Ошибка:
Недостаточно прав на выполнение этой операции
Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Nina Zaiceva. Sit' - sarnaline jogi
Nina Zaiceva
Sit' - sarnaline jogi
вепсский
Младописьменный вепсский
Hilläšti
tuli homendez .Jo näguškanziba pud .Vas’ka oti katl’aižen i läksi vet .Hän homaiči , miše se lähtkut , miččen hän tegi veden täht , ei kül’mänd , tedan , tegese lämembaks .Hän keiti vet , söi suhrid , söti Tobkan .Sid’ murenzi nodjon , sambuti kegalehid .Se aig om mända .
Necen aigan hänele iški pähä : oikti-k hän astui ?Erazvuiččid kändandoid oli äi .Kus nügüd’ om Sit’ – oiktal , hurel kädel ?Vai ezil ?Pidaiži mända ezile : naku om eglaine jäl’g , kuna hän käveli vet otmaha .Oliži paremb , ku hän läksiži majagiden saubennoks .No astta sinna murenuden mecadme om ani jüged .I Vas’ka läksi edehe .
Tobka joksenzi sinna-tänna , pudišti lühüdal händaižel .
– Sinä eci , eci , – saneli sille Vas’ka . Löuda hot’ oravuden , linneb meile veslemba .
Tobka kacuhti Vas’kaha el’gendamata , midä hän tahtoib .
– Oled sinä tolkutoi živataine ! – hengahti Vas’ka . – Tarbiž ecta !
Kaiken-se se min-se löuzi ,Tobkan nutand , mitte kului oiktalpäi , pöl’gästoti Vas’kan .Oli jüged eskai uskta , miše nece nutab Tobka .Vas’ka oti oružjan , rigehtiškanzi koirannoks .
Tobka seižui vanhad kust rindal .Karvad oliba püštti .
– Min sigä löuzid ? – koverzihe hän , miše nägištada , mi sigä om . I sen-žo aigan pun alpäi hüppähti sur’ živat .Kacu – kondi !Vas'ka tembaiži oružjan , no ...oli jo möhä : mecživat kuti suli puiden keskhe .Vas’ka seižui minutan , kundli , pani patronan oružjaha i hilläs sirdäškanzihe edemba .Kacauzi penshiden keskhe .Sigä oli muražmät .Se oli kaidud .Madal haudaine oli völ lämäine .Sid’ Vas’kale tegihe opak .Hüvä om , miše kondi tacihe toižhe polhe .Mitte sur’kulu !Pöl’gästusespäi säraižiba käded , sus kuivi .Vas’ka kacuhti polidme i sirdäškanzihe sinna , kuna joksi kondi .Kondjan jäl’ged oliba sur’kulud .Sen hüppindad ozutiba , mitte sur’ kondi oli ."Oližim kahten , ka em pästnuižigoi , – meleti Vas’ka . – Nece ei ole orav , ei ole mecoi , a kondi ."
Hän zavodi kucta koirad .Tobka ei tulend pigai .Nägui , miše se joksi kaikiš vägišpäi ičeze lühüdoil jaugoil .
– Tobaine , laji mindai , pästin mecživatan .
Tobka pudišti händal .Sen meleviš sil’miš ei olend käredust .
Hän sai leibpalaižen , andoi koirale .Se purmata lainzi .
– Völ tahtoid ... Ota !Ah žal’ om !
Vas’ka läksi edemba .Teravas kuzišt lopihe .Zavodihe so hoikiden pedajidenke .
– Tobka , mö sinunke segoim , – sanui Vas’ka . – Sit’-joged-se ei ole .
Hän ei tedand , miše neciš sijas Sit’ tegeb pol’vehen .Koir kacuhti Vas’kaha .Nägui , miše se el’genzi , miš pagin om .
– Ege-gei ! – heikahti Vas’ka .
– Ege-gei ! – kuluškanzi oiktalpäi , i sid’ völ kerdan : – Tumk !..
– Nece ambund , – ihastui Vas’ka . I völ kerdan kului kaks’ ambundad .Vit’ka-k ?Vai ken-se toine ?Olgha , päazj om siš , miše nece om ristit .I Vas'ka kändi ambuiden polehe .Pol’časud möhemba hö vasttihe .Vit’kanke i Sergejanke oli völ üks’ mecnik – ei olend nor’ , lühüd kazvol .Mecnik tervehtoiti Vas’kad :
– Ostahov olen .
Vas’ka-ki tervehtoiti händast .Mecnik ei tulend hänele mel’he .
– Nece-se kenen mugoine om ? – ozuti mecnik Tobkan päle . – Kuspäi otid ?
– Iče tuli . Koditoi om .Žal’ tegihe , naku otin-ki .
Vas’ka tahtoi starinoita sebranikoile kondjas , küzuda , kut heil azjad oma , no necen ristitun aigan ei olend tahtod .
– Ka midä tö seižut ? – sanui mecnik prihoile . – Tehkat nodj ! Pidab Vas’kad čajul jotta .Ka aigad-ki jo kaks’toštkümne časud päiväd om .
– Olid-ik öl Kondjan kuzištos ? – küzui Ostahov .
