Тексты

Babovoz Ol’ga . Lumiukko

подкорпус: художественные тексты

Источник:

Oma mua. № 1, 2026, с. 6

Babovoz Ol’ga

Lumiukko

карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский

Tuli
talvi
. Miun
tyttö
ta
Sofja-punukka tultih
ativoimah kahekši
netäliksi
kotih
, Karjalah
, Kurkijokeh.
Myö
tykkyämmä
talvie
. Talvella
kävelemmä
mečäššä
ta
hiihämmä
. Iloista
ta
kaunista
on
talvella
.
Erähänä
huomenekšena
myö
kaččoma
ikkunah
, šato
lunta
ta
mua
oli
valkie
. Myö
tulima
pihalla
. Enšin
hyppimä
lumešša
ta
leikkimä
talvišotua. A
päivällä
piättimä
luatie
lumiukon
. Myö
ottima
keltasen
šankon
, ruškien
kaklapaikan
, porkkanan
, äijän
hiilyitä
, kivijä
ta
pienie
okšie
.
Myö
luatima
kakši
šuurta
lumipalluo
– še
oli
vartalo
, ta
vielä
yheštä
pienemmäštä
lumipallošta
tuli
lumiukon
piä
.
Kultasen
šankon
panima
piäh
, okšat-tukat pistimä
vierellä. Luatima
nävön
: šilmät
ta
šuu
hiilyistä
, nenä
porkkanašta
, kiät
ta
jalat
lumešta
.
Ruškien
kaklapaikan
panima
lumiukon
kaklah
.
Kuinpa kaunis
lumiukko
tuli
!
Myö
tulima
kotih
, šöimä
ta
koristima
uuvvenvuuvven kuušta
.
Huomenekšella
lumi
šuli
, myö
kaččoma
ikkunah
, a
lumiukko
šeiso
vihriellä
nurmikolla
. Lumiukko
niise rupesi
šulamah
. Punukka
itkuh
! Mie
šanoin
hänellä
:
– Myö
luajimma
lumiukon
vielä
kerran
keltasen
šankon
kera
!
Näin
meilä
šynty
talvini perinneh
!