Texts
Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help
Kolmekymmen kolme poigua
Kolmekymmen kolme poigua
Livvi
Syamozero
Oli
sie ennen mužikku da akku .Ei ollut heile lastu ni miituttu .Elettih hyö vahnaizeh sah .Lähti mužikku erähän päivän halguo leikkuamah .Palaizen astuw kois päi , löwdäw häin yheksä däiččie .Däičät ottaw , šuapkah panow .Rubei mužikku duwmaičemah : "En ota nämii däiččöi , tulles otan ehtäl ".
Heittäw däičät mužikku heinikköh , iče lähtöw meččäh .Mužikku päivän mečäs leikkuaw halguo , siid lähtöw kodih .Tulow sih samaizeh kohtah – ewle däiččöi .Mužikku prähkäw : "Kunna liennöw däičät mendy , ken liennöw ottanu däičät ".Tulow kodih , akale sanow :
– Tänäpäi lövvin yheksä däiččie . I šuapkan kere panin heinikköh , tulles ehtäl ei olluh däiččöi .
Akkah sanow :
– Kačo , gu olet prostoi , hoz myözimmö däičät , ga rodizih leibiä meile kodvakse syvvä .Toiči , – sanow , – älä nenga rua .
Tossu huondeksen lähtöw mužikku meččäh .Menöw samaizeh sih kohtah , löwdäw kaheksatostu däiččie .Ottaw mužikku šuapkah panow i heittäw heinikköh , sanow : "En ota minä däiččöi meččäh , ielleh-järilleh talutella , vie murendan ".
Iče lähtöw halguo leikkuamah .Mečäs häi päivän halguo leikkuaw , lähtöw kodih ehtäl .Tulow samaizeh sih kohtah .Rubiew däiččöi eččimäh – ewle däiččöi ."Nygy , – sanow , – däičät ken on ottanu . Akale sanozit , ga akku lyös ".Lähtöw kodih .Tulow kodih akalluo .Akale sanow :
– Tänäpäi lövvin kaheksatostu däiččie i heitin šuapkan kere heinikköh .Tulles opiin eččie , ga ei ollu .
Akkah sanow :
– Oh stervu , sinä gu olet prostoi !Sidä perie pidäw igä kai olla kewhänny .
Mužikku sanow :
– Hyvä , akku , enämbi en muga rua !
Lähtöw mužikku kolmanden päivän meččäh .Menöw , rubei duwmaičemah i löwdäw kolmekymmen kolme däiččie .Mužikku rubei duwmaičemah : "Nygöı nämii däiččöi en dätä täh , nygy lähten kodỉh , vien akale däičät ".
Panow däičät poveh i lähtöw kodih .Palaizen astuw dorogua myöten , hyppiäw däiččy poves .Roiheze hyvä briha i sanow :
– Terveh , tuatto !
Mužikku lähtöw ielleh kodih .Däičät kirvotah kai yksittäen poves , rodih kolmekymmen kolme poigua muzikale .Kai poijat kirutah tuatakse .Mužikku lähtöw astumah kodih päi .Menöw kodih akalluo .Mužikku sanow akalleh :
– Minä toin täh kolmekymmen kolme poigua !
Akkah sanow :
– Nämät poijat hyvät oldas , toine tostu parembat , kuibo myö rubiemmo syöttämäh poigii ?Meil ewle syvvä leibie , olemmo kewhät .
A poijat sanotah muamalleh :
– Älä , muamo , pöllästy meijän syötändie .Myö rubiemmo teidy syöttämäh , tuatto da muamo , eluo suamah , teidy syöttämäh !
Hyö ruvettih elämäh , eluo suamah , tuattua da muamua syöttämäh .Elettih hyö talvi , tuli kevät .Keväil hyö kagrat kylvettih i heinarres heinie niitettih , mi heile slieduičih .I tulow sygyzy .Sygyzyl menöw mužikku heinysaraidu kaččomah .Sarais on heinie äijy kadonut , i sanow poijile :
– Poijat , meijen sarais heinie on äijy kadonu , saraih vorat kävväh .
