ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Piskunova Galina . Kuin naidih i miehellä mändih. 2

Piskunova Galina

Kuin naidih i miehellä mändih. 2

карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный тверской
Pagina mužikoilla jatkuu:
Šiula pereh on šuuri, piettä äijä žiivattua.
I meilä niin že. Lapšet kažvetah i naitamma.
Annettih toine toizella kättä, šanottih:
Niin i luajimma.

Proidi aiga, lapšet kažvettih. Vaštuačettih Iivana i Hod’a. Iivana šanou Hod’alla:
Konža tulla suattoloih?

Pagina oli talviaigah. Hod’a vaštai:
Tule pyhänäpäivänä jälgeh kirikön sluužibua.

Pyhäpäivä lieni, suatot mändih suataimah. Suattoloinke oldih tuatto, šulahane družkinke. Kaikin nouštih pertih. Šulahazen tuatto šanou:
Miiru tällä koilla.

Tytön tuatto vaštuau:
Tulgua tänne, proidikkua armahat suatot jumalan uglah, stolan taguana.

Izändä talon käšköy emännällä:
Vas’s’o, lämmitä samvuara.

Stolalla pannah zakuskat, piiruat, olut, jo i samvuara valmis’, valetah čuajuo kuppiloih i läksi pagina.
Hod’a, ka miun poiga šulahane, a šiula tytär kažvau.
Vas’s’o šanou:
Meilä on moni tytärdä.

Iivana vaštah:
Meilä pidäy Marja.

Vas’s’o läksi Mašua vaš. Vas’s’o tyttärenke tuldih gostin luoh, muamo šanou:
Tämä miän Maša.

Šulahazen tuatto kyžyy Mašalda:
Tulima šilma svataimah miun poijalla Vas’alla.
Lähetgo šie hänellä miehellä?
Maša šanou:
Lähen.

Šilloin istuočou stolan tagah. Šulahazen tuatto kiittäy omua poigua:
Kačo, mittyne on šulahane: korgie, šoma, ruadaja.
Miula on kolme poigua, kahella mie autoin srojie kodiloida, a tämä poiga iče srojiu. Väliän kodi liey valmis, pidäy nuori emändä. Midä Maša mahtau ruadua? kyžyy Vas’s’olda i kuuluo Mašan muamolda.
Tytär vaštah:
Šanon iče.
Mie mahan kezrätä, kuduo, ommella, niegluo, višivaija. Paissan leibiä, piiraidahienuo i pakšuo, hernehpiiraida, rahta-, kašta-, kakkarua, keitän rokkuanuatti-, kapusta-, herneh-, kala-, griba-, šieni- i lohkorokkua, luatkalla juablokkua kuorienke, lihanke, luajin tušonkua, stuudenieda, pudruopšona, mannoi, kagra, greču. Mahan lypšiä lehmiä, juottua, šyöttiä važoida. Pežen lattieloida čuurunke i porovejellä.
Šulahazen tuatto:
Tämä meilä liey hyvä min’n’a, kaikkie mahtau ruadua.

Šyödih, juodih. Šulahane pakkoi tuatolda i muamolda tytön kättä.
Paginat paistu, tytön suataidih. Nyt liey hänen andilaš.
Konža luadie suadiba? Roštuon pyhän jälgeh ili Šuuren pyhän jälgeh? Naznačittih suadiban Roštuon pyhän jälgeh, šuovattana.
Šulahane i andilaš ruvetah toine toista tiijuštamah, vaštuačemah. Šilloin kluubie ei ollun. Kežällä nuorizo keräyvyttih omalla messalla illalla. Talvella oldih sbornoit šuurišša taloloissa. Sviettuo ei ollun, kerosinalampat tytöt tuodih kodiloista. Tytöt sbornoilla käveldih kuoželinke, nieglotukšenke i višivkanke. Karrattih častuškoinke, tancuidih i kizattih kadrelie.

ČASTUŠKAT
Läksin mie kargajamah,
Miula kuuži vuotta.

Puasinkoizet brihazet,
Mängiä, šyyvä tuotta.


Puasinkoissa kyly palau,
Osos’s’alla zvonitah,
Kakši brihua regyzissä
Šammuttamah ajetah.


