Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
Paušin Šan’uu.
I kui lehtedgi vuoded lähtäh
Paušin Šan’uu
I kui lehtedgi vuoded lähtäh
карельский: людиковское наречие
Новописьменный людиковский
I kulde sygyz’ aldostui kui meri,
I pihil’d’ tuules viäzyi pläššimäh,
Sen pajo nygöi kiehuu, kut veri,
I atkal soitand tuli meiden muah.
I sygyz’ ottau lehted omah virših,
I lugou niid, kui tuskas oldes vai,
I sygyzele yksekaik sih tolkuh,
Gu lehtez langez’ ihol, bokkahpäi.
I yks’, i toine pakkuu omas kohtas,
I muale, mi pajod lauletah,
I sygyzel, konz meren aldod tules,
Ei itketä, vai tuskas paletah.
I žiäl’ minul nämid čomid lehtid,
Gu ned nikonz ei voida tulda puikš,
I heiden kodih ned ei tulda iäres,
I elon loppuh ned ni oldanuiš.
I kui lehtedgi vuoded lähtäh,
I kui lehted ned pakutah muah,
I nikonz ned ei tulda sid iäreh,
I nikonz ned ei kiändytä tuas.
Moižes tuskas i minägi syndyin
Konze huude d’o mukaidau muad,
Lehted paletud oldah d’o surus,
Tules pihil’d’ d’o paloi se kaik.
Omad elod i omadgi huoled
Iče kandan, konz vägi vie on,
Omad elaigad, paraste aigad
Ei nikonze ni unohtu on.