Yksi lähtöw , vahnin poigu , karavuwlah , Stepan .Menöw , heinih peitäh , on yön kaiken , huondeszor’ah sah – ni midä ei näe .Huondeszor’al kuuliškanzi šumu meres päi .Stepan nosti peän i kaččow : nowzi hebo meres päi , zerku , i kolmekymmen kolme sälgyw .Tuli hebo heinysaraih , sällyt däl’l’es .Rubei hebo heinii syömäh .Min syöw , kaksi mostu kabd’oil šingow .Stepan otti hebuo pal’l’al peäh iški , hebo polvilleh kirboi , i Stepan panow suičet hevole peäh .I hebo dieviw ristikanzan iänen :
– Aivoin , Stepan , tämän ruavon ruadoit !
– En ole aivoi , kačo min nygy heinie taskaičit minun sarais .
Hebo sanow Stepanale :
– Taskaičin , ga sinule roimmoh minä igäine služakku .
Stepan nowzow hevole selgäh i lähtöw kodih .Tulow kodih , panow hevot tahnuoh i kai kolmekymmen kolme sälgyw i sanow kaikile vellile :
– Nygy , veikoit , minä toin kolmekymmen kolme hebuo , kaikile vellile roiheze hevot .Nygy voimmo myö elie .
Hyö ruvetah elämäh ylen hyvin .Kodvaine eletäh , tuattoh kuolow i muamoh kuolow .Siid vahnin velles Stepan rubiew sovietuičemah , sanow :
– Nygy myö emmo rubie täs elämäh .Nygy lähtemmö myö muadu kaccomah da iččie ozuttamah i hyvii muččoloi eččimäh .
Hyö lähtietäh erähän päivän .Nostah heboloile selgäh i lähtietäh ajamah dorogua myö .Ajetah , ajetah tropinkoi myö , meččie myö .Tulow meččydorogal perti vastah heile .Mennäh pertih Syvätterien akalluo , Syvätterien akku kyzyw :
– Ket työ oletto , kunna menettö ?
– On meidy kolmekymmen kolme vellesty i lähtimmö muadu kaččomah , iččie ozuttamah i hyvii muččoloi eččimäh .
Syvätterien akku sanow :
– On minul kolmekymmen kolme tytärdy , roih teile kaikile mučoit .
Hevot pannah tahnuah , iče ruvetah svuad’bopaginoi pagizemah .Sutkat paistah , svuad’buo pietäh hyö , a Stepan sanow :
– Pidäw lähtie heboloi kaččomah .
A Syvätterien akku sanow :
– Älä lähte kaččomah hebua , meil kačotah valmehekse hebo .
Stepan sanow :
– Minä maltan hevol ajua i maltan i kaččua .
Menöw Stepan hevolluo .Hebo seizow veres kabd’oin kawti .Stepan sanow hevole :
– Miksebo seizot veres kabd’oin kawti ?
Hebo sanow Stepanale :
– Minä , poigani , seizon kabd’oih kawti sikse – teijen peät on menemäs .Huomei huondeksel tuow Syvätterien akku kolmekymmen kolme neijisty .Sinä , – sanow , – ota – olet vahnin velles – vahnin Syvätterien akan tytär i malta hänen kere eliä .Azuta kolmekymmen kolme kostelii pajas rawdastu i mene neidizen kere sen kahtei vihandah nurmeh , lagieh peldoh (a neidine sinun kere ei pagize ni midä ) i kolmekymmen kaksi kostelii murenda hänen selgäh .I kuni et kolmiekymmen kahtu kostelii murendanne selgäh , älä heitä lyöndiä .Kolmekymmen kaksi kostelii murendat , siid dieviw neidine paginan .Siid sinul neidine kyzyw : "Midä sinulles pidäw "?Sinä muwdu ni midä hänel älä pakiče : pakiče samoletučoi kowru i nevidimkoi kolpakku i ruostunu miekku .Sidä neidine sinulle ei tahto andua .Sinä murenda kolmaskymmen kolmas kosteli selgäh .Siid neidine andaw sinule kai , midä sinule pidäw .
Erähän päivän huondeksel tuow Syvätterien akku kolmekymmen kolme tytärdy , sanow :
– Poijat , nygy toin minä kolmekymmen kolme tytärdy , – sanow , – ottagua , kelle miittuine pidäw .