– Ka , – sanui Vas’ka , hot’ ei tedand , miše nece taho kuctas Kondjan kuzištoks .
– Nu , prihač ! Oled rohked .
Vas’ka ei el’gendand , miš händast kittas , kacuhti mecnikaha .Se sel'genzoiti :
– Rohked oled , sikš ku ed varaidand sid’ öduda .Tahod necidä varaitas .Sinna niken ei kävele .A mö sinun sebranikoidenke brakonjeroid tabazim .Hö majagid tahtoiba tabata .
– Kuspäi sid’ majagad ?
– Kut kuspäi ? Tuliba Korjugaspäi .Oiktaha sid’ vaiše kümne kilometrad om .Nägub , sigä sijad niile vähä oli , naku ned tuliba-ki tänna .
Tuli sil’mnägubale , miše Ostahov radab mecankaičijan .Konz hän tedišti , miše majaged tuliba Sitihe , ka päti kaita necidä sijad .
– Naku en voi-ki rebitadas . Minä üksnäin olen .En voi ehtta kaiktäna .Eglai prihad hüvin abutiba minei .
Sikš ku mecnik pagiži Vas’kanke , kut aigvoččenke , da völ sikš ku oli ön hänen sebranikoidenke , ka Vas’ka vähäšt pehmeni i jo toižil sil’mil kacuhti mecnikaha .
– Sinä nimidä ed löudand-ki ? – küzui mecankaičii .
– En .
– Vit’ka kaks’ püd ambui .
– Hüvä om . A minä nägin kondjan .En ehtind ampta , – sanui Vas’ka .
– Kondjad-ik ? – Ostahovan mod vajehtihe kerdalaz , sil’mäd palaškanziba . – Kus ?
– Sigä , kuzištos , – sanui Vas’ka . – Tobka sidä nuti .
– Keda , keda se nuti ? – rigehtiden tuliba Sergei i Vit’ka .
– Kondjad . – I Vas’ka zavodi starinoita , kut kaik om ozaidanus .
Prihad kundliba avaites sud ,a Ostahov vaiše päl kigluti .Konz Vas’ka lopi starinan , Ostahov sanui :
– Nimidä čudokast .Vanhad-ki mecnikad ei ehtkoi erašti .Kondi hot’ i sur’ om , no erašti muga hüppähtab , ka vaiše penzhad ehtiba mannoks kumartas .Oli i kadoi !A koiraižen sinä pidähta , se ei ole hond .Tuleb völ abuhu .
Kuni kehui vezi katl’aižes , tegiba ösijan .Ostahov čapoi kuivas puspäi kaks’ čurkašt .Tuli hüvä laučaine .Prihad čapoiba kavagid , levitiba maha , tuli hüvä stol .Sid’ kaikutte sai sel’gšauguspäi , mi hänel oli .Ostahov valoi kaikile čajud .
– A sinä konz kondjad-se nägid , eglai , vai tämbei ...
– Tämbei . Ei ole edahan .Voim kacta .
– A midä kacta , muite uskon .Ku nece lumut ei sula , ka voim sidä otta .
– Keda ? Ik kondjad ?
– Kebnašti ! Konz tuleb tagaze pezaha , ka voim tulda tänna .Sikš sanun-ki : ala kükse koirašt .Ku sanuda tozi , ka tö-ki olet brakonjerad .Ka , ka !Teil ei ole biletoid .
Vas’ka i Vit’ka riputiba päd .Ostahov muhahti .
– Nenoid-se algat riputagoi . Minä kaiken el’gendan .Brakonjer om se , ken mägroid rikob , majagid , nädoid ...No tö ved’ muga et tehnugoi .A biletad anttas vaiše siloi , konz kahesatoštkümne vot linneb .A siloi teile anttas ei vaiše oružjad , a raketad-ki , konz tö armijaha lähtet .Muga-k ?
Kaik koumen mahniba päil .Ostahov möst kacuhti Vas’kaha i sanui :
– Minä sinun sebranikoile sanuin i sinei-ki völ sanun :varjoikat nenid majagid .Minä en voi tulda tänna paksus .Denisovkas elän .Minei tähäsai om vižkümne kilometrad ,a tö kaikuččen nedalin mecas olet .Minä teiden šalašin-ki tedan .Naku kackat-ki nenid živataižid .Ku nägištat midä-ni , minei sanugat .Adresan da telefonan nomerean andoi Viktorale .I kut tehta tarkištelendoid , sanui .A saubenno ei sa ampta i nodjoid tehta .Nece pöl’gästoitab majagid .I verkoid algat pangoi .Hüvä om , miše siloi teil kaik hüvä oli .No voiži ved’ pahuz’-ki olda .
Prihad tabaziba kaikuččen mecnikan sanan .Heile oli kuti huiged , miše päs oli sada nece haug’ , miččel samal pähä kazvab , no sen-žo aigan oli hüvä , miše mecnik heid el’genzi .
Sit' - sarnaline jogi
вепсский
Младописьменный вепсский
–
–
–
–
Анатолии Петухов
Сить - таинственная река
русский
—
—
—
—