Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Keviäpruazn’iekat i pr’imietat

Corpus: Dialectal texts

Tolmachi

Informant(s): Лисицына Евдокия Феоктистовна, 1908, Spornoe, Lihoslavl district, Tverskaya (Kalininskaya) Oblast
recording place: Tolmachi, Lihoslavl district, Tverskaya (Kalininskaya) Oblast, year of recording: 1970
recorded: Пунжина Александра Васильевна

Source: Культура повседневности карельской семьи (конец XIX - первая треть ХХ в.), (2014), p. 140-144
audio archive of ILLH, KarRC RAS: №1593/8-11

Keviäpruazn’iekat i pr’imietat
(Karelian Proper)

- Owdukei konža?

Owdukei on martalla. Keviällä.

Martalla da hiän, enžimäzellä čislalla.


Owdukeida toko nagol’e i vuotettih, štobi...


Mityš päivä l’iew Owdukeina?


Kuin l’ienöw čiron’e da rubiew avuamah dorogalda, n’in toko šanotah, ogurčavuoži l’ienöw.


Jo tänävuodena ogurčua hyviin kažvamah rubiew, voit issuttua ogurčua.


A vain kuin on pimie šiä da vilu šiä, vain ei šuluamah rubie, doroga ei avawvu, šittazet ei avua dorogalda, šittaz’ie, n’in jo ei pie i vuottua hyviä ogurčavuotta, jo šinä vuodena ogurčua ei l’ie.


I on yl’en tämä päivä, nagol’e toko ogurčan tuačči pri’mietuijah, važnoi.


Suamoi ogurčan pr’imiettapäivä on Owdukei.


- A mityttä pruazn’iekkua myöt’ toko sosul’kua kačottih?

Kuna pruazn’iekkana?


Kuna pruazn’iekkana?

Sosul’koida myöt’ ka kuin kačottih, kačottih kuin yl’en pität sosul’kat, jo yl’en pitäks’i ved’iäčetäh, luad’iečetah sosul’kat ves’ma pit’ät, n’iin toko i šanottih: o-o, l’ienöw pit’kä keviä, pit’kä l’ienöy keviä, l’ienöw jygie žiivatalla, što viikko rubiew pidämäh šyöt’t’iä, pid’iä tanhuošša viikko žiivattoida.


Nämä sosul’kat on Vas’il’eina, Vas’il’ein päivänä, Vas’il’ei Kapel’n’ik toko nagol’e šanottih, n’in že on Owdukeida vaššen.


Owdukeida vaššen Vas’il’ein, tämä Kapel’n’ikan.


N’iin ka šidä toko i pr’imietuidih tože.


Kuin jo rubiew t’ippamah da sosul’kazet jo l’ietäh, da jo i pit’käzet sosul’kazet, n’iin toko i šanottih: pit’kä l’ienöw keviä.


A kun jo kirvotah sosul’kazet, n’in šanotah: o-o-o, jo midä varata, jo l’ienöw kevät väl’iän.


A ka vain pitäkši vediäčetäh nämä, Vas’il’ein Kapel’n’ikan sosul’kat, n’in nagol’e i varattih, što tämä l’ienöw ei hyvä keviä, jygie keviä.
Vas’il’ei pitäkši ved’i sosul’kat.

- A ka šanottih, što kana juow vejyttä.
Kuna päivänä?

Owdukeina tože, Owdukeina tämä on.

Toko šanotah: Owdukeina vain on kanalla n’okata vettä, juoldua mis’tä, n’in Blahveššen’n’ana šilloin jo l’ienöw häärällä juwva, žemmuozet lätäköt l’ietäh šuwret jo, jo l’ienöw jo väl’iän keviä.


Žentäh Owdukeida ka nagol’e i pr’imietuidih ka ogurčoin tuačči i što šanottih nagol’e, ka, kil’pie, Owdukeida vuotettih, što hos’ kanalla juwva l’ien’iis’ da jo i l’ien’iis’ hyvä kežä.


- A Blahveššen’n’a konža?

Blahveššen’n’a on dvadcat’ pjatogo marta hiän on, Owdukein že kuwlla, kahen kymmenen viijen päivä.

- Ol’igo mityttä pr’imiettoida Blahveššen’n’akši?


Blahveššen’n’ana tože ol’i.

Blahveššen’n’ana toko šanotah: mi katokšella on lunda Blahveššen’n’ana, kuin on äijä, n’in i Jyrginä toko šanotah l’iew mualla lunda.


