Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Anatolii Petuhov . Sit' - sarnaline jogi
Anatolii Petuhov
Sit' - sarnaline jogi
вепсский
Младописьменный вепсский
Hot’
kut oli jüged Hanhele , no aig om parahim lekar’ .Kadondan kibu vähäižin hilleni , vaiše hengel oli tühj i vilu .Miše ei olend necidä tühjut , hänele tuli mel’ tehta uz’ taug , mččen kuvan hän nägi kerdan vanhas Pioner-kulehteses .Necen kulehtesen hän nägi kerdan Sergejan kodiš .Hanh’ päti tehta todesižid nolid , miše noliden nökad oližiba vasken turuspäi .Hot’ mitte-ni , no azj om !
Hanh’ löuzi mecas tarbhaižid kadagpenzhid , čapoi niid , heiti koren i pani päčile kuimahas .A kuni ned kuiviba , zavodi tehmaha nolid .Necen azjan tehmas löuzi-ki händast Sergei ühten pühäpäivehtan .
– Vit’ka Pahomov lähteb möst Notkedale staricale , – heikahti hän kündusespäi . – Astkam !
– Ka midä ? Mängha !
– Ka hän ved’ zavodib püdamaha oružjal !
– Ka laske !
– Sinä nägištaižid , mitte hänen oružj om , lastad . I šuhaiten ližazi :
– Voib olda , mö iče mugoižen tegem .I lastad voib kleida .
I Hanh’ andoihe neche .
– Olgha , kävugam , – soglasihe hän . – Naku vaiše necen nolen tegen .
– Ka Vit’ka ved’ lähteb !
– Nu ka midä ? Ik mö häneta em löutkoi ted sinna ?
– Ka ved’ , – Sergei ei tedand , midä sanuda . – Ka hän midä-ni starinoičeškandeb matkan aigan .
– Ka jokse !
Sergei hengahti i ištuihe kündusele .
Hanh’ lopi tegendan , sid’ hätken silitoiti nolen silitandbumagal .Hän ei rigehtind .Sidä enambad , Sergejal oli mugoine tundmuz , miše Hanh’ ei tahtoind-ki rigehtida .
Konz hö läksiba pöudho ,Sergei tariči : – Jokskam !
– Mikš ? – Hanh’ sül’gi hambhiš läbi .
Henges hän meleti , miše lapsed nägištaba heid i varastaba .I hö tozi-ki nägištiba , zavodiba kaceltas , ozutada – tulgat teramba !Kerdan kacauzihe Vit’ka-ki .No lapsed ei seižutanus .Hanh’ i Sergei muga tuliba-ki Notkedan staricannoks jäl’gmäižin .Vit’ka heiti jo sobad i seižui mudakahas vedes , pandes jaugha lastad .– Om-ik taht mugoižes redukahas vedes ujelta ? – sanui Hanh’ , seižutades poles , miše paremba nägištada nene kalud vedenaluižen ujumižen täht .
– Nece sid’ om redukaz , a edemba sel’ged vezi om , – vastsi Vit’ka .
Konz Vit’ka zavodi sülkta stöklihe , Hanh’ küzui :
– A nece mikš ?
– Miše stöklas ei olend higod .
– A sinä probui regal , voib olda , paremb linneb , – i nagraškanzi .
Vit’ka oli vaitti .Hanh’ ei ehtind nägištada oružjad , homaiči vaiše kaks’ kingitint sormen sanktušt , miččid Vit’ka vedi surel vägel .
Vit’ka tozi-ki ujui kebnas i hilläs .No nece ei olend muga heredas , kut starinoiči hänele Sergei .
– I nece om mugoine kalan vuitte ujumine ?! – küzui Hanh’ .
– A sinä probui , sabuta händast .
– Ka sabutan ! – heikahti Hanh’ i zavodi ruštas .
Notkedas staricas Hanh’ nikonz ei ujund .Hän muite-ki varaiži šol’l’oid – varaiži kadoda niihe , no nügüd’ hän unohti neciš .Ku hän tahtoib , miše ezmäižen ujujan sija oliži hänen , hänele pidab sabutada Vit’kad !Sabutada – neciš oliba kuti kaik hänen meled elos !
