ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | Статистика | ? Помощь

Iisusan eländä. Jairan tytär

Iisusan eländä. Jairan tytär

карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный тверской
Yhen shodutalon vanhemmalla, Jairalla, oli yksi ainova tytär. Kahentoistavuodizena tytär äijäldi läzeydy. Šilloin hänen tuatto läksi eččimäh Iisusua, kun oli kuullun äijän häneh näh.
Kun Jaira jälgiperäh löydi Iisusan järvirannalla, šuuri arteli oli häneštä ymbäri. Jaira mäni Iisusan luoh, kumarduači hänellä jalgoih da ruguolieči Iisusua tulla piästämäh hänen tytärdä.
Niin Iisus läksi Jairanke, da äijä rahvašta aštu hänellä jällesti. Hyö matattih hil’l’ah i ennein kun tuldih paikalla, Jairalla tuodih viestin: "Tyttäreš jo kuoli. Elä enämbi vaivuta opaštajua". Kun Iisus kuulušti nämä šanat, hiän šano Jairalla: "Elä varaja, vain uššo"!
Kuin Iisus tuli vanhemman taloh, hiän nägi äijän rahvašta, ne it’kiettih da gor’uidih tyttären šurmua. Iisus šano heilä: "Elgiä it’kekkiä, hiän ei ole kuollun, vain maguav". Inehmizet nagrettih händä, kun hyö tiettih, jotto tytär jo kuoli.
Iisus työndi kaikki inehmizet pois’, mäni lapšen tuatonke da muamonke, Pedrunke, Jakunke da Iivananke lapšen luoh. Hiän otti lapšen kiäštä da šano hänellä: "Tyttö, nouže"!
Šidä hengi tuli järelläh tyttöh, i hiän nouzi jalloilleh da läksi kävelemäh. Iisus käški andua hänellä šyyvä.
Ken nägi tädä diivua, ilmoin häpšissyttih.