Häin ottaw , Stepan , vahnin velles , i vahniman tyttären , i lähtietäh vihandah nurmeh , lagieh peldoh , i rubiew sidä neidisty pagizuttamah .Neidine ni midä ei virka .Ottaw häin kostelit , kolmekymmen kaksi , i yhten kostelin dättäw zuapastah .Davai rubiew häin neijisty lyömäh kosteliloil , i kolmekymmen kaksi kostelii kai murendaw selgäh , i diäviw neidine paginan i sanow neidine :
– Midä pidäw , Stepan – bogati̮rskaja sila ?
Stepan sanow :
– Mille ni midä ei pie , mille pidäw samoletučoi kowru i nevidimkoi kolpakku i ruostunu miekku .
Neidine sanow :
– Sidä minä en voi andua .
Häi ottaw , Stepan , rubiew vie kolmaskymmen kolmandel kostelil lyömäh i selgäh kaiken murendaw , i neidine sanow :
– Nygy minä kai annan , vai piästä minuw hengih !
Andoi neidine letučoin kowran , nevidimkoin kolpakan i ruostunuon miekan .Lähtiettih kodih Syvätterien akalluo .Tullah kodih .Menöw hevolluo Stepan .Hevole andaw ned kai : ruostunuon miekan , samoletučoin kowran , nevidimkoin šuapkukolpakan , i iče vieröw muata pertih .Huondeksel novzow . Sanow Stepan :
– Pidäw lähtä hevolluo , kaččomah hebuo .
A Syvätterien akku sanow :
– Midä menet hevolluo ?
Stepan sanow :
– Minä hevol maltan ajua , maltan i kaccuo .
Menöw Stepan hevolluo .Hebo seizow polvien kawti veres .Hevol kyzyw :
– Midäbo nenga seizot polvien kawti veres ?
Hebo sanow :
– Oi , poigani , sikse minä seizon polvien kawti veres – teijen piät roih tänyön leikattavakse .Ehtäl tuow Syvätterien akku kolmekymmen kolme tytärdy i panow muata teijen kere .Tyttäril on kaikil valgiet šuapkat piäs i teil on mustat šuapkat piäs .
Hebo nevvow Stepanale :
– Vierettö muata muččoloin kere : muwt vellekset uinotanneh – sinä älä uinuo .Sinä , kaikin uinotanneh i neidizet i vellet sinun , ota šuapkat neidizil piäs , pane net šuapkat vellile piäh , ota ičelles , a neidizile pane mustat šuapkat .Siit tulow Syvätterien akku teijen piälöi leikkuamah keskiyön aigah . Syvätterin akku gu tulow i piät leikkuaw tyttäril , a teijen piät diähän leikkuamattah .
Tulow ehty .Tuow Syvätterien akku kolmekymmen kolme tytärdy i sanow brihoile :
– Vävyt , ottakkua täs iččes mučoit , i pidäw viertä muata !
Syvätterien akku toi tyttäret . Otettih joga mies mučoit i viertih muata , kaikin yhteh komnattah .Viertih muata , net kai vellekset uinottih dai mučoit , a Stepan ei uinuo .Puoleh yössäh muattih .Stepan smenii neidizien šuapkat , pani brihoile piäh , a brihoin šuapkat neidizile piäh .Stepan kuwlow – tulow Syvätterien akku .Otti piät leikkai , kudamil on mustat šuapkat piäs , kaikil kolmelkymmenel kolmel hengel .(Smiettiw – on brihat , a puwtui leikata omil tyttäril ). I Syvätterien akku pani lukun uksele .Otti Stepan nowzi i vellet nostatti maguamas .
– Noskua vai , veikoit , maguamas i kaččokkua , midä meile on čuuduo !
Vellet nostih i pöllästyttih kaikin .Stepan sanow :
– Nygy ei pie pöllästyö , meile pidäw iäre paeta .Yksikai täs ollemmo – meil on piät mennyöt .
Hyö ei voija ni kunna piestä muijale : otettih da ikkunas lähtiettih .Hyö lähtiettih ikkunas , heboloile selgäh nostih , ajettih , ajettih mene tije min aigua .Syvätterien akku huondeksel tuli – omil tyttäril on piät leikattu , a vävyt on pajettu iäre .A Syvätterien akku sanow :
– Minä olin ownas , nämät ollah vie ownahembat .Hos , – sanow , – pagenitto , yksikai tabuan .
