Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
L’ubov’ Baltazar. Pieni harmai kaži
L’ubov’ Baltazar
Pieni harmai kaži
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Pihal
minul vastah
Tuli kaži harmai .
Ihan pieni penduine ,
Ligahine , hendoine .
Yskäh nostin lapsen ,
Omat sovat kastoin .
Kodih juostojalgua
Oli kebjei kandua .
Talvie vaste pihal
Ei sua jättiä viluh !
Kyzyin muamua , tuattua
Suaugo kaži jättiä ?
Eihäi ole suuri ,
Pikkaraine juuri !
Terväh talvi tulou ,
Pihal kaži kuolou !
Pidäy kodih jättiä !
Ei se syö äijiä ...
Iče kabrastelen ,
Syötän , pezettelen ,
Pihal kannan , roinnou
Kažil hädä moine .
Kažistuhäi meile
Nengomua vie eule !
Ota , jätä , olgah ,
Älgäh penduu tuogah ,
Ei pie meile hädiä
Pikkarazii jagua .
Hyväs mieles pertih
Omah kažin peitin .
Ei nikunne mene ,
Eigo rodei tiele .
Harmai kaži kazvau ,
Toiči yön n’auguu .
Hyppiäy minun jalgoih ,
Pajattelou pajuo .
Kezriäy –huraittelou ,
Minuu uinottelou .
Kaži harmai pieni –
Minul hyvä mieli !
Toiči čuppuh menöy ,
Hiirdy vardoiččelou .
Buite midä maltau –
Tarkah piädy kalduau .
Hiiret hyvin kuultah ,
Tietäh – ei sua tulla !
Ei sua tulla kodih ,
Kois kaži rodih !
Lindustu on pihal
Kažil hyvä ihan ,
Kynzil eule dieluo –
Händiä viuhkuttelou !
Ikkun luja välis –
Suamatoi se sualis .
Joute hyväs mieles
Istuu ikkunpieles .
Vuottau kedätahto ,
Ezmäi tulou tuatto .
Kažin kut’kutaldau ,
Juvva , syvvä andau .
Muaman tulduu kodih
Kai jo hyvin rodih .
Huogavutah mollei ,
Tuatal kaži polvil .
Pieni kaži harmai
Kaikil hyviä luadi .
Meni talvi , tuli kevät ,
Kazvoi harmai kaži meijän .
Kerran ikkun oli avvoi ,
Lähti pihal kaži , kadoi .
Kus yöt ollou pikkaraine ,
Aino kaži , hyvä , harmai .
Ečči tuatto , muamo itki ,
Minä juoksin pihat pitkin .
Joga tuhjon , joga veriän
Kačoin , ečin kažii piendy .
Kaži nägyy eulluh pieni ,
Keviäl kažil oma mieli .
Päiviä viizi eulluh kois ,
Ei hos midä pahua rois .
Kerran pimies , ildupuoleh
Ikkunaspäi hyppäi kodih .
Kaikil rodih hyvä mieles –
Kaži istuu ikkunpieles !
Rubei lähenemäh kezä ,
Harmai kaži iččie pezöy .
Nuolou käbälii dai vaččua ,
Moine čoma rodih kaččuo !
Kaži kyllästymäh rubei ,
Vačču suuri , händy turbei .
Kerran škuappah meni , peityi ,
Läžimähgo nygöi heityi ?
Yökse jätimmö sen rauhah ,
N’auguu , prähkäy , midä ruannou ?
Ezmäzekse tostih muamo –
Eigo kaži lastu suanne ?
Kaikin hyppäimmö sit abuh !
Myöhä !Nelli penduu suannuh !
Sit gu oli hyviä mieldy !
Muamal , tuatal , kaikil meile !
Meijän pieni harmai kaži
Kaikil hyviä mieldy luadi !
Omah čemodanah tuatto
Kažin laski kerras muate .
Muamo ečči vanhan paikan
Pohjah lapsien alle panna .
Minä kannoin tyveh juvvat ,
Olgah lähäl syvvä –juvva .
Tuatto laukkah kerras juoksi ,
Kalua kallehembua osti .
Syö , juo , kažirukku ,
Penduu kogonaine tukku !
Pidänyh nimid’ ei muamal ,
Lapsien piäle päivät magai .
Kažis hyvä muamo rodih ,
Enhäi pahua tuonnus kodih !
Meijän kaži harmai pieni
Kaikil hyviä luadi mieldy .
Kažizet net terväh ylen
Piät nostettih jo yläh .
Ruvettih jo kävelemäh ,
N’augumah da n’uustelemah .
Avvoi čomat suuret silmät –
Kuibo elimmö myö ilmai ?
Kaksi on kui muamo harmuat ,
Kaksi roittih ihan valgiet .
Tietäh omal tilal muata ,
Pahua kažizet ei ruata .
Ylen čomazet da pehmiet ,
Pidänöy ga voibi ehtie .
Pieni harmai kaži
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский