Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| Статистика
| ? Помощь
Jiesuksen elaigu. Jiesus ristah peijetynny
Источник:
Jiesuksen elaigu, 1991, с. 57
Jiesuksen elaigu. Jiesus ristah peijetynny
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Golgatan mäil seizoi kolme ristua. Riiman saldatat iškiettih nuagloil Jiesuksen keskimäzeh ristah kahten rozvon välih.
Jiesuksen dovarišat, opastujat, äijät naizis da Jiesuksen muamah seizottih loitombakkali da kačottih kui piinattih händy. Sie oli äijy muidu ristikanzoi, erähät heis irvisteltih da nagrettih händy. Yksi rozvo kiändyi Jiesuksen puoleh i sanoi röyhkiesti:
– Ku ollet tovessah Jumalan Poigu, ku sanot ainos, piästä iččiedäs da i meidy.
No toizel puolel olii rozvo parembi tostu ellendi, midä täs tapahtui. Häi sanoi:
– Myö saimmo omii ruadoloi myö, meidy kuritetah meijän ruadoloi myö, no tämä mužikku eule nimituttu pahuttu luadinuh.
Häi kiändyi Jiesukseh päi i sanoi:
– Jiesus, musta minuu, ku tulet omassas valdukundah.
Jiesus vastni hänelleh:
– Todeh, sinä jo tänäpäi olet minun kel Jumalan luo.
Jiesus kuoli ristal kaikkien meijän puoles. No ei kai vie täh loppenuheze.