Muga hotkas i muga loukas hän völ nikonz ei ujund .Metrad hänen i Vit’kan keskes vähenziba .Naku jo om metrad vižtoštkmne , naku – kümne ...Vit’ka kulišti , miše ken-se ujub jäl’gil , i čuklahti .
"Čuklos ed uju hotkas !" – pidi päs Hanh’ .
Kacmata šol’l’ihe , miččed oliba vacan al , sidoihe jaugoiš ümbri , hän ujui völ metrad kaks’kümne .Hän kacauzihe meletaden , miše Vit’ka om tagana .No Pahomovad ei olend ei tagana , ei ezil .Hanh’ zavodi pöruda , miše el’geta kus om Vit’ka .Muga mäniba erased sekundad .I sid’ randalpäi kuluškanzi judu , nagrand , vihel’duz .
"Jose Vit’ka om ezil ?! – vil’skahti päs , i Hanh’ kacuhti starican edehepäi . Vit’kan tagarai oli muga edahan , miše ei voind uskta-ki , miše sinna voiži ujuda mugomas lühüdas aigas .Hanh’ el’genzi , miše händast vägestadihe .
Miše tüništuda , hän vähäižen ujui staricas i pördihe randale .
– Ka midä , sabutid-ik ? – kidastiba lapsed . – Ei midä toivoda-ki .
Hanhele ei olend mel’he necidä kulištada .Hän tuskas meleti , miše völ ku tagaze niken ei voiži ozutada , miše ihastui neche .Nügüd’ vaiše Sergei ei kidastand .
Sergei ištuihe mäthaižel i varastaškanzi Vit’kad .Hänel oli taht jäda üksnäze , no hän el’genzi – nügüd’ se jonoštab , miše hän ei voind vägestada .
Pahomov necil kerdal ei voind sada äjan , vaiše kaks’ säunast .Hanh’ ozuti , miše hänele ei olend azjad , kuverz’ kalad om sadud , i tuli Vit’kannoks .
– Anda lastoid ujumaha , – pakiči hän .
– Ota , – Vit’ka kiglaiži päl , kus venuiba snastid .
Lapsed hilleniba : naku midä znamoičeb Hanh’ – vaiše küzui , – na , ota .
Vajudes notkedaha reduhu , Hanh’ kut-se saihe vedennoks i čuklouzi vedhe .No hän ei tedand , kut pidab čuklahtada , i vezi sid’-žo putui turuižehe .Hengaiduz – i vezi putui hengituzkurkuhu .Hahh’ kakastui vedhe i hüppähti vedespäi .Sid’-žo hän tembaiži maskan modospäi , rügiškanzi i ei homaičend , kut turuine vil’skahti vedhe .A notked pohj jo vahvas pidi jaugad .Hanh’ kut-se tembaiži jaugad notkedas pohjaspäi i tundišti , miše hur last jäi pohjaze .Hanhele abuhu rigehti Vit’ka .
– Mikš ed sanund , miše ed ujund ende maskas ? – sanui hän . – Tošt turušt minai ei ole .
– Löudam . Sid’ ei ole süvä .
– "Ei ole süvä "... Om-ik taht mugomaha redukahaze vedhe čuklohtada .Kaiken veden mudastoitid .Anda last i mask i sirtte täspäi , telustad …
Hanh’ andoi ned Vit’kale .
– A kus om toine last ?
– Ka se-ki vedhe jäi . Sid’ notked om .
Hanhele oli huiged , miše se kaik oli lapsiden sil’miš , ked ende kacuiba hänehe alalahakspäi ülähäks .Tozi sanuda , nügüd’ niken ei nagrand , varaižiba nagrda .No Hanh’ tezi , miše neciš hätken pagižeškatas .Hän päzui randale , sobihe i küzui Sergejal :
– Mikš ištud ?Lähtkam kodihe !
– Kutak , a turuine !
– Last löuzihe , löudase turuine-ki .
– Ka varastagam .
– Varasta . Voib olda , völ čuklahtad-ik !– sanui Hanh’ .
Hän čokaiži käded kormanoihe i kucmata kuna-ni , läksi külännoks .Üksnäze .
Sit' - sarnaline jogi
вепсский
Младописьменный вепсский
–
–
–
Анатолии Петухов
Сить - таинственная река
русский
—
—