ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Iisussa moliutuu Gefsimanijašša

Iisussa moliutuu Gefsimanijašša

карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Šamana yönä, illallisen jälkeh, Iisussa tuli opaššettavien kera Gefsimanija-nimiseh paikkah ta šano heilä: "Istukkua täššä šini, kuni Mie käyn tuola moliutumašša". Hiän otti matkah Petrin ta molommat Savatein pojat. Mureh ta tuška rupesi nyt painamah Häntä. Hiän šano heilä: "Miun henkeni on tušašša, kuoloman tušašša. Vuottakkua täššä ta valvokkua Miun kera". Hiän mäni vähäistä loitommakši, heittäyty očin muah ta moli: "Tuattoni Miun! Kun šuinki šuanou, nin mänkäh tämä muokkamal’l’a Miun kyličči. Ka elkäh käykäh niin kun Mie tahon, vain niin kun Šie tahot".
Hiän myöšty opaššettavien luo ta näki, jotta hyö muatah. Šiitä Hiän šano Petrillä: "Ettäkö työ ni yhtä tuntie jakšan valvuo Miun kera? Valvokkua ta moliutukkua, jotta että joutuis pahan muanitukšeh. Teilä on tahto hyväh, ka ihmisluonto on heikko".
Hiän tuaš mäni loitommakši ta moliutu uuvveštah: "Tuattoni Miun! Kun Miun tovenki pitänöy juuvva tämä muokkamal’l’a, käykäh vain niin kun Šie tahot".