Тексты

Jakovlev Sergei . Meren lapšet

подкорпус: художественные тексты

жанр: лирическое произведение

Источник:

Oma mua. № 32, 2024, с. 10

Jakovlev Sergei

Meren lapšet

карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский

"Ota
merellä
milma
, tuatto
,
En
voi
rannalla
enyä vuottua
.
Äijän
tiijän
mie
, kaikki
maltan
,
Viisitoista
jo
täyty
vuotta
."

"Elä
kiirehä
– tulou
aika
,
Anna
kašvetah
muaha juuret
.
Luaji
pereh
ta
kotipaikka,
Mi
ei
noššeta
muašta
tuulet
."

Eikä
kuunnellun
tuattuoh poika
,
Läksi
meren
luo
šitä
kyytie.
Šielä
keräsi
oman
joukon
,
Ta
i
tälläyty kalanpyyntih.

Tiesi luovot ta
kaikki
korot
,
Tunti
apajat
, tuulen
merkit,
Merie
myöten
hiän
kulki
šuorah
,
Šurmapaikkoja aina
kierti
.

Oli
meri
kuin
oma
koti
,
Poikua
muanitti
puitto lempi.
Joka
kerta
še
häntä
vuotti
,
Anto
kalua
ta
näytti
tietä
.

Ajan
kuluos’s’a
tuli
pereh
–
Hyvä
naini
ta
kakši
lašta
.
Šitä
lujempi kučču
meri
,
Anto
ošua
ta
otti
vaštah
.

Naini
pyrittäy
: "Pisy
koissa
,
Ole
lapšien
luo
vähän
aikua
.
Etkö elämyä
tiijä
toista
,
Onko rannalla
šiula
vaikie
?"

Oli
šykyšy, kovat
tuulet
.
Meri
leikki
ta
ualtoja nošti
.
Mieš
še
kotihis ei
ni
tullun
,
Läksi
merellä
eikä
myöštyn
.

Tytär
kaččelou
vesiaštieh,
Šinne
čuhuttau
omua
šuarnua
.
Poika
rannalla
käsie kaštau
,
Keryäy
kivijä
– kotih
kantau
.

Muamo
pöläšty
: "Šama
juttu!"
Läksi
meren
luo
, šilmie
kaštau
:
"Jätä
rauhah miut
! Etkö juutu
?
Lapšie
šiun
luokši
mie
en
laše
!"