Ошибка:
Permission denied
Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Anatolii Petuhov. Sit' - sarnaline jogi
Anatolii Petuhov
Sit' - sarnaline jogi
вепсский
Младописьменный вепсский
Prihaižed
völ pit’kha käveliba mecadme , kuni tuliba Paitjärvennoks .Päiväine ripui völ ei muga ülähän , no il’mas lendihe äi parmoid i oli räk .Higo muga valoi-ki heiden mododme , a paidad tartuiba sel’gähä .Järvespäi vedi viluižel .
Vit’ka tacihe vedennoks kacmaha , tozi-k vezi om mugoine sel’ged , kut saneli Hanh’ .Hän mäni vedhe , kuni püžuiba sapkad , i nägišti , miše vezi tozi om sel’ged .Hän pästi vedhe käden – ani läm’ om .Hänele nece tuli mel’he , i hän tariči :
– Ujum-ik ?
– Ei , – sanui Hanh’ . – Ezmäi tarbiž veneh löuta .
– A kus om veneh ?
– En teda ! Kus-se randal .Ümbärdam järvuden i nägištam .
– Ezmäi kül’bemoiš !
Sergei oli vaitti , hot’ hän ei voind tirpta i tahtoi vedhe .
– Minä sanuin , en kül’beškande , kuni veneht ei ole löutud . Jose ed voi tirpta ?
– Mikš en voi ? Tirpta minä voin , – sanui Vit’ka .
Venehen habaspäi hö löuziba toižel randal .Se oli vedetud randale i pandud luklole surhe pedajaha .Hanh’ kosketi luklon , meletades , min tehta .
– To kivi !
– Tahtoid-ik sinä luklon mureta ? – čududeldes küzui Vit’ka .
– Necidä luklod ei sa mureta . Čapin murendam .
– Ala sinä , voim veneheta-ki .
– A midä sille tegese ? To kivi , – heikahti hän Sergejan päle .
Sergei tacihe ecmaha kiven , a Hanh’ oti kirvhen .
– Voib olda , ei tarbiž otta verast veneht . Püdaškandem randalpäi .
– Ilod om ! Veneh om , a püdaškandem randalpäi .Mö panem sen ičeze sijale .
– Nu kut tahtoid , vaiše čapid minä en murendaškande .
Kuni Hanh’ murendeli čapin , Vit’ka rušihe , pani lastad i maskan i oružj kädes läksi vedhe .
Sergei eciškanzi airoid , no niid ei olend .
– Otam pit’kän šestan , – i toi pitkän kebnan šestan , mitte oli pandud pedajannoks .
Ruštes alaštanoihesai hö toukaižiba venehen i ištuihe sihe : Sergei nenaha , a Hanh’ šest kädes peraha .
– Ka mitte vezi om ! Nägub kümne metrad läbi .Ülähän vezi läm’ om , a süvüdes kuti jä .
– Om-ik kalad ? – küzui Sergei .
– Vaiše henoid !
Vit’ka möst päzui vedhe i ujuškanzi edehe .Hanh’ šestal ohjanzi veneht hänen jäl’ghe .
– Ik mö-ki kül’bemoiš ? – hilläs küzui Sergei .
– Ka kül’pte , ken sinei ei anda ...
– Ik sinä ?
– En tahtoi .
– Siloi minä-ki en lähte .
Vit’ka völ oli vedes , kül’mi , ei sand nimidä i päzui vedespäi .Hän ei sand nimidä , no lihasiden kingitest-ki ei olend ."Tedan , kelasti se vanh lemboi , miše sid’ ei sa kül’ptas ! – meleti Hanh’ . Hänele oli žal’ , miše hänen planuitud azjad ei olend .Hän kadehti Vit’kale , miše hän kacuhti tedmatomha Paitjärven mirhu , sihe mirhu , mitte völ ei avaidanus ni ühtele mehele .
