Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Valentina Karakina. Karjalaisien talvikuukaušien nimet
Valentina Karakina
Karjalaisien talvikuukaušien nimet
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Karjalan
kieli on niitä harvoja kielijä , kumpasissa on omakieliset kuukaušien nimet .Muissa kielissä on otettu käyttöh latinan mukahiset nimet .Tärkienä asiena rahvaš piti kuukaušien nimityštä vuuvvenkierron ta luonnon muutokšien mukah .
Talvikuu
Talvikuu talvie alottau , šentäh šillä kuukauvella on annettu šemmoni nimi .Talvikuušša lunta šatau ta pakkani paukkau .Šiinä i vuosi pyörähti .
• Talvikuu lumella šilmie ilahuttau , ka korvan pakkasella revittäy .
• Kun talvikuušša ollou äijän ušvua ta mua ollou šyväh kylmän , vuota hyvyä kašvuo .
Roštuonpyhänä oli kolme pruasniekkua jälekkäh : Varvana (17.talvikuuta ), Suava (18.talvikuuta ) ta Miikkula (19.talvikuuta ).Näistäki oli oma šanontahini :
– Varvana-virvana ,
elä käy kenkäššä ,
elä harpi hattarašša ,
mie šanon Suavalla ,
Suava šanou Miikkulalla ,
Miikkula – kukkulalla .
Piä poikki , jalat jokeh .
Pakkaiskuu
Šilloin talvi on pakkasillah .Šanotah , jotta tämä kuu jakuau vaikien talviajan kahtie ta iče on kešellä .
Vuuvven enšimmäini pruasniekka on Roštuo .Šiitä netälin piäštä on Vanha Uuši vuosi ta šiitä 19.pakkaiskuuta oli Vieristä .Roštuon ta Vierissän välistä aikua šanotah Vierissän kešekši .
Mainittih , jotta Vierissänkeškenä oli liikkeheššä Vierissänakka .Še oli šemmoni pahannäköni , pörröpäini .Še šolahti taivahašta ennein Roštuota ta nousi jälelläh Tuuhhunpäivänä .
Vierissänkešellä kun akat istu avannolla huppu korvissa , lehmän tal’l’an piällä , ni Vierissänakka nousi avannošta ta anto kymmenen kyšymyštä , ta kun ei liene šuanun vaštaukšie , ni otti matkah ihmiset šinne .
No ne kyšymykšet ollah tämmöset :
– Mitä yksi ?
– Mie täššä .
– Mitä kakši ?
– Šilmyä piäššä .
– Mitä kolme ?
– Rukissa jalkua .
– Mitä nel’l’ä ?
– Lehmällä nännie .
– Mitä viisi ?
– Kiäššä šormie .
– Mitä kuuši ?
– Reješšä kaplašta .
– Mitä šeiččemen ?
– Otavašša tähtie .
– Mitä kahekšan ?
– Tynnyrissä vannehta .
– Mitä yhekšän ?
– Ihmiseššä reikyä .
– Mitä kymmenen ?
– Jaloissa varvašta .
Ta še oli hyvä , kun toini toisie autettih , još ei yksi tietän , ni toini šano ta šillä keinoin hyö pelaššettih toini toisieh , jotta ei Vierissänakka vienyn ketänä järveh .Šemmoista oli perinnehtä Karjalašša .
Roštuošta šanottih nain :
– Roštuo nouštuo ,
Äijäpäivä päivän nouštuo .
Täh aikah šuoriuvuttih tuntomattomiksi ta juoštih talošta taloh huuhel’nikkana .Huhl’akat piti piäštyä pirttih , kostittua niitä ta vieläi panna mitänih matkah .Ušein pantih sriäpnyä .Tytöt špouvattih .
Tuiskukuu
Šatau lunta ta tuiskuou , täštä šynty i kuukauven nimi .
Šanotah , jotta tuiskukuušša yksi šilmä vihašta vinkuu , toini vettä valau (alkukuu on kylmä , loppukuu on lämpimämpi ).
Tuiskukuušša ollan mainittavat harjan purut .Täštä kuušta vanha rahvaš on näin maininnun :
• Šanotah , jotta mitä harja harjuau , šitä kevät kesryäy .
• Harjan purut purkusimmat , harjan pakkaset pahimmat , harjan šuvet šuurimmat .
• Kun tuiskukuušša šatanou äijän lunta , ni kešällä lujašti vihmuu heinätöijen aikana .
• Pität tuiskukuun jiäpuikot luvatah pitkyä talvie .
• Kun tuiskukuun alkupuoli ollou lämmin , ni kevät tulou aikani ta kaunis .
Karjalaisien talvikuukaušien nimet
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
–
–
–
•