Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Balakirev Nikolai. STUANOVOINE. 2. Pyhänpiänä
Balakirev Nikolai
STUANOVOINE. 2. Pyhänpiänä
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный тверской
Huomnekšella
brihane kuulušti , kuin ken ollou silittäy hänen piädä .
– Nouže , kalaniekka .
Ka tuatto š jo suakunke jogi randah läksi , –jalgeutti buabo vunukan .
Vas’a kompaštuači , šuoriečeldi i jo rabuači , bilo , uidie , da buaboh pietti :
– Kergiet , kergiet , vielä on aivoin .Tuatto š šano , hyö ruvetah keräydymäh kylylöin luona .Ota stolalda piiruada , vielä palavazet ollah .Ka i maido kruuškašša .
Vas’a šöi pakšun juablokka šiämizen piiruan maijonke , fatti turbaččuzen i läksi duimah jogi randah .
Kylylöin luona jo issuttih šeiččimen kalaniekkua : ei šuurikkane mužikkane – San’a , surjoznoi i daže pattie , šilmin tagana händä kučuttih – F’okličča , hänen tuatto h , Mikolai , ammuin kuoli , a muamo h – pikkarane huonone akkane – F’okla oli elošša , ka San’ua i kučuttih F’okličakši ; istu Miša i hänen svajakka Van’a Korelina , Saša -vellen Kol’a , ali toizeh rukah – But’a -Kol’a , Mokki Van’a , L’on’a – kaikin kolmen holostoit .Kol’a Van’anke – urhakat i ruadamah , i toruamah , а L’on’a – tyyni , iänetöin briha , eli yksiin , tuatto h i muamo h kuoldih , a vellet i čikot linnoissa elettih .Artelissa oli vielä yksi briha – nuorembi toizie , brigadiran Iivan -vellen poiga – Pet’a , kumbane viestin toi , što Kost’alan melličän laškietah .
Vas’a mäni tuaton luoh .Že hänellä :
– Kunne šie lähet mužikoinke ?Ka , täššä , kylylöin kohašša , pyyvä ruakkuo da regäpappie kazilla varoin , niät , ka tuašša kazi istuu , jällesti šiula tuli .
– Teinke lähen , – upriamieči Vas’a , – A missiä Pet’u -diedo ?
– Uidi koluo kaččomah .
Vanha lieni , ei lähe bulizomah .Mäne i šie hänenke .
– En !
Mie teinke , – bullistu brihane .
– Nu , kuin mahat , raz himottau kinkut čiilahazilla poltua , – soglasieči Miša .
F’okličča kierräldi šilmillä artelin :
– Äijä go meidä on ?– Vähä !
Vuotamma vielä kodvazen .Pidäis’ hot’ kahekšan suakkuo kerätä .Kurikkua vielä čigarkaziin .
Mužikat oldih lämmin šuoriečennuot , hot’ i šiä oli hyvä : jogohizella piällä fufaika ili pinžakko nieglotuonke paijanke , vyötetyöt remenillä , piäššä kartussit , kepkat , kengitty vanhat t’opluhat libo oporkat .
Ei kerritty loppie kurindua , kun suakunke tuli kahekšaš .Predalla , kuin i monilla toizilla mužikoilla , oli prozvišča .Kyläššä prozviščatta ei voinun : monilla oldih yhenmuozet nimet , vain Van’ua oli nellä , kuinbua prozviščatta tiijuššat ken on ken ; voičči , konešno , šanuo Peldo Iivanan Van’a .Vanhemmat šanottih i täh rukah , a parembi – Kelko .Kelko oli järie , ložie mužikka kahistunnuonke iänenke .
– Zdorov teilä , – preda kaikilla ando kättä , i Vas’alla ando , – oho !
I Vas’a kalah lähtöy ?– Nu nin , kaikki kalat miän omat lietäh .
– Van Vanič , et kuulun , šanotah , vluasti kieldämäh rubieu pyydiä kalua merroilla , suakkuloilla i nuotilla , rubieu voimah vain ongittua ?
– kyžy predalda Mokki .
– En kuulun .