Prihaižed tuliba randale , tegiba nodjon i zavodiba vaumitadas ongiteseks .Ezmäi kaiked čapoiba koivuižed ongiragad – kaikutte miččen tahtoib .I hot’ Vit’ka ei sand ni üht kalašt , ongitajad uskoiba , miše satuz om ezil .
– Kalad tarbiž ecta , – saneli Vit’ka , heittes kor’t hoikas novelas ongiragas . – Mugoižes järves se om ! Tarbiž ujuda pidust’ randad .Kus om hein , sigä kala-ki .A sid’ mi om ?Lete da vähähk heinid .
– Tarbiž ei pidust’ randad , a keskele ujuda . Tägä om abajoid .Sinna kala kogodase .– Abajoiš kala om ehtal , a päiväl om heiniš .
Hanh’-ki necen tezi mugažo , no tahtoi tehta muga , kut oli planuitud .
– Lähtem i kacuhtam . Ei otaškande abajoil , siloi lähtem heinikoho .
Sil pätiba-ki .Löuta abajoid oli kebn , sikš ku mitte-se holev mez’ znamoiči niid vahvoil šestoil .Sid’ ei olend süvä , pol’tošt metrad , i Vit’ka päti ujumaha sid’ vähäšt i el’gendamha , om-ik sid’ kaloid .
Hanh’ kacui holiš , kut Vit’ka čuklahti vedhe .
Tundmatoi mir avaižihe ujujan sil’miden edes .Abai nahodi miččehe-se tundmatoman živatan sel’gähä .Ülähän oliba sur’kulud kived , a pautkil , miččed mäniba süvüdehe , lete i henod kivuded , kuti čuruine .Oli mugoine tundmuz , miše mitte-se sur’kulu gigant sordi tänna nenid ogibaloid kivid .Nikus ei olend ni üht heinäšt .Kaiktäna ujui vaiše moleižid .Niid oliba millionad ,sikš vezi oli kuti mitte-se eläb verk , mitte kaiken aigan likui .Läbinägujad kalaižed čokaižihe Vit’kan hibjaha , no ned oliba mugoižed pened ,ka nece eskai ei tundund-ki .
"Ku om moleižid , om sur’-ki kala ", – meleti Vit’ka . Hän kacui kividen alle i taga , kacui kaikuččehe haudaižehe , kus voiži olda haugid vai ahvenid .Hän ani liči käden kividen alle .No hödhüvin : järedoid kaloid ei olend .
– Ka midä ? – küzui Hanh’ , konz Vit’ka päzui vedespäi .
– Vaiše moleižed . Tägä ei voi nimidä sada .
Sergei sai ongen vedespäi i kacauzi Hanheze .No se kacui vaiše ičeze kibrikoho .– Nu ka ujum siloi randha , šol’l’oihe . Voib olda , sigä tozi-ki paremb linneb .
Pohjoižes Paitjäven polespäi kazvoi äi šol’l’oid ; pakuštuiba bul’užed .Niiden sured lehted hoštiba veden päl .Šest , miččel Hanh’ ohjanzi veneht , oli se , min abul veneht seižutadihe sigä , kus tahtoiba kaik .
– Naku sid’ om kaloid , – sanui Vit’ka i ezmäižen taci ongen vedhe .
– Ed-ik tahtoi enambad ujumaha ? – küzui Hanh’ , kudamb ei voind unohtada ičeze planoiš .
– Lämbitamoi vähäst . Ku tahtoid , ka ole hüvä .
Hanh’ kacuhti , ei-ik Vit’ka nagra hänen päl .No Vit’kan mod oli muhaidajan da laskvan , hän sanui necen meletamata niiš vanhoiš azjoiš .
– Ka midä-se en tahtoi , – sanui Hanh’ . – Voib olda , möhemba .
