Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Miän yl’ee jo čuud’ittii

Corpus: Dialectal texts

Tikhvin

Informant(s): Redkina Anna Egorovna, 1905, Selishe (S’elis’s’a), Boksitogorsky District, Leningrad Oblast
recording place: Selishe (S’elis’s’a), Boksitogorsky District, Leningrad Oblast, year of recording: 1967
recorded: Рягоев Владимир Дмитриевич

Source: Образцы карельской речи. I. Говоры Республики Карелии, тихвинских и тверских карел, (1994), p. 235-236
audio archive of ILLH, KarRC RAS: №936-937

Miän yl’ee jo čuud’ittii
(Karelian Proper)

- Viego tytöt sv’jatkina gadaidii? Muissadgo?

Kaikkie ol’i. Midä šie? Ris’t’idorogoilla hyppel’immä i, kyl’yl’öih zirkaloloinke hyppel’immä i, emmä i varan n’imidä. Ka.

- Rist’idorogoilla midä? Midä käydih sinne?

Mänemmä da kruugan čert’immä ka. Šel’gämäpärien viel’ä poltamma. Yhen n’okaa. Kruugan čert’immä, i kajop tvoju mat’! Per’ejop tvoju, čert’i, id’it’es’!” I ka. Kučumma šiškoz’ie. Ka i jo kuundelemma. T’yt’öt šinn olemma ris’t’idorogoilla männyy. A pojat t’ijjetää. Ka pojad mis’s’än’ibuid rannašša kelloloih i barabuan’itaa. Oi, kuuluu”, šanoo, ka hyväl’l’ä miel’el’l’ä. Značit, keštä ka gadaičemma. N’ämä gurut ein’i kellot kuuluššeta. Značit tämä mučokši uid’uu. Kelloz’ed zvon’ittih! Kelloz’ed zvon’it’t’ii!” Kaikemmoišta ol’i. Rääštähän ala i, tuohukšie poltimma i. I miän t’iel’ä ne to što n’i, monee, monella ka n’äi žiz’n’, monella, monella, kešše ubehet okol’ittii.

- Räästähän aala midä käädih sinne? Räästähän alla? Kui kääväh? Muissattago?

Ga rääštähän aala toožo ka mänetee. Rääštähän kuin to venčaa, n’äidä. Tuohukšuz’ie otetaa. Venčatuohukšinke. Toožo šel’käpärienke. Nu ka männää ii. Šiel’ä. Toožo kiruočetaah. Šidä nu ka pidää kruugalda täl’d ei uid’ie. Tuaž jär’el’l’ää. Pidää muistua kušta koha zavod’it. I tuaš šiel’dä ka jär’el’l’ää čert’ie. I mal’ittuloinke štobi täštä kruugašta viid’ie. Ol’i bivalo kuulevilla, što hökettii mon’i t’yt’t’yä. Ei zamin’ittu i, i ka. Šein’n’ät. Ikkunoi pezimmä, suužennoi riežennoloi že, kah. Kučuimma, štoožuttuače un’issa!”

- Kuimba z’irkaloh kačottih? Muissattago?