Häi lähti , Syvätterien akku , jälles ajamah .Kuwluw , kohu jälles tuliškanzi .Stepanan hebo sanow :
– Nygy meidy tabuaw i tappaw .Nygy muijal ni kunna ewle hoduw , pidäw piäliči merez hypätä .
Piäliči merez hypättih .Ehtittih vai hypätä , i Syvätterien akku jälles hyppiemäh rubei .Hebo sanow Stepanale :
– Viippua ruostunuol miekal jällele päi !
Stepan viippai jällele päi .Syvätterien akku ehtii vai tulla puoleh mereh , i hänel piä pakui – i Syvätterien akku jowdui mereh .
Hyö piästih sinne piäliči meres , net kolmekymmen kolme vellesty . Hyö ollah sie .Azetuttih .Kolmet sutkat heboloi syötetäh da iče huogavutah .Kolmien sutkien proidihuw Stepan sanow toizile vellile . Sanow :
– Veikot , nygy pidäw meil erota kelle kunnagi , yhtes ei sua kävellä .Pidäw joga miehel omal ičel omua piädy syöttie da omua muččoi eččie da muadu kaččuo .
Hyö erotah , proščaitahes , lähtietäh ken kunnagi ajamah heboloin kere .Ajettih , ajettih , i Stepan puwttuw linnah .Menöw linnah i leskiakkah yökse puwtuw .Leskiakkah taričeh yökse fatieral . Yön maguaw .Huondeksel nowzow Stepan , sanow leskiakale :
– Mene linnale , eigo midä kuwlu noovostii , da osta midägi syömisty mille .
Andaw dengua .Leskiakku lähtöw linnale i ottaw hälle syömisty kaikenualastu , i leskiakku kuwndelow , midä rahvas paistah .
– Rahvas paistah , – sanow , – cuarile pidäs kon’uhhu , ei voi löwtä kon’uhhua .
Tuli leskiakku kodih , andoi hälle syömizet , produhtat , i Stepan kyzyw :
– Viego midä kuwluw , t’owta-rukku ?
T’owta sanow :
– Cuarile pidäw kon’uhhu , ei voi löwtä kon’uhhua , hevon kere .
A Stepan sanow :
– Pidäw minul lähtie taritakseh , eigo minuw ota , jowte olles .
Stepan lähti cuarih .Meni cuarin dvorcah .Kirjutti zajavlenijan , andoi prisluwgoile .Prisluwgat viedih cuarile .Cuari tuli vastah poijan kere .I priimi cuari Stepanan kon’uhakse .Rubei Stepan siid kon’uhakse oman hevon kere .Omua hebuo kaččow i ajaw kunna pidäw , kunna käskietäh .On siid vuvven .
A cuarin poigu duwmaiččow naija .Cuarin poigu tulow erähän päivän sen Stepanan luo , sanow :
– Stepan , nygy myö sinun kere lähtemmö mučoidu eččimäh mille nengomah carstvah , nengomah gosudarstvah , nengoine neidine Katerina Prekrasnaja-devica .
A Stepan pöllästyi : "Kuibo minä nengoman suan cuarin poijale , nengoman neidizen "?Menöw Stepan erähän huondeksen hevolluo itkun kere , sanow hevole :
– Cuarin poigu mille andoi nengoman prikuazan : pidäw mille lähtä mučoidu eččimäh nengomah carstvah , nengomah gosudarstvah , nengoine neidine Katerina Prekrasnoi-devica mučoikse pidäw suaha .
Hebo sanow Stepanal :
– Suamai ruvettui kai voibi suaha , – hebo sanoi .– Mene sano cuarin poijale , što "minä lähten oman hevon kere ".
Stepan meni cuarin poijalluo , dielon doloži .Sanow :
– Minä voin lähtie oman hevon kere .
Cuarin poigu sanow :
– Yksikai voit ottua i oman hevon .
Hyö lähtiettih erähän päivän , hebo val’l’astettih i lähtiettih ajamah .Ajettin sih samaizeh carstvah .Mendih carstvah , mendih sih samaizeh stolišnoih cuarin linnah .Mendih linnah , opitah mennä cuarin dvorcah .Ei voida ni podoidiekseh .Hebo sanow ženihäle :
– Minä muwtamos sadukse : roiheze sadu cuarin dvorcalluo , täs carstvas mostu saduo ei ollut da ni rodei ei .Siid cuarin tytär tulow sidä sadud kaččomah .Cuarin tytär ku tulow kaččomah saduo da gul’aiččemah , – sanow , – minä zahvatin selgäh , i neidine ku selgäh puwttunow , dai työ hypäkkie , älgie zevaigua .