Mie šiun šilloin unahan,
Armahane varane,
Konža kažvau kiven piällä
Zel’onane logane.


Läksin mie kargajamah,
Kiät i jallat šärissäh,
Šiun muamolla taiginašša,
Čylkyjauhot helissäh.


Čikčau, čikčau,
Ken tämä kokšuau,
Čibajau, krabajau,
Tämä baba kargajau.


Elä ošša muamo broškua,
Brihazet ved’ rikotah.

Ošša muamo šoma platja,
Ana rahvaš kačotah.


Tuašša piäššä, šuuri tora,
Loman Ontuo perretäh,
Peigalozen katattih,
Čagarizen murrettih.


Aivoin, aivoin morkut kaivoin,
Olis’ vielä kažvettu,
Pahua ruavoin, kuoriet kuavoin,
Ana ois’ lapšet painettu.


Miän šulahane i andilaš gul’aidih, paistih kuin ruvetah jälgeh kirjuttuačendua i venčaičendua elämäh yheššä.
Naznačittih aijan, konža vaštuačetah. Andilaš aštuu yheštä rannašta, a šulahane toizešta i lauletah:
Oi, šie miun varane,
Šano yksi šanane,
Šano, šuačet ili et,
Ili nagole nagrannet.


Šulahane laulau:
Šuačen, šuačen varazeni,
Šuačen, šuačen linduzeni,
Kaikella omalla hengellä,
Kaikella omalla šiamellä,
Ylen mie šilma šuačen,
Pädöväne gul’une.


Tuli aiga šulahazella ajua andilahah ottamah priduaneida. Šinä päivänä risčikot peššäh andilašta kylyssä.
Risčikot vejetäh mollemmista käzilöistä, vejetäh andilašta kylyh i lauletah:
Issutin mie koivuzen,
Koivuzen mie rounoizen.

Kažva, kažva, koivune
Katkuan mie viččazen.

Luajin mie vaštazen,
Kylyššä, löylyzeššä
Kylvän mie andilahan.


Toizet risčikot kylyn ikkunan luona itkietäh:
Pezieče, pezieče, andilahani
Omašša roditel’azin kylyzeššä
Jälgimmäne kerdane.

Mittynäne liey eländäne
Vierahašša pereheššä.

Kuin šilma ruvetah počitaimah,
Mittynäne vaštahine,
Eigo rubie obižaimah.

Myö rubiemma Jumalua pakkuomah
Hyviä eländiä, hyviä izändiä,
Hyviä tervehyttä.


Andilahan peštih, kylyštä otetah händä, tulou šulahane. Kaikin männäh pertih, šielä jo stolalla i samvuara, piiruat da toizet zakuskat vuotetah. Šyödih, juodih, pidäy priduaniet regeh panna. Tuodih sundukan. Šulahane läksi omah kodih ajamah, šano andilahalla, što huomena huomnekšella tulou händä ottamah.
Vot šulahane družkinke hebozilla korjašša ajetah ottamah andilašta. Koin pihalla jo vuottau rahvaš. Šulahane tahtou männä pertih, a ovešša rippuu lukku. Hänellä šanotah, što avain padazešša, a vettä täyži padane. Pidäy šuaha avain i ei kaštua käzilöidä. Voit juuva vezi, vain vettä äijätäyži padane. Šulahane murendi padazen, otti avain i avai lukun.
Pertissä laučalla istuu moni tyttyö, ihot katettu, pidäy löydiä oma. Ennen andilaš šano hänellä, što rubieu lekuttamah šormie. Niin šulahane löydi oman andilahan.
Družkat issutettih hiät korjazih i lähtei kaikin ajamah kirjuttuačemah kirikköh.
Tämän jälgeh lähtei ajamah suadibah.
Koin luona vuotetah roditel’at obrazoinke, leivänke i šuolanke, oluonke.
Nuoret šeizotah lambahan nahkalla villan piälä päin i heilä roijah jyviä. Suadiba mänöy kakši päiviä. Kolmandena päivänä nuoret lähtietäh moržiemen taloh.
Ana Jumala heilä tervehyttä da hyviä eländiä!
Kaikilla on oma oža. Ken kuin eletäh yhet hyvin, toizet pahoin. Karielazet ei erottu, kažvatettih omie lapšie tuatot da muamot.