Тексты

Bogdanova Natalja. Jovet – kodžat

подкорпус: публицистические тексты

Источник:

Oma mua. № 31, 2024, с. 7

Bogdanova Natalja

Jovet – kodžat

карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский

Karjalazet
ollah
kadaikanzu, ga
sanotah
, gu
on
"meččykarjalaine" da
"peldokarjalaine".

Hyö
erotah
kazvol
da
rungal
, enzimäine
on
ravei
da
pieni
kazvol
, a
toine
on
hoikkaine
da
korgei
kazvol
. Ulgonägö
on
heil
erilaine
, sendäh
gu
vahnois
aijois
hyö
elettih
mečäs
libo
tazangol
. Kui
korbivaroi
da
peldovaroi
– varoi
da
varoi
, vaiku
yksi
eläy
korves
, a
toine
pellol
!
Toinah
minä
sendäh
suvaičen
kävvä
meččäh
da
konzu
lähten
kalah
, korbivaroit
lennetäh
rinnale
. Da
gu
korbivaroi
vie
kirgunou
taivahas
– tulou
"kalamägi vastah
".
Talven
allus
lähtimmö
myö
kalah
Anuksen
čupun
vahnan
Čilmienjärven kylän
lähäle. Oli
sulasiä
, kala
ei
ota
, ei
ole
korbivaroidu
… Hyvä
on
, Čilmienjogine čurčettau
ukonlähtielöis
da
sanelou
minule
suarnua
.
Ettogo usko
? ~~Kuunnelkua!~~
Eli-oli ammui
täs
, Kotkatjärven
ymbäristös
, Pekkiselgy-hierus, Sergoi-mužikku. Hänen
kodi
seizoi
samas
korves
. Sit
meččyhierus oli
vaiku
kaksi
kodii
.
Oli
Sergoil akku
, ga
kuoli
häi
, jäi
mužikal
kolme
poigua
da
yksi
tytär
. Midä
ruadua
– pidäy
vie
kerdu
naija
. Taloi
on
suuri
, lehmät
da
hevot
, Sergoin muamah
on
jo
vahnu
.
Kuoltuu
Jefimija-akkua kozittih
Roikoila-kyläs, Anuksenlinnan
lähäl
. Uuttu
emändiä
mužikku
lähti
eččimäh
Kotkatjärven
hieruloih
. Saneltih
, andilahazet sie
ollah
čomat
da
näbiet
. Sit
soudi
häi
airoloil
venehel
kaikkie
randua
myöte
– ei
ole
pättäviä
naistu
, kai
andilahazet ollah
jo
miehele
mendy
! Kusbo eččie
akkua
?
Rahvas
sanotah
, Uutjärven
hierus
neidizet
ollah
vie
čomembat da
parembat
, vesselät
da
kirkiet
, kui
Anuksenjogi, kudai
ottau
allun
Uutjärvespäi! Pidäy
mennä
ielleh
… Hyväbo on
, Kotkatjärven
da
Uutjärven
keskes
on
toine
jogine! Ga
ei
ni
sie
löydänyh
sulhaine
andilastu
, ei
olluh
sie
miehele
annettavii naizii
!
Käveli
pitkizin-poikkizin
randua
myöte
Sergoi-mužikku dai
istuihes
ihan
jovelluo
, gor’uiččou
. Pidänöygo leskenny
eliä
parahas
ijäs
?
Silkeskie
kuulou
Sergoi, kenlienne
sanou
: "Midä
pahua
mieldy
piet
, mužikku
?" Kaččou
, ga
Anuksenjogi kyzyy
hänel
. Vot
on
kummua
!
Sergoi vastuaugi: "Oli
minul
akku
Roikoilaspäi, ga
jäin
minä
leskekse
, ei
ole
talois
emändiä
, ei
ole
muamua
lapsil
. Čoma
oli
akku
, piä
lageh
koskih
, oli
hoiskei
kui
pellon
heinäine
, moizet
neidizet
eletäh
Anuksen
alangol
"…
"Oh
, sinuu
, sinuu
! Avvutan
minä
sinule
, lövvän
uvven
akan
! Tiijän
, tämä