Muga hebo ruadoi : saduksi muwttiihize .Sis carstvas mostu saduo ei ollut da ni rodei ei .Erähän päivän cuarin tytär kaččow ikkunas :
– Tol’ko täh on sadu rodinuheze , nengostu saduo ei ollut meijen carstvas .
Cuarin tytär sanow muamalleh :
– Muamo , työnnä neččih saduh gul’aiččemah i kaččomah .
Muamah sanow :
– Ka mene , tytär .
Cuarin tytär lähti saduo kaččomah .Gul’aiččow sie mene tie min aigua , l’ubuičeheze juablokkua , muarjua , svetua .Gul’aičči , gul’aičči i huavaičči lähtie iäre .Zahvatii hebo cuarin tyttären selgäh – i Stepan i cuarin poigu hypättih pagoh .
Ajettih , ajettih i tuldih oman cuarin , sen samaizen dvorcah .Tuldih cuarin poijan kodih i mučoi tuodih .Ruvetah hyö svuad’bua pidämäh .Se Katerina Prekrasnoi sanow :
– Minä venčale en mene , kuni ei rodineheze mille omua venčan ualustu pluat’t’ua , omua cuarin luajittua , tuatan luajittua , da iččeni imennoidu kuldaistu kol’čaistu .
Aivin neidine ei soglassei .Erähän päivän cuarin poigu sanow Stepanale :
– Stepan , pidäw tuvva minun mučoin venčan alle pluat’t’u i iččeh imennoi kol’čaine .Kuni sidä ei rodineh , sini mučoi venččah ei lähte .Pluat’t’u i imennoi kol’čaine on cuarin perimäizes komnatas .
Stepanale prikuazan andaw : se pidäw tuvva štobi̮ n’e stalo .Stepan pöllästyi : "Kui minä voin tuvva sen i cuarin komnattoih mennä ? Cuarin dvorcan lähäkse ei sua piästä ".Stepan menöw hevolluo ylen pahas mieles , pečal’noi .Hebo sanow Stepanale :
– Midäbo olet , izändy , ylen pahas mieles ?
Stepan sanow hevole :
– Kuibo minä en voi olla pahas mieles : nengoman cuarin poigu prikuazan andoi .Pidäw tuvva cuarin poijan mučoile venčan ualine pluat’t’u da iččeh imennoi kol’čaine .Kuibo minä voin tuvva ?Ne to što cuarin komnattoih piästä , ga ni cuarin dvorcan lähile piästä ei sua .Vaste cuarin tyttären otimmo vargahuol , nygy sih carstvah mennet – tapetah .
Hebo sanow Stepanale :
– Oppie pidäw .
Erähän päivän lähtiettih .Mennäh sih carstvah , sih samaizeh linnah , i cuarin dvorcan lähile ajaw Stepan hevol .Hebo sanow Stepanale :
– Lähte selläz iere , minä muwtamos moizekse hevokse – täs cuarin carstvas ewle mostu hebuo .I , – sanow , – työnä minuw välläle .Ku välläle minuw piästänet , iče pane nevidimka kolpakku piäh .Siid minä rubien juoksendelemah ymbäri cuarin dvorcas , kai rahvas tullah hebuo tabailemah .i ičė cuari tulow kaččomah .Sie roiheze komnatat jowte , ni kedä ei rodei .Sinä mene sih samaizeh komnattah , ota se samaine venčal’noi pluat’t’u i imennoi kol’čaine .Minä , hoz äijy tabailtannow , en heittäi ni kelle .
Siid häin hevon piesti välläle .Hebo rubei juoksendelemah ymbäri cuarin dvorcas .Rahvas dogadittih , sanottih :
– Kačo , hebo miittuine juoksendelow , nengostu hebuo ewle täs meijen carstvas !
Kai cuarin načal’stvu hyppäi sidä hebuo tabailemah , kaččomah .Hebo ni kelle ei heittäi , i Stepan meni cuarin komnattah , sih perimäizeh .Otti cuarin tyttären pluat’an i kuldaizen imennoin kol’čaizen , ni ken ei nähny .Hebuo aivin opitah rahvas tavata .Meni sinne Stepan hevolluo .Stepan sanow rahvahale :
– Vuota , minä opin tavata , eigo mille heittäi .