Täššä mužikat kaikin galdimah ruvettih :
– Vuuvešša kerdua kakši kävelemmä suakkuloilla kalah , nin äijiä emmä pyyvä .
– Läbi vuuven ruadoloista emmä piäže , nin harvazeh kalah ei rubie voimah kävellä ?
Ongittua meilä eu konža .
– Äijän go ongitat .
Ongi kala da pakkuonda pala .Nyt hot’ ennen hein’aigua vähäzen pyyvät da kuivuat – vs’o harču .
– Emmä vet’ myö nuotalla čerpai , da miän kyläšä i nuottua eu .
Ka mulloin mäne tiijä mistä – Kuuročkinašta šua Van’a -Kukko , tuli hebozella nuotanke , Kukonke vielä nellän keššä , vejällettih kirikön pl’ossan , kerdah nelläkymmendä šäyniä šuadih , puizen täyvytettih šäynöillä , i – kodih ajamah .
– Midiä kaččoja , ois’ pidän kišnie , Kuuročkinašša on oma jogi .
– Hylläkkiä bäbättiä .
Aštukkua , enämbi eu kedä vuottua , toizen n’оkаn mužikat , ušto jo uijittih alah , – ando komandan F’okličča .
– A mistä zavodimma ?
– kyžy Kelko .
– Edäh emmä lähe , kalaniekkua tämpiänä tulou ei vain miän kyläštä .
Zavodimma Pajan pl’ossašta , – F’okličča otti suakun i läksi troppua myöt’ .
– San’a , – ravahti hänellä Korelina , – et go šie jo taho predua muuttua ?
Kelko :
– Ana preduiččou , mie brigadirana lienen .Ajajoin brigadirah otan L’on’an , Van’an i Pet’an .Että liene peržiin ?
– Emmä , emmä .
Suakun varrešta pyzyö ei äijä hajuo pie , а ajua kaloida – pidäy mahtua .Da , Van Vanič ?
– Konešno .
Eu midä i paissa .
F’okličalla jällesti kalaniekat lähtei jogirandua myöt’ alah päin .Vas’a tuatonke kopitettih jälgimäzet .Šeliščän kohašša ber’oga oli kažvahtun čiilahazella .Konža čiilahazella žogni brihazen kinkut , že ruguoliečemah rubei :
– Tätä , ota šelgäh .
– Mie vet’ šiula šanoin , – tuatto h pietty , kykisty , – tule !
Niin tuatto h , olgupiälöillä Vas’a , i tuli pajah šuah .Pajan kohašša kalaniekkoida jo vuotti Kuz’mičča .Ken ollou partista pagautaldi händä :
– Midiä suakutta , Mihal Kuz’mič ?
– Miun kalat ušto ollah jo pyyvetyöt , – ei veššeläldi vaštah šano Kuz’mičča , – tulin kačahtamah , kuin työ pyyvättä .
Nu , mängiä Jumalanke .
Kalaniekat kakšiin suakkuloin käzissä šolahettih ber’ogalda toine toizella jällesti .Enžimmäne aivis’ korgiembua ber’ogua vaš suakut peidi Korelina , hänellä reunah Miša , šidä F’okličča .F’okličča San’a hot’ i oli pikkarane kažvuon , a nagoli keškimmäzenä šeizaudu – ei varajan , što hänellä rigenemmä toizie ugodiečou suamis’ šyvä paikka .Tädä jo kaikin tiettih i ei häkytetty San’alla .Rannimmane omah madalembah ber’ogah päin šeizaudu But’a -Kola .Pl’ossa oli leviehkö i madala ber’oga randa jäi pal’l’aš .Šiinä i keräyvyttih predanke ajajat pualikoinke , suakkuloitta .
Konža jo kaikin oldih vaništuačennuot , F’okličča ando komandan :
– Ajakkua !
I preda brihoinke lähtei jällekkäzeh aivis’ ber’oga randua myöt’ virralla vaštah .Nouštih yläh päin metrua viizikymmendä , šidä leikattih joven toizeh ber’ogah šua i rinnakkeh lähtei suakkuloih päin , jurškuttuan pualikoilla .Vas’a tahto ajaniekoinke lähtie , da ei laškiettu , työnnettih alemma ruakkuo pyydämäh , štobi ei kaloida ajelis’ ennen aigua .