Hän lujas tahtoi opetas ujumaha veden al .Siloi hän oliži rohktemb .Hö voižiba ujuda toine toižen jäl’ghe Sitiš , i neciš Notkedas staricas .I hüvä oliži opetas nügüd’ , konz ei olend nimiččid kacujid , vaiše Sergei .No sid’ , kus koumemetraižes süvüdespäi vedihe nämlökaz hein , hän ei tahtoind .
– Ala varaida ! Nece ei ole jüged .Sinä mahtad ujumaha hüvin , vaiše hengi turuižen kal’t i kaik-ki .
– Nimidä minä en varaida , – Hanhen mod ruskoni . – Sanuin – ei ole tahtod . Ka kalad-ki tarbiž sada lemusele .
Vit’ka jäi vaitti .Ongele putui henoid kalaižid – nece kaiken-se oli paremb , mi kalata ištta .
Päiväine sen aigan zavodi paštta enamban ,tegihe räk …Vit’ka pani ongen i möst oti lastad .
– Minä mugažo lähten ujumaha , – sanui Sergei .
Hanh' ei sanund nimidä .Nügüd' hän meleti , miše uk , kudambad hän vastsi muloi kezal järvel , nagroi hänen päle .Paitjärv' om kut i kaik toižed järved , vaiše vezi siš om vauvhemb .Sergei , kudamban muštos eli Hanhen starin Paitjärves , tegi kaks’ ümbrust venehes ümbri i saihe veneheze .Ken tedab , a ku järven emäg tembaidab händast jaugha .A Vit’ka ujui edemba i edemba venehespäi .Ezmäi Hanh’ kacui hänen jäl’ghe , varastaden mittušt-se čudod , no sid’ unohti , sikš ku kalad kaiken-se kokiba i pidi ehtta samha niid vedespäi .
No čud kaiken-se tegihe .Ezmäižen nägišti , miše Vit’kanke mi-se tegese , Sergei .– Kacu-ške , kacu ! – heikahti hän .
Hanh’ kacuhti tarkemba .Vit’ka heredas ujui randalpäi , se libudes vedespäi vöhösai , se mändes veden süvüdehe .Voi meletada , miše hän muite uradib , no hänen likundad oliba mugoižed heredad .Hanhen mod ühtnägoi tegihe märgäks higospäi .Necen aigan Vit’ka midä-se tahtoi kidastada , no hänen suspäi tuli vaiše mitte-se buläiduz .Hän touki venehen Vit’kannoks , mi väged oli .Hän ei pästand sil’mid Vit’kaspäi i nägi , miše hän kadotab väged .Tedan – nene lihasiden kingitesed zavodihe .Oli mugoine tundmuz , miše hän kadoti orientacijan .Hän nügüd’ jo ei hüppind vedespäi , a peksihe ühtel sijal .Kuverz’-se kerdad turuine peitlihe veden alle , i Hanhele tehlihe opak .No pästtes minutan turuine ozutelihe ,sišpäi bul’ski vet i kului jüged hengahtuz .Miččen-se aigan Vit’ka peksihe vedes , no sid’ möst , kuti kadotades vägid , mäni veden alle .
"Vaiše ehtižim ! Vaiše ehtižim !"– löihe Hanhen päs . Hän toukihe šestal mi väged om , no ei kadotand väged , mel’ radoi päs sel’ktas .Hän el’genzi , miše ei voi pettas , tarbiž lugeda kaikutte likund edehepäi , ei ujuda värha .Hanh’ nägi , miše Vit’ka ujub i tuleb vedespäi hural bokal .Nece znamoičeb , miše heile-ki pidab ujuda hurha , miše hänele oliži kebnemba tabatas venehen bokas .
– Midä kacud ? Ištte pohjaze !– heikahti Hanh’ Sergejale , kudamb seižui kombuil , miše paremba nähta Vit’kad .