kylä
seizou
Mägrienjoven rannal
!" Sanoi
sen
Anuksenjogi da
lähti
ravieh
Luadogah
päi
Mägrienjoven eččoh
. Nenga
kiirehti
, sen
jälles
virran
myödäh
jäi
suuri
koski
, rahvas
sidä
koskie
ruvettih
sanomah
Pitkykoskekse.
Sergoihäi lähti
hyväs
mieles
järilleh
Pekkiselgy-hieruh. Tuli
mužikku
kodih
, vahnu
muamo
kyzyygi: "Kuibo dielot
, poigani, oletgo löydänyh
andilahan
?" "Nikedä
en
löydänyh
, ga
Anuksenjogi uskaldi
avvuttua
", sanou
Sergoi. "A-voi-voi, poigurukkaine, harmai
piäs
tukkaine, jogeh
ei
ole
luottamistu! Läkkä
vai
Čilmienhieruh, sie
on
časounas
obrazu
, pakiče
Jumal-rukan abuu
".
Lähti
Sergoi uvvessah
matkah
, Čilmienhieru da
Pekkiselgy ollah
lähetysti
. Kaččou
– seizou
hieru
korves
, Čilmienjogine virduau
Čilmitjärven lammin kauti
, kui
langu
tulou
helmilöis
läbi
.
Seizou
joven
rannal
Aksinču-neidine, vedeh
mennes vien
kel
kižuau
, pizaret
čäijetäh
päivypastos
buite
žemčugat
. Muas
ei
nävy
, silmät
ollah
gu
suoluvakat
, iče
nagrau
vesseläh
. Moizet
neidizet
elettih
enne
sit
kohtas
.
"Vienemändy
!" sanoi
vai
Sergoi-sulhaine da
kerras
ellendi
, gu
tämä
neidine
on
kaikis
paras
! Löydi
häi
oman
ozan
.
Oza
libo
ei
, ga
kui
Anuksenjovele sanuo
nygöi
? Eččiy
se
Mägrienjogie, toinah
oman
vezimatkan muutti
da
rubei
suuttumah
! Midä
ruadua…?
"Minä
avvutan
, sanou
pieni
Čilmienjogine, – menen
minä
korbie
da
suodu
myöte
loittos, da
Mägrienjoven näen, sanon
, gu
se
Anuksenjovele sanelis
kai
! Vaiku
Mägrienjogi on
lašku
, eläy
suolois
, sen
vezi
on
mustu
, rubiemmo
juoksemah
kahtei
teriämbi
!" Dai
juoksi
iče
.
Elettih
ukko
da
akku
sen
jälles
hätken
. Pereh
oli
suuri
! Aksinču-akku kazvatti
poijindamii da
tyttärindämii. Dai
iče
sai
Sergoile äijän
lastu
.
Niken
ei
tiijä
, ollougo suutuksis
Anuksenjogi Sergoin piäle
, ga
vaiku
sen
joven
nimi
, kuduadu
myöte
sulhaine
lähti
venehel
Anuksenjovelluo, on
Pekkijogi, Kotkatjärven
da
Uutjärven
keskes
. Se
samaine
, kui
mužikan
kodimuan
nimi
– Pekkiselgy! Sergoi meni
myödyvirdah
silloi
, a
nygöi
sanotah
, sie
on
kahtenkerdaine
pohju
! Anuksenjogi, sanotah
rahvas
, luadiu
kierroksen
virdua
vastah
.
Ettogo usko
? Kyzykkiä
joga
kotkatjärveläzel, ihan
tottu
sanon
!
Kai
on
todine
tozi
. Oldih
enne
moizet
hierut
. Čilmienhierun časounan
obrazu
nygöi
on
Petroskoin
muzeis
, dai
Aksinču da
Sergoi ollah
minun
Vasselei-died’oin buabo
da
died’oi
, Anuksenjogi da
Mägrienjogihäi tullah
vastah
Anuksenlinnas
.
Pidäy
vaiku
luonduo
, meččii
da
jogiloi
kuunnella
tarkah
. Tyhjy
on
vaiku
se
, ku
Uutjärven
naizet
ollah
Kotkatjärven
naizii
čomembat!
Minä
en
puudu
heiniä
pagize
!