Jiänyn ber’ogalla , Kuz’mičča huukahti But’alla :
– Kol’a , pyzy , šie rannimmane , šiun kolenah hauvet ruvetah pergamah .
Ei kerrin Kuz’mičča šalvata šuuda , kun Kol’a d’orni veještä rannimmazen suakun .Suakušša kiämendelieči kilohine haugi :
– Elä nošša toista suakkuo !Elä lašše toizie kaloida , jallalla meledi !– pattiešti F’okličča kahistunnuolla čuhulla .
– Neuvot !
A kuin mie haugiella niššat katkuan ?Vielä i suakun revittäy , – šiändy But’a -Kola .
– Katkuat .
Polvella pie toista suakkuo i katkua , – opašti F’okličča , – Jelčat perretäh suakkuloih , elgiä noštakkua !Jelča i on jelča , noššat suakun šäynät laššet , – endizelläh opašti toizie F’okličča , hot’ ne oldih ei pahemmat händä pyydäjät .
Jo konža ajajat tuldih ynnäh suakkuloin luoh , vähiä ei F’okličašta piäličči mahni järie , kun kullalla valettu , šäynä i pläčkähti järeštäh jogeh hänen suakkuloin tagah .F’okličalla San’alla sinizet šilmät ylemmä oččua nouštih .Hiän , kun šyöččiečen vihannalla klieverillä važa , ohkahti i d’orni yläh omat suakut .Hänellä jällesti i toizet ruvettih noštamah suakkuloida .Ukleit läbi sietkoista hobiena vihmana piristih vedeh , suakkuloin perissä bringettih šärret i jelčat .F’okličalla San’alla molemmissa suakkuloissa jygiešti kiändeliečettih šäynät i hot’ San’alla kulmat oldih šolmituot , nägy što hiän on dovol’noi algu pyyvännällä , daže šano hil’l’akkazeh :
– Algu kiäššä , loppu Jumalašša .
Ših aigah But’a sberdieči hauvenke .
– Kol’a , Kol’a , – ravahti ber’ogalda Kuz’mičča , – elä kiirähä turbaččuh haugie panna , enžisti rissi turbačču haugella .
– Kuin ristie ?
– Haugella läpšiä turbaččuo vaš ylči , šidä poikki , ka i rissitty , i oža lieu pyyvännäššä edeh päin .
Nu , pyydäkkiä , a mie pajah noužen , kuuluu – šielä čilkutetah rauvalla , ušto , eu lebävyö šepällä i tämpiänä .
– Eu , eu , – puuttu paginah preda , – väliän kežanduo kyndiä , а pluugat vielä eu kaikki kohennetuot .
Suakkuloinke nouštih virralla vaštah vähästä ylemmä šidä paikkua , mistä Kelkon "brigada " tualla kerdua zavodi ajua , i tuaš peijettih suakut .Pyyvändä läksi omalla vuorella .
Kolun luona kalaniekkoida vuotti Pet’u -velli .Hiän huomnekšešta kolun merrat pyörähytti virralla myödäh i nyt vuotti , konža kalaniekat ruvetah čeluamah alemma koluo – Kannonkohan pl’ossalla i šilloin pölläštyn nouzija kala popadiu merdah .
Niin i lieni .Kannonkohašša kalaniekat viikon voziečettih .I ka min tuačči : konža jo jälgimäzen kerran peijettih loppu pl’ossalla ennen koluo , mužikat tagana kuuluššettih Vas’an iänen :
– Tätä , haugi !Ka tämän muone , – brihane šeizo jovešša , čiihalleh kiät .
Arteli šeizaudu iänettä .– Kuin tuan muozen hauven jätettih ?
– Šeizo šeziinä , elä lekaha , vuota , mie suakunke tulen , – tuatto h nouzi ber’ogalda i läksi poijan luoh .
