VepKar :: Texts

Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help

Tinav valannašta

Tinav valannašta

Karelian Proper
Uhta
T’inua valettih ennen talvella. Tammikuu, tammikuu še ol’i, noo. Šiitä. Pannah tina šulah. Vierissän, kešellä. Piisih. Ennen ol’i piisit, ei hellua ollun. Še t’ina. Noo. Šulatah. Šiitä tuuvah pihalta lunta. Pannah hoš mihi luotah šemmoseh še lumi, levitelläh, mär märäkše lumi. Ta šiihi še t’ina kuatah. No, šiitä kačotah t’inašta jotta. Mitä šiihi tulou. Kellä tulou hyyvä elämä, kellä tulou paha elämä. Kellä mistä tulou šulhaset. Kem kuim mänöy miehellä, kuin eläy. Elämyäh rupieu šitä elämäh, še t’ina muka näyttäy šiinä. Šiitä kačotah šillä tavalla. Noo. No t’ina valetah šiitä. Še t’inav valo loppuu. Šiitä lähetäh kuntelomah.

Vuotahan. Kuimpa näkyy, jotta še hyvä nyt vielä elämä tulou?

Ka, še t’ina, još näyttäy erähillä, jotta še on šemmon’i hyvin hörčökäš tullun t’ina. Š kun kuatah, n’i tulou šiihi šemmosie äijä hörččie, kun’ n’in, kun’ kukkie el’i jotaki hyvyä. Hyvyttä šiihi t’inah, pohatta t’ina tulou, noo. N’iin šiitä šanotah otta še, tulou, pohattana rupieu elämäh . Mänöy bohattah paikkah miehellä ho, tytär. Noo, a šiitä näyttäy šiinä, erähissä t’inoissa on ku tulou n’iin kun hepon’i. Ta šiinä om mieš . Še, šemmosie šiitä, n’iitä, t’inoissa. [Še mitä šiitä?] Ka še hebon’i on’, jotta ta, muka hepon’i on, tulou olomah elyässä ihmisellä šiitä ijäkšeh, n’iin šiitä šemmosie n’iistä arvuutettih. No, t’ina. Ka miehellä kum männä n’i t’inah, muka tulou heposie, ta mieš tulou šiihi, ta matkuau mistä n’ih, n’in kun tul’is šiinä t’inašša. Noo, šemmosie, noo. Ta vielä šiitä še hörčökäs t’ina, jotta bohattah mänö. No.

A jesl’i kun köyhäkše?

Ka köyhäkšen t’ina ihan šil’ie tulou. Jott ei n’imitä hörččyä tule. Kun kuat’ n’i, še n’iin kun, n’iin kun šil’ie lautakappaleh tulou, šemmon’i tulou t’ina. Noo. No še šiitä t’inav valo loppuu. Šiitä ruvetah kuntelomah käymäh a. Käyväh. Erähät käyväh. Tuahtunkivoilla, l’iäväm peräh. Issutah šielä, lähtöy kakši el’i kolme tytärtä, el’i n’el’l’ä lähtöy. Issutah, pannah, še šuuri šal’i otetah, še pannah piähä. Šen šal’in alla issutah, pitälti, pitälti, kun’i, kun’i rupieu kuulumah. Mistä päir rupieu koira haukkumah. N’in šieltä päin šulhaset tullah, šiitä ne tyttäret šitä kunnellah. En’immästäh šielä, noo. El’i männäh avannoilla. Avannoilla kunnellah tuaš šamua, mistä päin kuulu miehen aššunta. Kun k še kunnellah oiken tarkkah, n’i še muka kuuluu, ta še, šieltä päin’ n’i tulou. Še, šemmon’i on še t’inav valo. Ta kuntelenta. Noo. Šiitä še vielä. Šiitä vielä käyväh kuntelomah, aitat ol’i ennem, missä jauhoja pijettih taloloissa. No n’i, aitan šuilla mennäh lu…, luku…, lukulla kunnellah, kunnellah, kunnellah šiinä issutah. Läššä huomenešpuoleh yötä. Noo šiitä kun kuulunou, jotta še šielä l’ihua muga leikatah, se, muka kuullah, jotta l’ihua leikatah šielä, n’i šinä vuotena tulou šiitä kuol’ijua šiinä talošša. No. Še ol’i šemmon’i skaska.