A kuin on vain Blahveššen’n’ana on katokšet avawdunnuot, jo vähä lunda, n’in i Jyrginä jo vuotetah jo hyviä, jo i l’ienöw, jo mua i l’ienöw kaikki, vähä missä lunda rubiew nägymäh.


- A bivalo, što i Jyrginä on vielä lunda?

Kuin on vielä äijiin, konža n’iin i žiivattua ei voi laškie.

Verejillä, en’n’ein n’in kuin oldih verejät, n’in i verejillä min verda lunda, n’in et vielä i žiivattua aja.


Keviällä on kaikkeh rukah.

On žemmuon’e...


A yht’enä vuodena i janvar’alla ol’i kuin keviä, ruwčat virrattih, toizaigah i Blahveššen’n’ana ei ole žemmuoz’ie, vielä ewllun i avawdunnuot ložot.


A kuin ol’i mittyöt...


Ol’i že i šinä vuodena, meilä vel’l’i naičči, ajo venčalla, n’in hebozet ol’i vain...


Ol’i aivin vain jiä dorogalla, lunda ei i ollun, vain jiä, a kuin ložot virrattih n’in nasul’i i ložošta piäz’imä i ajamah.


Ka on kuin, kaikenmuos’t’a vuotta on.


A on žemmuos’t’a vuotta, n’in vielä i keviällä ei ole tämänmuos’t’a vez’iaigua.
Blahveššen’n’a proid’iw dai i Jyr’r’in läššä jo läht’ietäh...

- No a aigan’e keviä tože ei ole hyvä?

Aigan’e keviä kon’ešno on...

Aigan’e keviä on hyvä šilloin, konža kuin on jäl’geh lämmin jo i l’ienöw.


Aigan’e keviä l’ienöw, a šidä jo kuin duwmait, lämmin jo i l’iew.


A šidä kuin buhn’iw lunda, n’in jäl’geh i tažuaw žen, šidä že hyviä elä jo i vuota žen jäl’geh.


I kodvakši i piettäw lämbymän.


A ka tämä lumi, toko en’n’ein vielä i toizeh rukah šanottih, konža kuin jo lumen ottaw kaiken, i duwmait ka jo lämmin, jo i keviä l’ienöw, voit jo ruveta ruadamah muada.


A šidä kuin ottaw da lunda laškow!


N’iin i män’t’iä min lunda laškow.


A end’izet rahvaš i šanottih: el’giä varakkua, šanow, tädä lunda.


Tämä lumi, šanow, kuin tuahen makšaw, šanow, što tämä lumi iellä, šanow, vägie vielä andaw, što hiän muah mänöw, da hiän andaw vägie, hiän enämbi l’ienöw, paremmiin rubiew i kažvamah i kaikki muašša i midä on issutettu i midä kyl’vetty on.


Da n’iin toko i tulow ših rukah.


A vielä pruazn’iekkua...

Fedotta-pomjotta toko nagol’e ka tädä aivin keviättä, pr’imietuidih keviädä.


Mityš keviä l’ienöw.


Vain jo Fedottana l’ienöw tuwl’i da pöwry n’in jo i keviä l’ienöw ves’ma pit’kä, jo kaikki sarait hiän pywhkiw.


I ših rukah žiivatat šuwrih morindoih šuaten tän’iw, žen pitahun’e on keviä.
Jo ei što vain, en’n’ein ol’i katettu olgiloilla katokšie, ollella katettu katoš.

N’iin i daže rikottih katokšeida, žiivatoilla, lehmillä šyöt’et’t’ih, ših rukah ol’i pahoin, veš’ma viikon keviä prot’an’ieči, pitäkši.


I kaikki žiivatat toko laihutah, n’in i läht’ei, laššet n’in häilytäh, nasul’i jalloilla pizytäh, muduanžie šolgiloissa i piet’t’ih.


Ei šua šeizuo, jo ših šuat oldih mor’iečennuot, kuin vain jo heinät, ruwvat jo loppiečetah.


Šivotah, en’n’ein kuin kuvottih, kuin ol’i šolgie, n’in šarain’eikkoih ka šollet, da šidä vačašta alačči, da ka sarain’ikkah, i l’ehmät ei šeizottu kuin kуwhämmäz’illä, da kellä...


Bohatemmilla ol’i l’eibiä äijin, n’in ka l’eivällä vielä šyöt’et’t’ih, podderžittih vielä l’eivällä, vägewt’et’t’ih žiivattua.


Ei