Mäni .Čuhuzella , –
– Missä ?
– Ka tuašša , – yksillä šilmäzillä ožutti Vas’a , – niät ?
– Niän .
Šeizo .
Vain Miša tallai vedeh , kun haugi ei äijäldi boiko uidi šyväh .
– Pidäy , brihat , myöštiäčie aluš pl’ossua , yhä šuuri on haugi .
– Miša tuaš nouzi ber’ogalla , hänellä jällesti lähtei i toizet alimmazen porogan luoh .
Pyyvettih vielä kerran pl’ossan , popadi kakši ei šuurikas’t’a haugis’t’a , no šidä eulun , kun läbi muašta uidi .
Täššä Pet’u -velli huukahti ber’ogalla :
– Vuottakkua , merrat kačon , ei go šinne sadiečen ?
Enžimmäzeššä že merrašša kiäverdelieči kolme kilolline haugi .Kaikin tuldih ber’ogalla kolun luoh .Pet’u -velli ohkuan piäšti hauven merrašta :
– O-o-oh , kuin ollou i nielazeh sadiečen , – haugi libahti ukon käzilöistä peskuzella .
– Pet’a !
– rubei ravizemah ukko , – ožua , ožua piädä vaš !
Uidiu !
Pet’u -velli luottuači fattimah kalua .Langei .Mokki Van’a bilo val’ahti piällä , da haugi bringahti randah .
– Uidiu , uidiu , Mokki , – ravistih kaikualda päin , – Pet’a , ožua !
Ožua !– Uidiu !
Pet’a vs’o že paugai pualikalla haugie piädä vaš i že uinoi .Preda nagro :
– Nu ka , Pet’u -velli , šiula ei pidän i kaštuo – myttynäzen kalan pyyviit , vie kodih omalla š Parolla , ana kalakukkuo paistau , – i täššä hänellä šilmih popadi bullistun Vas’a , – midiä myö Vas’an unahtima , razi oizima hänettä pyydän hauven , pidäy i Vas’alla dol’a andua .Nu , a iče š midä pyyviit ?Ožutua turbačču ?
Vas’a jo hyvin mieliin hyppiäldi predan luoh .
– Kačuo šie , min verran ruakkuo hiän löydi , da min järehyzie .
– Ei , brihat , Pet’u -velli nouzi mualda , – ottakkua , tiän kala , en vet’ mie ajan händä merdah .
A myö Vas’anke vielä koluh pyyvämmä .Da , Vas’a .
– Da , – soglasieči brihane .
– Nouzima jovešta , nin lebiäčemmä kodvazen .
Kur’allamma .Emmä go istuoče peskuzella lapšiin kupainda šijalla – Čivrun -čavruzella , – predloži Korelina .
– Kurimah ?
Voit i kur’aldua , – F’okličča ryöžähti palavalla peskuzella .Kaikin viruttuačettih , vain L’on’a jäi šeizomah , pöngistyn pualikkah .Hiän kaččo , kun šareikošša kizatah sinizet hukankorennat , kun šillä puo jogie tuhjoloissa röbissäh , vašta uidinnuot pežoloista , n’uakan poijat , i kuundeli kun n’urguol’l’ah muamoloilda madozie .
Ših aigah Il’l’a -vellen Таn’а tuli jovella täyvenke vakkazenke – huuhtomah vuatteida .Таn’а noššaldi helman , čökkäi vyön alla i läksi madalua myöt’ eččimäh kivie , kumbazella voiččis’ šeizattua vakkane vuatteinke .Kiven löydi raida tuhjon tagana , ei edähänä kalaniekoista , i rubei huuhtomah .
Mužikoilla , venyölleh Таn’uа ei nägyn , a L’on’alla šeizualleh yhä hyvin nägy , kun tyttö lymby vedeh päin .I briha dogadi ložiezet valgiet Таn’аn reijet .L’on’alla aš veri piäh tuigai .Tan’ah hiän ammuin kačahteli , da kun oli tyyni nin ei hänellä tyttölöinke rahvahan rukah viidin .Kačot , toine briha yhtenä ildana tytönke kizuau kadrelie , a tois’ ildana jo käzikkeh tytönke kävelöy .A L’on’a i kadrelie ei nikonža kizan .Midä kadrelie ?– varai i paginah Таn’аnkе tartuo .
