Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| Статистика
| ? Помощь
Mehed L’udmila .
Karjalan šielun lämpö
Источник:
Oma mua. № 23, 2026, с. 6
Mehed L’udmila
Karjalan šielun lämpö
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Eniten olen kiitollini niillä, ket keššettih kaikkein kauhein kipu – kuatunuijen šankarien perehillä. Hyö kuiteski löyvetäh voimie olla šulkeutumatta šuruh, ka jatkua avun antamista rintamalla.
Še on ihmehellini henken ošoituš, kumpani on višših jokahisešša meistä: kannattua omie, olla lähellä, äšen šilloin, konša mänetät kaikkein kallehimman. Juuri täššä uhrautuvuošša, yhtenäisyöššä ta valmehuošša auttua, rajattomašša tuvešša rintaman šeluštalta – on meijän murtumatoin voima ta mahti.
Irina Gornostajevalla kuoli veikko, Vera Ijudinalla kato kuulomattomih plemännikkä, Olga Stepanovalla kato punukka – ka heijän perehet iellähki aktiivisešti autetah rintamua. Heijän tahonvoimalla, aktiivisuolla ta hyvyöllä ei ole rajoja. Hyö pannah koko šielut jokahiseh keryäntäh. Niin, tuanoin oli lähetetty uuši lähetyš: kolme kuorma-autuo Karjalašta, vielä yksi kuorma-auto läksi Karjala – Krim -liikkeheltä.
Mie staraičen pityä yhtevyttä monien volont’orien kera ta ilmottua heitä tulijista lähetykšistä. Miulta rikeneh kyšytäh: mitä varoin šiula tämä tarviččou? Mie vaštuan: a ken, još en mie? Mie olen muamo, šielä miun pojat ta veikot taissellah Isänmuan puolešta. Täššä on miun kotimua, miun pereh, miun omahisien hauvat. Mie, kuin ni kaikki, tahon, jotta rutompah tulis Voitto ta rauha – šentäh autan, kuin voin. Jo kolme vuotta mie kuvon peittoverkkoja, iltasin tikutan šukkie, oššan, otan vaštah ta lähetän apuo.
Pojat lähetetäh viestijä, jotta šuatih, jotta ollah ilosie, kiitetäh – ta heti tulou uušie voimie ta halu auttua vielä enemmän. Kyllä, mie en ole oštan tankie enkä lentokonehta, enkä iče käy etulinjalla, ka još vaikkapa yksi elämä on šäilyn miun voimin, ni kaikki tämä ei ollun tyhjäh!
Vuosien mittah meijän apu mäni Hersonih, Kup’anskih, Zaporožjeh, Belgorodih, Kurskih. Myö monta kertua auttoma šotilaššairaloja, rajašeuvun lapšie ta erilaisie ošaštoja. Myö aktiivisešti ošallissumma toisien volont’oriryhmien keryäntih, annamma šyväimien ta šielujen lämpyö meijän šotilahilla.
Meijän Karjalan šielun lämpö -ryhmyä hyvin tunnetah kuin volont’orit, niin ni šotilahat. Passipo kaikilla, ken kaikki vuuvvet oli viereššä ta autto. Meijän voima on yhtenäisyöššä. Mie ušon meijän voittoh, kuvon verkkoja, šuan saltatoilta kiitokšie avušta. Miun kirjat niise on työnnetty etulinjalla ta on tullun jo monta viestie lukijilta, jotta Poltettu šielu -kirja miellyttäy heitä. Še on kuin tervehyš omašta Karjalašta.