Rahvas sanottih :
– Myö tabailimmo , ga ei heittänyheze , sille taki ei heittäi .
Menöw sinne hevolluo , lähenöw .Hebo polvilleh heitäh Stepanale edeh .Stepan selgäh nowzeldaw i lähti ajamah iäre .Rahvas sih diedih .
I tullah sih samaizeh oman cuarin carstvah i omah cuarin linnah .Stepan pani hevon omah cuarin kon’ušših .Sidoi stoilah i lähti viemäh venčal’noidu pluat’t’ua da kuldaistu kol’čaistu .Meni , andoi cuarin poijale pluat’an i kuldaizen imennoin kol’čaizen .Cuarin poigu ihastui i blahodarii Stepanua ylen hyvin .
– Nygy puwtun minä mučoin kere elämäh !
Mučoile andoi cuarin poigu pluat’an i imennoin kuldaizen kol’čaizen .Nygy pidäw svuad’bu pidie .Se Katerina Prekrasnoi sanow cuarin poijale :
– Piemmo svuad’ban da roimmokseh elämäh yhtes .Vie pidäw , nämät sluwžbat kai spolniitto , vie pidäw yksi sluwžbu sluwžie .Sen gu voinnet prikuazan spolnie , äski minun kere venččah menet i elämäh rubiet .Vuota minä duwmaičen yheksät sutkat , äske yheksien sutkien peräs minä sinule doložin prikuazan .
A neidizele sille ei himoita sen cuarin poijan kere venččah mennä .Häin , neidine , yheksät sutkat duwmaiči .Yheksien sutkien proidihuo andaw prikuazan cuarin poijale , sanow :
– Minul voinnet tuvva tuaton kuldaizen korietan .On meres kalal vačas , – ri̮ba-kit – kuldaine koriettu .Sen mille uskalzi tuatto priduannoikse korietan .Sen gu voinnet tuvva , siid äski minä menen sinun kere venččah .Et voinne tuvva , siid minä sinun kere venččah en mene .
Häin zadumal i pöllästyi .Sanow : "Täs mučois mille ei mučoidu , aivin häin lykkiw zaduaččoi , andaw nerešimoidu .Kui voibi meres kalan vačas tuvva korietan ?Se on vet nerešimoi zaduačču ".
A cuarin poigu erähän päivän sanow kon’uhale , Stepanale :
– Pidäw tuvva , meres on kala – ri̮ba-kit . Kalal on vačas minun mučoin priduanoi kuldaine koriettu . Se pidäw tuvva mučoin kere venččah ajajes , äski lähtöw minun kere venččale .Se pidäw obezatel’no tuvva .
Stepan duwmaičow : "Nygy täs piä i meni "!Stepan menöw erähän huondeksen hevolluo i tartuw kaglah itkun kere , sanow :
– Nygy meil sinun kere piä meni , – sanow , – cuarin poigu andoi nengoman prikuazan : pidäw tuvva hänen mučoin priduanoi koriettu – meres on kala , kalal vačas kuldaine koriettu .Kalal on vačas , kala on ri̮ba-kit .
Hebo sanow Stepanale :
– Pidäw oppie suaha , ende opinduo ei pie pöllästyö .
Hyö erähän päivän lähtietäh hevon kere , nowzow Stepan hevole selgäh iččeh .Lähtietäh ajamah .Ajetah , ajetah mene tie mi aigua .Mennäh linnah .Hebo sanow Stepanale :
– Mene osta kaiken ualastu kanfiettua , miituttu vai ollow carstvas .Älä unohta ostamatta ni kudamua primiettie , min sinä voit kuwzis sutkis syvvä .
Menöw Stepan ostaw kanfiettua kaikenualastu primiettie , i lähtietäh op’at’ ajamah .Ajetah , ajetah , mennäh sen samaizen meren randah , kudamas meres on semmoine kala i kuldaine koriettu , i hebo sanow Stepanale :
– Lähte iere selläs , i sinä , – sanow hebo Stepanale , – Stepan , diä täh kohtah , minä lähten yksinäh .
