Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Ka i nahka valmis

Corpus: Dialectal texts

Tikhvin

Informant(s): Manichev Aleksandr Vasiljevich, 1903, Selishe (S’elis’s’a), Boksitogorsky District, Leningrad Oblast
recording place: Selishe (S’elis’s’a), Boksitogorsky District, Leningrad Oblast, year of recording: 1967
recorded: Рягоев Владимир Дмитриевич

Source: Образцы карельской речи. I. Говоры Республики Карелии, тихвинских и тверских карел, (1994), p. 221-222
audio archive of ILLH, KarRC RAS: №936

Ka i nahka valmis
(Karelian Proper)

Iel’l’ä nahkoigi luaimma iče, ruavoimma. Vähän oššimma, kaikki iče luaimma. Ka n’yl’l’et nahkan, verekšyz’en nahkan srazu puizee l’igomah i panet. Händä pijät yhekšät, kahet-. Kahettoista šuutkat, kolmettoista. Kooža vijjettoista, mi, kooža mit’yš, pakšu, mit’yš nahka, pakšu l’i hoikka. Hoikka, n’i vähembi. Pakšumbi, n’i enämmää. N’iin šuamo ka l’ivotat hänen. Šidän l’ihapalat kummazet nahkah on jiedy, erotat pois’. Kossalla, skr’ebit. Puhaššat.
Šidän panet hänee. Iz’vjoškan luajit, maidoz’em muoz’en, notkiez’en. Pijät kakši n’edäl’ie ižvjoškaš. Kakšitoista päivyä, kolmetoista iz’vjoškašša. Kuin. Mit’yš oo, villa. Karva, nahkašša. Jesl’i, l’äht’öö nahk-. Karva hyvii. Še otat pois’, a ku ei l’ähe, n’i viel’ä pijät šuutkat. Da l’iz’iet viel’ägi, iz’vjoškua, štobi t’eriembi, l’äks’is’ pois’ nahka. Tämä karva. L’äht’öö načit tuaš panet tämää. Muoz’ella laavalla kuin i oovčinaa, om muon’e laada. I hamaralla, kossan hamaralla, što hiero, hän niin tukuldih i l’äht’öö vain lošn’uu, što. Zirkalo lošn’uu. Puhaššat n’ämä karvat kaikki poiš.
Šidän panet kolmekši, vijjekši suutkaa l’eibää, l’eivän luajit. Panet, rugehišta jaahua i kagrašta jaahua puolekkaah. Pijät, n’el’l’ät suutkat kolmet, mit’yš nahka, pakšu al’i hoikka, hoikka, n’i vähemmän pijät, kakši suutkie, suutkat. Ku n’ämä. Viiroskazet pikkaraz’et, n’i suutkat vain l’eiväššä pijät. A ku pakšu nahka, l’ehmän al’i häkin, heboz’en. Še pidää kolmet, n’el’l’ät šuutkat l’eiväššä pidie.
Ka l’eiväštä, pijät. Otat pois’ l’eiväštä. Huuhot vejel’l’ä. Štob ois’ šel’gie. Šidän n’iin že toožo panet ka parkih, dubaa. Parkih pan’imma, kolodat om muoz’et puuloista, huavoista luajittu kolodat, puhaššettu huabakokalla. Panet t’änne vet’t’ä, parkie. Nahkan l’evität, parkilla kaiken nahkan. Panet parkie nahkam piel’l’ä. I, tutuz’elda i kier’it hänee. I kolodaa i e panet. Panet vet’t’ä. Hänen piel’l’ä viel’ä parkie l’iz’iet. I hän ka šiel’ä oo. On heää, vukurat, suutkat. Kahekšantoista, kakšikymmendä, pijät parkišša. Otat, l’eikkuat. Randazešta, luappaz’ešta, kačot. Ongo. Dubieččen, n’i hän ožuttaa moista z’el’onaista. Kuapl’az’et z’el’onaz’et vez’inäz’et. K ožuttaa, načit on valmiš. Otat pois’ tämän, parkit puiššat. I kuivamaa panet. I nahka. Tuloo ruškie nahka. I pehmie. Ka i, nahka valmis’.