Sergei pästihe pohjaze , hot’ venehes oli märg .Hanh’ kumarzihe hurha polhe .Veneh-ki koverzihe .Möhemba , konz Vit’ka otase huras bokas , hän kumardase oiktaha , miše veneh ei kumardaižihe kukirikku .Hanh’ kärauzi venehen , i Vit’kan katoi venehen pohjal .Hanh’ kacui tarkas veden süvüdehe , miše nägištada Vit’kad , no lainhed hoštiba , i hän nimidä ei nägend .Sid’ Vit’kan pä ozutihe vides metras heišpäi .
– Pidäde ! – heikahti Hanh’ i ani teravas radaškanzi šestal . Necil kerdal Vit’ka ehti tabatas venehen bokas .Veneh lujas koverzihe , amurzi vet , no Hanh’ tazoiti sidä .Kažin kartte hän tabazihe sebranikas , tembaiži kädes i möst sirdihe peraha , sikš ku üliči bokas ristitud ei sa sada vedespäi .I sid’ hän tundišti nenid likahtusid , konz siloi vedi Tol’kan vedespäi , kuti ken-se vedi Vit’kan süvüdehe .
– Minä pidämoi , sinä oružj ota !– heikahti Vit’ka . Nügüd’ , konz rižaškanzi suren kalan likahtesid , Hanh’ el’genzi , miš om azj .
– Pidän ! Libu veneheze .
Vit’ka hüppähti vedespäi i kändihe peras ümbri veneheze .Veneh zavodi kärautas .Hanh’ vedouzi enamban .Oružj nägui jo veden päl i ozutihe garpun .
– Ala varaida , vedä ! Garpun om vahv !– sanui Vit’ka . Hän kolkoti hambhil viluspäi vai pöl’gästusespäi .– Ambuin läznas . Vaiše metr oli , a habi ei upotand mindai .Kacu mitte !
– Ken , haug’ ?
Vit’ka kiglauzi päl .Hanh’ vedi noran i kaik lähemba vedi necen kalan .Süvüdes nägui jo hobed somuz .Hanh’ seižutihe kombuile , miše oliži kebnemb vedäda .Kala tacihe venehen alle , no kadotaden väged ozutihe veden päl .Pigai veden päl ozutihe sen kirjav bok .Päiväižes hošti garpun .Hanh’ vedi haugen peraha i garpunas sai sidä veneheze .
– Ka ! Nece om haug’ ka haug’ !Kevädel minä-ki mugoižen sain ,habi vedim vedespäi .
A Vit’ka ei voind tüništuda :
– Ujun minä , kacun edehepäi .A sid’ kacuhtin alahaks .Ka sigä kuti parz’ om , mugoine mi-se sur’kulu .Minä meletan – nu-ške čuklahtan kacaudan .Kut mänin čukloho , se vähäižen libui ülemba .Kacun – suugad bokidme , somused hoštaba .I minä ambuin-ki .Tahtoin pähä , a putui sel’gähä .Nu se vedi-ki !Kut tacihe süvüdehe , minä habi ehtin hengahtada .Hüvä om , miše garpunan sideg pit’k om , a se tuliži oružj tacta .
– Tägä , sanutas , om mugoižid haugid , ka niil eskai samal pähä kazvab , – sanui Sergei .
– Nece om kelastuz ! – muhahti Vit’ka , kactes ičeze satusehe .
– Kelastuz ! Sinä küzu Hanhel .Mö Sitil mugoižen nägim .Samal päs , kuti nälöm , a pä oli sinun pän sankte .
– Jose muga ?! – Vit’ka kacuhti Hanheze .
– Ku ei ole vezi-ižandoid , ka nece tozi om . Minä iče nägin .Se meiden verkoho putui .Habi meid kaikid ei upotand .
– En teda , – sanui Vit’ka .
– Kävum kut-ni sinna , voib olda , iče nägištad .
Hanh’ kacuhti Sergejaha , i se vaikastui el’getes , miše sanui midä-se liigad .
– Voib kävuda kut-ni , – sanui Vit’ka .
Sit' - sarnaline jogi
вепсский
Младописьменный вепсский
–
–
Анатолии Петухов
Сить - таинственная река
русский
—
—