Z’irkaloo kačottii n’iin. Ka yks’i z’irkalo. T’iäl’ä päin oo. A toin’e z’irkalo ka t’iäl’ä päin oo. I ka tämä z’irkalo i, tämä z’irkalo štobi sojed’in’aiččieččettais’. Šie kačot ka tää z’irkaloo. A s’iula štob ei tämä. L’ica ois’e. A s’iun l’ica štobi ka täššä z’irkalošša ol’is’. Ka t’iäl’dä jo, s’iun l’icua n’ägyis’. Ei täššä z’irkalošta ka šinne kačot i, i vuotat što. Ken tuloo. Muatkogo tuloo s’iun luo, al’i šulahan’e tuloo, kel’l’ä mi ožuttuaččoo. Šii šua kačotaa, što, što jo. Unduu i kaččuos’s’a. Ka i vuotetaagi. Tädä šulahaista, eil’i muatko, ken šiel’ä pereheštä ožuttuaččoo.
A šidän viel’ä ol’i mooda myt’yš? Kah. Kaikkihiän yheššä i ol’i. Roštuada že. Ka roštuada vuotettii. Što roštua tuloo. Tämä uuži vuoži. Ka roštuana, vuotettiigi, roštuada. Što huomnekšella aivoimma noožoo. A iel’l’ä vet’ kagraista kakkarua paissettii. Koissa ka kagrua že mel’l’ičöissä šurvottii, kagraista kakkarua. Ka suamo eiz’imaizen kakkaram muamo paistaa, i ka tämän kakkaraa. Hot’ t’yt’t’ö. T’yt’öl’l’ä varoin l’ähtöö, i ka i pojat, n’iät i pojat iel’l’ oldii, a toožo täl’l’ oldii. Potčin’aičiečettii vluast’illa. I ka tämän kakkaran že riputtaa, ka n’äin s’il’mil’l’ä. I ka kyl’ie myöt’i l’äht’ietääh. Ken vaštaa puuttuu, mytyš n’imi. Pogod’i! Mytyš n’imi puuttuu, vaštaah. Značit ka ku t’yt’t’ö l’äht’öö. N’i puuttuu. Šiel’ä hot’ Onto, hot’ Gr’iša. Hot’ i ukko puuttuu vaštaa, n’i vain n’imi što pojaa. Nu ka. Puuttuu a mi to n’imi, hiän jo enämbi dal’še ei l’ähe. Puuttu vaštah. I ka vuottaa šulahaista, što tämämmoin’e n’imi tuloo. Miula šulahan’e. A. Poiga l’äht’öö. Naispuol’i puuttuu. Vaštaa.
Šidä nu ka roštuana. Noššaa aivoin. Staraidii noošša, što značit aivoin noužet. N’i, boiko ruavod l’äht’ietääh. Ovie ei avata. Ov on šalvattu. Kuin nain’e tulet avaattamaa. S’iulma j ei laškieta kot’ii. Tää. Pert’ii že. Varattii laškie, što nain’e n’ii. Vuuven aloo kaikki padazed loopaijaa. Murretaa. A ku ježl’i urošpuol’in’e tulet. N’i hiän jo ihaštuu, štoSlava t’ebe Hospod’i! Ei nain’ aššu a. Uroš aštuu miuh”. Značit padat jo jiehää. Cel’ikom, ei, ei ruveta murenemaa. Ka myt’ys prostota to! Oi!

- A viego t’yt’öt t’inua valettih?

T’inua, da. T’inua valettii. Muuvennella kerdua t’inua ääjä da ku. Staaččaa šinne bučkua, šiel’ä kaikemmuin’e härčä. Luad’ieččoo. Ka tädä härčie ž, šeinäl’l’ä i planuičet. Ka i. Kaiken luaduu pyörytät. Oi, svar’obnoi, svar’obnoi valuočči! Tämä uid’uu mučokši!” Kaikemmuiz’ie planuidii. Midä mid ei planuidu. Kaikkie n’äidä t’iešiečimmä. Miän ijäl’l’ä.

- Viel’ägö käydih čuudozil?

Oi. Iel’ä čuud’ittii, n’iin ozoruidii što. Molod’ožašt ymbäri. Ka muizet hlopcat, pojat šiennytää midän’ibuit’ t’yt’t’öl’öim piel’l’ä, da ku čun’ie kataimaa, šii šua kataajaa što. N’edäl’in kivistää vaččua. Ozoruidii, ozorstvo. Kah. Heboz’ie šuoritettii. Kurgiloi i. Kurgi tuloo, ka n’okanke, da ku. Muuvetta dolbua, dolbua n’i. Yl’en, miän yl’ee jo čuud’ittii. Da, kaikemmoista ol’i. N’yt ka joolu tädä n’imidä, n’yt k’ino, tanci.