ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Posdn'akova Ol’ga . Ammatti syväindy myö

Posdn'akova Ol’ga

Ammatti syväindy myö

карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Kondupohjan piiris on Hirvas-nimine pos’olku. Sie eli Jefremovien perehAnatolii Nikolajevič da Marija Sergejevna. Tädä perehty pos’olkas piettih parahien luvus. Anatolii Nikolajevič ruadoi omal GES:al, Marija Sergejevna lapsien päivykois kazvattajannu. Hyö kazvatettih kaksi omua lastu dai oldih hyväs počotas oman rahvahan keskes.
Huomattavu on se, ku Marija da Anatolii tunnustuttih erähäs paikallizen komsomolan kerähmös. Voinan aigua Anatolii oli jungannu Severnii Flot:al, a kodih tulduu rodih Petrovskii-rajonan komsomolan järjestön johtajakse. Marija Opastajien opiston loppiettuu ruadoi Jangozeran školainternuatas. Svuad’ban jälles molodoit tuldih elämäh Hirvahan kyläh dai jiädih sih elämäh.
Dai minägi rodimmos Hirvahas. Muamo sil aijal oli gostis sizärellyö, dai minul juuri Hirvahas tuli himo da aigu tulla täl ilmal. Myöhembä myö sizärenke puaksuh käimmö gostih t’outan pereheh. Meijän kyläs lapsil ei olluh päivykodii, sikse myö ylen kadehtimmo Hirvahan lapsii. Heil oli paras lapsien päivykodi dai kazvattajannu oli meijän oma Maša-t’outa! Häi oli oigeisanaine, ga sentäh ylen hyvä.
Gu toven sanuo, minul ei enämbiä tulluh vastah mostu hyviä pedagougua, hos iče ruavoingi 25 vuottu päivykodikazvatuksen laitoksis. Eihäi sudre Ogon’ok-žurnualas kirjutettu Marija Sergejevnas dai Ohrana truda -žurnualu kirjutti, mittumat hyvät olot ollah Hirvahan lapsil. Dai sanella midä oli! Korgieloin pedäjien keskes olii lapsien päivykoin taloi oli ylen kodikas. Piäveriän tyves oldih suuret klumbat, kus kazvoi kukkua, kudamii kačottih vahnembahizet dai lapset. Ruadobrujii dai sportan inventarii piettih saruas, kai net oldih hyväs kunnos! A mittumat hyvät oldih elostandukodizet päivykoin alovehel! Kaikis niilöis joga vuottu piettih remontua da kruasittih. Päivykoin taloi oli yksikerdaine. Lapsien jaksavunduhuonuksis kai oli luajittu lapsien igiä myö. Dai bobazet oli juattu igiä myö. Oldih eriluaduzet "čuppuzet", kus lapset suadih elostua. Vie lapset oldih päivystäjinny stolouvois, heil oldih peredniekat sih niškoi. Kai oli luajittu muga, kui nevvottih metodistat omis kniigois.
Dai kaiken sen tagua oli suuri ruadohimo da rakkahus lapsih, kaččomattah sih, ku ruadopäivy lapsienkois oli 12 čuassuu. Suau ellendiä, mindäh minulgi himoitti kävvä nengomah lapsienkodih juuri Marija Sergejevnalluo! Ku olis kyzyö minunigähizii lapsii, kedä kazvattajis hyö mustellah hyväl sanal, hyö vältämättäh sanottas Marija Sergejevna Jefremovan nimen. Minä olen ylbei hänen periä. Penziele mendyy Maša-t’outa andoi minule kai metodistoin kniigat, kudamii keräi kogo ijän. Dai minä omah vuoroh annoin net lahjakse tyttözele, kudai školan jälles tahtoi ruveta kazvattajakse. Mi olis hyvä, ku nämmien kniigoinke yhtes suas andua lahjakse oma rakkahus lapsih, eigo ole tottu?