Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
L’ubov’ Baltazar.
Pieni harmai kaži
L’ubov’ Baltazar
Pieni harmai kaži
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Pihal minul vastah
Tuli kaži harmai.
Ihan pieni penduine,
Ligahine, hendoine.
Yskäh nostin lapsen,
Omat sovat kastoin.
Kodih juostojalgua
Oli kebjei kandua.
Talvie vaste pihal
Ei sua jättiä viluh!
Kyzyin muamua, tuattua
Suaugo kaži jättiä?
Eihäi ole suuri,
Pikkaraine juuri!
Terväh talvi tulou,
Pihal kaži kuolou!
Pidäy kodih jättiä!
Ei se syö äijiä...
Iče kabrastelen,
Syötän, pezettelen,
Pihal kannan, roinnou
Kažil hädä moine.
Kažistuhäi meile
Nengomua vie eule!
Ota, jätä, olgah,
Älgäh penduu tuogah,
Ei pie meile hädiä
Pikkarazii jagua.
Hyväs mieles pertih
Omah kažin peitin.
Ei nikunne mene,
Eigo rodei tiele.
Harmai kaži kazvau,
Toiči yön n’auguu.
Hyppiäy minun jalgoih,
Pajattelou pajuo.
Kezriäy–huraittelou,
Minuu uinottelou.
Kaži harmai pieni –
Minul hyvä mieli!
Toiči čuppuh menöy,
Hiirdy vardoiččelou.
Buite midä maltau –
Tarkah piädy kalduau.
Hiiret hyvin kuultah,
Tietäh – ei sua tulla!
Ei sua tulla kodih,
Kois kaži rodih!
Lindustu on pihal
Kažil hyvä ihan,
Kynzil eule dieluo –
Händiä viuhkuttelou!
Ikkun luja välis –
Suamatoi se sualis.
Joute hyväs mieles
Istuu ikkunpieles.
Vuottau kedätahto,
Ezmäi tulou tuatto.
Kažin kut’kutaldau,
Juvva, syvvä andau.
Muaman tulduu kodih
Kai jo hyvin rodih.
Huogavutah mollei,
Tuatal kaži polvil.
Pieni kaži harmai
Kaikil hyviä luadi.
Meni talvi, tuli kevät,
Kazvoi harmai kaži meijän.
Kerran ikkun oli avvoi,
Lähti pihal kaži, kadoi.
Kus yöt ollou pikkaraine,
Aino kaži, hyvä, harmai.
Ečči tuatto, muamo itki,
Minä juoksin pihat pitkin.
Joga tuhjon, joga veriän
Kačoin, ečin kažii piendy.
Kaži nägyy eulluh pieni,
Keviäl kažil oma mieli.
Päiviä viizi eulluh kois,
Ei hos midä pahua rois.
Kerran pimies, ildupuoleh
Ikkunaspäi hyppäi kodih.
Kaikil rodih hyvä mieles –
Kaži istuu ikkunpieles!
Rubei lähenemäh kezä,
Harmai kaži iččie pezöy.
Nuolou käbälii dai vaččua,
Moine čoma rodih kaččuo!
Kaži kyllästymäh rubei,
Vačču suuri, händy turbei.
Kerran škuappah meni, peityi,
Läžimähgo nygöi heityi?
Yökse jätimmö sen rauhah,
N’auguu, prähkäy, midä ruannou?
Ezmäzekse tostih muamo –
Eigo kaži lastu suanne?
Kaikin hyppäimmö sit abuh!
Myöhä! Nelli penduu suannuh!
Sit gu oli hyviä mieldy!
Muamal, tuatal, kaikil meile!
Meijän pieni harmai kaži
Kaikil hyviä mieldy luadi!
Omah čemodanah tuatto
Kažin laski kerras muate.
Muamo ečči vanhan paikan
Pohjah lapsien alle panna.
Minä kannoin tyveh juvvat,
Olgah lähäl syvvä–juvva.
Tuatto laukkah kerras juoksi,
Kalua kallehembua osti.
Syö, juo, kažirukku,
Penduu kogonaine tukku!
Pidänyh nimid’ ei muamal,
Lapsien piäle päivät magai.
Kažis hyvä muamo rodih,
Enhäi pahua tuonnus kodih!
Meijän kaži harmai pieni
Kaikil hyviä luadi mieldy.
Kažizet net terväh ylen
Piät nostettih jo yläh.
Ruvettih jo kävelemäh,
N’augumah da n’uustelemah.
Avvoi čomat suuret silmät –
Kuibo elimmö myö ilmai?
Kaksi on kui muamo harmuat,
Kaksi roittih ihan valgiet.
Tietäh omal tilal muata,
Pahua kažizet ei ruata.
Ylen čomazet da pehmiet,
Pidänöy ga voibi ehtie.