Pravda kerran , Pokrovana , hiän zalučči Таn’аn perä uuličalla troppazella , nimissä nikedä ei nägyn , šai kormanista ennen oššetuon kruugloizen zirkalozen , ruškoi , kun i nyt , da i šydäi Tan’alla kämmeneh .Таn’а : "Oi , mi tämä on ?"– kačahti podarkah i nagruan uidi .
Hot’ zirkalos’t’a ei myöššyttän , no , hulakkone , i passibuo ei šanon .Ka myttyöt aziet oldih heilä keškenäh .
Pet’a šellin veny L’on’an tagana .Nägi go hiän – keh kaččou L’on’a , ali ei , no ka midä tuli Pet’alla piäh .Hiän kučaldi Vas’an reunah .Že tuli turbačunke , kumbazešša oli vägi äijä ruakkuo .Pet’a kačahti šinne i čuhuzellah kyžy :
– Ana miula yksi .
Vas’a ihaštun , što vanhembi hädäydy häneh , ruadi oli andua hot’ kaikki :
– Ota , mie vielä pyyvän .
Pet’a valličči aivis’ šuuren .Šuadu pimieštä čirozeh , ruakku kauhiešti lekutti kopčilla i usilla .Pet’a šeizaudu polvuziin , vejäldi L’on’an šivuloin kohašta kuadeiloin rezinkän i loi šiämeh ruakun .L’on’a häpšisty .A šidä , konža ruakku näpisti min ollou hänellä kahareizissa (midä on kahareizissa näpistiä ?– mi rippuu , žen i näpisti ), L’on’a šolahutaldi kuadiet pägeilölla i napri pyörimäh .
Vyötetty fufaika oli pitkähkö , i ni kuin hänellä ei šuan kačahtua ken hänen šalvatti , a kiällä ušto varai kuotella – vähä go ken kaha reizissa istuu .Kaikki arteli , kun kekši missä on diela , – nagron nošti .Таn’а kuulušti mužikoin hirhottannan , hylgäi huuhtomah , kaččou : L’on’a puolekkah alašti , i tože kikkoi nagroh .Pet’a Vas’anke nagruas’s’a vieretteliečettih muada myöt’ ; preda vain köhäi , vačča hänellä lydäi kun liečolla hebozella ; Mokki ynnäh tainehtu nagroh ; F’okličča , kumbane nikonža ei nagran , i že muhizi , muhizi pardah i Pet’u -velli .
Kodvazin jälgeh L’on’a taki grebi ruakun i hölähytti jogeh , d’orni kuadiet omalla šijalla i pualikanke Pet’ah .Že kuin ollou čuilahti pualikašta randah , kočahti da hyppiämäh – hyppelöy ymbäri predašta , a L’on’a täyvyttelöy händä pualikalla .Preda uhkuttau nagruan tuškeudunutta : "L’on’a , neušto molemmat ruakku čikšai , ali vielä min "?
Täššä ken ollou ravahti pahalla iänellä :
– Hylläkkiä iluočie !Kaččokkua !
Kaikin tyynissyttih – kačotah , kyläštä päin kujuo myöt’ ravunke hyppiäy naine tukkaziin i huiskuttau paikalla .
– O-o-o , ei go jo pala mi ?
– huavual’l’ah mužikat .
– Kačuo , vet’ selsovietan sekretari Раn’а hyppiäy .
Preda ravahti :
– Midä šie , Pan’a !?
Naine pietty :
– Voina !
Preda :
– Kenenke ?
– Nemčanke !
Tolmačušta zvonittih , – pyörähti i hypyllä uidi järeštäh kujuo myöt’ .
Niin že čirotti čirone , niin že virdai Medvedičča , niin že ravistih linduloin poijat , vain aijat liettih toizet , muailma lieni toine .
STUANOVOINE. 2. Pyhänpiänä
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный тверской
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–