Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
Piskunova Galina .
Kuin naidih i miehellä mändih. 1
Источник:
Oma mua. № 2, 2024, с. 11
Piskunova Galina
Kuin naidih i miehellä mändih. 1
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный тверской
Miula šanottih roditel’at: tuatto Smorodov F’odor Dmitrijevič (1902–1979), muamo Smorodova Agapja Sem’onovna (1902–1989), t’ota Smorodova Darja Sem’onovna (1868–1958).
Tverin mualla karielat eletäh enämmän nelliä šadua vuotta. Tiälä oldih märrät šuokotat, kumbazie pidi kuivata. Kaivottih konavoida, šorrettih mečäššä puuloida i luajittih kozlie monissa kohissa ‒ niin srojiči s’ola Kozlova. Kodiloida srojittih vain kozlilda.
Perehet šilloin oldih šuuret, niissä oli äijä lašta. Muada annettih mužikoin hengellä. Min enämbi poigua ‒ žen enämbi kodih tulou muada.
Kumbazešša koissa oli yksi mužikka, šielä elettih köyhemmä. Missä oli kolme, nellä mužikkapuolie, ne väliän liettih bohatemmat.
Köyhih taloloih vähä ken mäni naimah. Köyhät i naidih i miehellä mändih köyhinke.
Lauletah:
ITKÖY MUČČONE MEČČÄZEŠŠÄ
1.
Itköy muččone meččäzeššä,
kajurdelou kangašmaissa,
hejurdelou heiniköššä.
‒ Midä itet tytär-parga?
kuulou muatkone itkemäššä.
‒ Eigo šilma muatko obižai?
‒ Ei, ei muamozeni,
ei, ei varazeni,
miula muatko
kuin oma miun muamo.
2.
Itköy muččone meččäzeššä,
kajurdelou kangašmaissa,
hejurdelou heiniköššä.
‒ Midä itet tytär-parga?
kuulou tuattone itkemäššä.
‒ Eigo šilma buat’ko obižai?
‒ Ei, ei tuattozeni,
ei, ei varazeni,
miula buat’ko
kuin oma hyvä tuatto.
3.
Itköy muččone meččäzeššä,
kajurdelou kangašmaissa,
hejurdelou heiniköššä.
‒ Midä itet tytär-parga?
kuulou čikkone itkemäššä.
‒ Eigo šilma nado obižai?
‒ Ei, ei čikkozeni,
ei, ei varazeni,
miula nado
kuin oma rodnoi čikko.
4.
Itköy muččone meččäzeššä,
kajurdelou kangašmaissa,
hejurdelou heiniköššä.
‒ Midä itet tytär-parga?
kuulou velline itkemäššä.
‒ Eigo šilma kydy obižai?
‒ Ei, ei, vellizeni,
ei, ei varazeni,
miula kydy kuin oma velli.
5.
Itköy muččone meččäzeššä,
kajurdelou kangašmaissa,
hejurdelou heiniköššä.
Kuulou min’n’ane kuulemašša.
‒ Eigo šilma izändä obižai?
‒ Arvait, arvait, min’n’azeni,
arvait, arvait, varazeni.
Hiän milma kovalla
laučalla magauttau,
verejällä ieššä vierettelöy,
raidazella vičalla vinguttelou.
Bohatat talot kačottih žen že muozie taloloida. Ennen vanhemmat omilla poijilla i tyttärillä ečittih vaštahis’t’a.
Šanomma, šuurešša talošša kažvau moni tyttyö. Yksi tytär viikon ei männyn miehellä, kedä hiän šuači, že naičči toizen.
Tytön vanhemmat löyvettih šulahazen toizešta kyläštä, edähädä.
Tytöllä ei tahota hänellä männä miehellä, a roditel’at blagoslovittih, ei kyžytty lašta.
Lauletah:
AIVIN, AIVIN KALINANE
KUKKIU
1.
Aivoin, aivoin kalinane kukkiu
Da myöhä marjat kerritäh.
Oh, en kerrin miulda hajuo skoppie,
A milma miehellä annetah. (2 kerdua)
Oh, ei omalla rannalla
mužikalla vahnalla.
2.
Armaš tuatto, lindumuamo,
Elgiä andakkua työ milma,
Oh, ylen äijä lienöy itkie.
Šogetah miun šomat šilmät.
Oh, ynnäh šogetah miun šilmät.
3.
Työnnettih miun ruavolla,
Edähänä ruavokšet,
Korgien koivun taguana,
Oh, šelgien joven taguana.
4.
Linduzet vain lennetäh,
Šulguzet kuin voissa,
Kuuži vuotta mie en ollun
Tuaton, muamon koissa.
Oh, tuaton, muamon koissa.
5.
Tuaton sadu veššeläni,
Muamon sadu goreudun,
Ynnäh hiän on kuivannun,
Eigo hädä kerrinnyn.
6.
Kergei, kergei muamozeni,
Kergei, kergei varazeni.
A midä šiunke rodi?
Tulet, gor’a, kodih,
Oh, tulet, hädä, kodih.
7.
Koissa gor’an gostinčas’t’a
Muamone ei ottan,
Otettih vain kälyzet,
Šanottih, što magiezet,
Oh, ylen oldih magiezet.
Karielazet ollah ylen ruadajat. Ruattih omilla polossoilla. Piettih hebozie, lehmie, lambahazie, toista žiivattua.
Nyt mi šanon kuin oli diela.
Huomnekšella kopitetah mužikat niitännäštä. Kaikilla jalgoih kiäretty hattarat i luapotit. Naizet käveldih kottazissa.
Yksi mieš šanou toizella:
‒ Iivana, šiula šyndy tytär.
‒ Da, Hod’a, miula šyndy tytär.
Iivana Hod’alla i pagizou:
‒ Emmägo myö luaji niin. Konža miän lapšet kažvetah, myö hiät naitamma.