Тексты

Valentina Libertsova. Kekšoi on mužikku suuren vačanke

подкорпус: публицистические тексты

Источник:

Oma mua. № 11, 2026, с. 2

Valentina Libertsova

Kekšoi on mužikku suuren vačanke

карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский

Rahvastu
Anuksen
kanzallizeh
kirjastoh
kerävyi
täčöi-täyzi, erähät
jo
ostettuloin kniigoinke
. Tiettäväine
, Anuksen
piirin
paikannimet
ollah
ylen
mieldykiinnittäjät. Da
vie
vastavukseh
tuli
Petroskoispäi
yksi
Liygiläzet
hierut
A
:s
Ä-ssäh: paikannimien
sanakirju -kniigan
kirjuttajis
– Irma Mullonen. Irma Ivanovna on
kuulužu
kielentutkii
, Petroskoin
yliopiston
filolougien
douhturi
da
opastai
, Karjalan
tiedokeskuksen
Kielen
, literatuuran
da
histourien
instituutan
piätiedoruadai. Rahvas
händy
tietäh
Karjalan
TV:s
ozutettavan Lähten
minä
Läkkoiläh -ohjelman
kauti
, sego
"TVR-Panorama" da
toizien
karjalazien
lehtien
kirjutuksii
myö
. Irma Ivanovna ainos
sellittäy
paikannimien
roinduperät
da
merkičykset
uudeh
luaduh
, uskottavasti dai
mieldykiinnittäjen. Täs
kniigas
lugijat
sežo
vuotetah
eriluaduzii
da
yhteltiedy
tovellizii
tiedoloi
paikallizih
paikannimih
nähte
.
Irma Ivanovna ylen
selgieh
saneli
, kui
kniigu
on
luajittu
, mittuot
ollah
pandu
sih
suuret
alguperät
da
tutkindat
, kui
sidä
käyttiä
. Irma Mullonen tarkah
käytti
tutkimusterminöi, ku
kaikin
ellendettäs
, azetui
erähien
mieldykiinnittäjien Anuksen
piirin
paikannimien
roinduperii
da
merkičyksii
sellittäjes
. Se
pagin
jatkui
jälles
luvenduo
, gu
on
ylen
tärgei
omii
jurii eččijöile
ristittyzile
. Sanommo
, äijät
ollah
mostu
mieldy
, gu
Torasjärven hieru
da
järvi
ollah
ennevahnallizien
bojuloin
sijal
. Olis
hyvä
mieli
olla
ennevahnallizien
oman
muan
puolistajien
jälgiläzinny. Ga
Irma Mullonen sanou
, gu
tutkimuksien
mugah
, paikannimii
moizien
juurienke
on
äijy
, dai
kai
ollah
sijoitunnuot poikki
jogilois
, vahnu
juuri
"tora
" merkiččöy
"poikki
". Mugai Kekšoilu-hieruh kuulujat
ristittyöt tahtottas
, ku
paikannimi
olis
sivottu
verbih
"keksie
", ku
suas
olla
nerokkahien
rahvahien
jälgiläzinny, ga
vot
Kekšoikse sanottih
mužikkua
suuren
vačanke
.
– Midäbo
ruat
? Se
on
elaigu
! Muga
annettu
. Duumaičetto
, kaikil
kuulužil Ven’an
kirjuttajil
da
runoniekoil, kel
ollah
nygöi
čomah
luaduh
kuulujat
sugunimiet, sydämes
ollah
hyväluaduzet
kuvat
? Enimytteh net
tuldih
ližänimispäi
, muheloittau
tiedonaine.
Kniigah
on
pandu
ei
vai
nygyaigazet
, ga
endizetgi paikannimet
, kai
1930-vuozilgi kerätyt materjualat
. Se
on
tärgei
hyllättylöin
hieruloin
endizil
eläjil
, kuduat
mustetah
omii
roindukohtii. Sih
niškoi
kirjutettih
Vladimir Brendojev da
Aleksandr Volkov:

Kus
työ
, pienet
hierut
:
Päčyt, Hatut
, Čilmiät?..
Möllötetäh
mökit

Abiah tyhjil
silmil
.

Särgilahti, Kiiškoiniemi,
Kurmoilu da
Ruga
…
Voizin
lugie
sadoi
nimii

Teile
minä
muga
.

Nengoine
putin
vastavus
rodih
ylen
hyvänny
lahjannu
kevätpäiväl
. Passibo
Irma Ivanovnale da
Anuksen
kirjaston
ruadajile
hyväs
pivos
. Pädevät
kniigazet, da
vie
nerokkahasti
čomendetut kuulužan
taidoilijan
Margarita Jufan käzil
, täytetäh
meijän
parahat
kniigupualičat
.
Ga
Alavozes jo
avavui
Al’ošinan oja
. Sen
roinduperii
ei
pie
eččie
– rannal
on
kaikis
vahnin
Al’ošinan perehen
kodi
. Konzu
se
lyhyt
, ga
ylen
kuohui
oja
avavuu
, kodvazen
peräs
puhkuau
Anus-joven jiän
, sit
algavuu jiänlähtö
.

L’ošin oja
havačui
,
jiäs
da
lumes
avavui
,
kevätilmal
hengästyi
,
päivän
kuvii
ihastui
,
virdua
päivän
levendi
,
lumii
rinnal
pehmendi
,
rodih
juosta
kebjiembi,
čomendellakseh
parembi
.