1935 Stuanun
küläššä
Medvedičän joven
rannalla
(nügüne
Lihoslavl’an
raijona). Hiän
kirjutti
kniigan
esišanašša näin
: "Kažvuass’a
omašša
küläššä
lapšena
mie
tunnuššin
, müttünäne
on
muailma
. Kažvatettih
milma
nuoremmanke
čikkozenke buabot
, kumbazet
elettih
ühellä
uuličalla
. Diedoloida
mie
en
muissa
, hüö
kuoldih
aivoin
: ühen
diedon
tapettih
Enžimäzeššä
mualman voinašša
, a
toine
kuoli
koissa
. Miun
molemmat
vanhemmat
– tuatto
i
muamo
– kažvettih
tuattoloitta
. Miun
tuatto
Mihail Ivanovič voinašta
tuli
kodih
oficerana i
oli
ruanittu. Ruado
kolhozašša
, kuoli
v. 1949, konža
miula
oli
14 vuotta
. Mama
ruado
brigadirana
: huomnekšešta
üöh
šuah
oli
ruavolla
.
Miän
pereh
eli
Manja-buobonke. Enžimäzet
"külän
universitet" mie
proijiin
häneldä
: nellävuodizena opaššuin
uimah
, konža
täüdü
viizi
vuatta – račaštamah. Ühtä
bukvarie
müöten
opaštuma
babanke
lugemah
. Hiän
vei
miun
školah
, kumbazešša
mie
opaššuin
kolme
vuotta
. ~~Semiletkan lopiin Kalašnikovašša.~~
Toizet
"külän
universitet" proijiin
küläläzildä
. Kümmenenvuodizena brihazena
, kuin
toizet
lapšet
, rubein
ruadamah
küläruadoloida: heiniä
i
tuahta
vedämäh
, auttamah
kündiä
, pellolla
kit’kemäh
, pelvašta
uberimah
. I
marjat
, i
gribat
mečäštä
kergijmmä kerätä
. Jiädih
lujašti muistoh
pität
talvi-illat. Mamanke
ali
babanke
kävin
bes’ovdazih, missä
naizet
kezrättih
i
muissuteldih
nuoruutta i
vanhau eländiä
, a
tuatonke
piäzin
miehin
muailmah
: illalla
kontorašša keräüvüttih
külän
mužikat
, kurittih
mahorkua i
paistih
külän
azeih näh
i
politikkah näh
.
Miksi
rubein
kirjuttamah
tädä
kniigast’a? Nügüaigana külät
kavotah
. Kadou miän
kieli
, kadou vanhan
elännän
taba
. Miula
himotti
niin
ožuttua
karielazet
i
karielan
külin
eländä
, štobi
nügüzet
lugijat
tiijuššettais’
, kuin
elettih
ennein
i
kuin
hüvä
on
miän
karielazin
mua
i
miän
rahvaš
."
Tämä
kniiga
šanelou
Stuanun
külän
eläjin
näh
. A
kuin
rubietta
lugemah
, tullah
muistoh
i
oman
lapšuuden päivät
i
oman
külän
eläjät
. Nikolai Mihailovič Balakirev šuaččou
omua
randua
! Hiän
šäilütti
meilä
varoin
karielazen
rahvahan
harakteran, karielazet
elännän
tavat
i
hüvän
karielan
kielen
.
Kniiga
on
painettu
Tverinkarielazin
Avtonomijan viällä
i
Karjalan
Sivistysseuran avulla
.