Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
Vejennoušu alkau
Источник:
Piiplijan kertomukšie [Библейские рассказы на карельском (севернокарельском) языке], 2018, с. 14
1. MOISSEIN KIRJA 7:1-23
Vejennoušu alkau
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Laivan rakentamini kešti pitälti. Kun še lopulla tuli valmehekši, Jumala šano Noijalla: "Mäne perehineš laivah, šentäh kun mie olen nähnyn šiut ainuokši oikiemielisekši tämän šukupolven joukošša. Ota kaikkie uhrikelposie karjaeläimie šeiččemen parie, isäkköjä ta emäkköjä, vain kaikkie epäpuhtahie karjaeläimie ota kakši, isäkkö ta emäkkö. Taivahan lintujaki ota šeiččemen parie, emäkköjä ta isäkköjä, jotta niijen šuku jatkuis muan piällä. Šeiččemen päivän piäštä mie työnnän muan piällä vihman, mi keštäy nelläkymmentä päivyä ta nelläkymmentä yötä. Mie pyyhin muan piältä kaikki olennot, mit olen luonun".
Noija ruato kaikki Jumalan käšyn mukah. Hiän mäni laivah naisineh, poikineh ta min’n’oneh ta otti šinne parittain kaikkie eläimie. Kun kaikki oltih laivan šiämeššä, Jumala iče pani heijän peräh laivan oven kiini ulkopuolelta.
Šilloin alko lujašti vihmuo, ta šajetta kešti yhtä mittua nelläkymmentä päivyä ta nelläkymmentä yötä. Vesi nousi ta nošti laivan irti muašta, niin jotta še läksi liikkeheh vejen mukah. Vesi nousi niin äijälti, jotta lopulla še peitti korkeimmatki vuarat. Kaikki ihmiset ta eläimet hukuttih. Vain Noija ta ne, ket oltih hänen kera laivašša, jiätih henkih.