I nevvow Stepanale hebo lähtijes , sanow :
– Muata uinota ei pie , kuvvet sutkat pidäw olla d’allas .Kuvvet sutkat ole täs .Seičemendil sutkil varustaije minuw vuottamah , što minun kuwliškannet kohun , ohjaksih tartu da puwtu koriettah .Koriettah gu et voinne puwttuo , siid sinul dai minul piä meni .Minä en voi azettuo . Voinnet gu hovus tartuo koriettah – minuw ruvetah dälles ajamah .
Stepan diäw sih meren randah .On sutkat kolmet , niilöi kanfiettoi syöw , stobi̮ ei uni rodizih .Nelländil sutkil Stepan uinuow muata .Stepan maguaw kahtet sutkat .S’otaki Stepan havuaččuw maguamas , ga kohu kuwluw .Stepan varustah i kaččow – hebo tulow korietan kere val’l’ahis samosil’no .Ehtiw tulla Stepanan kohtah , Stepan fattiw ohjakset kädeh i puwttuw koriettah .Hebuo dälles on ajajat , kolmepiähisty zmijua .Zmijat sih diedih . Hyö piestih pagoh .
Tuldih sih samaizeh rodnoih carstvah korietan kere .Cuarin poigu ihastuw , tuli vastah pihale , sanow :
– Tämän sluwžban sluwžiit – minä rubien sinuw nagradimah mil tahto !
Cuarin poigu andoi Stepanale yheksikse sutkikse osloboždenijan .I cuarin poigu sanow Katerina Prekrasnoi devical :
– Nygy pidäw venčah lähtie .
– Nygy , – sanow , – voimmo lähtie . Tol’ko vie pidäw duwmaija kahtettostu sutkat .Anda sinun kon’uhu huogavuw .Sinun kon’uhu pidäw meile venčale ajajes kuwcarikse .
Häin sie , Katerina Prekrasnoi devica , kahtettostu sutkat duwmaiči .Kaksintostu sutkien prodihui sanow cuarin poijale :
– Sinun voinnow kon’uhu kiehujas kip’atkukattilas kezoin kyl’bie , toizen voinnow kiehujas rieskumaidokattilas kezoin kyl’bie , kolmanden voinnow kezoin kyl’bie kiehujas tervukattilas – äski minä lähten sinun kere venččah i kon’uhan otan kuwčarikse .
I cuarin poigu sanow Stepanale :
– Pidäw sille kezoi kyl’bie : ezmäine – kiehujas kip’atkukattilas , toine kezoi pidäw kyl’bie kiehujas rieskumaidokattilas , kolmas kezoi pidäw kyl’bie kiehujas tervukattilas .
Se Stepan pöllästyi : "Kačo , – sanow , – nygy kuh minun surmu tuli , nygy cuarin poigu hyvin nagradii minuw "!I menöw Stepan hevolluo .Hevole sanow :
– Nygy minä tulin , hebo-zerku , lopun kerran prošken’n’ale .Minuw nygy kipätkukattilah kiehujah pannah kezoile i kiehujah rieskumaidokattilah i kiehujah tervukattilah : siid minule ni ei sua hengih piästä , sinne pidäw palua .Nygy prosti minuw !
A hebo sanow Stepanale :
– Älä vie ota juvri čistoidu prošken’n’ua .
I hebo nevvow Stepanale , sanow :
– Mene kävy cuarin poijalluo .Sano : "Työnä minun hebo kaččomah välläle , anna minuw nägöw , kui minä kuolen ".I toine dielo-luadi moine uslovii cuarin poijan kere : "Minä kezoin gu kylbenen , štobi pidäw sinun dälgele minuw kyl’bie kaikes kolmes kattilas ".
Stepan menöw cuarin poijalluo i sanow cuarin poijale :
– Minä olen soglasno kezoidu kylbemäh , minul yksikai kuolendu .I työnä minun hebo kaččomah , anda nägöw minun kuolendua .
A cuarin poigu sanow :
– Voibi sen dielon – työtä kaččomah i välläle : anna hebo nägöw , kui sinä kezoidu kyl’bet .
– A toine dielo : moizet usloviet pidäw luadie . Minä gu kyl’benen , sinul pidäw jälgel minun kyl’bie – piässen hengih , a en piässe , siid iče tiekkie , kui pidäw elie .Minä en rodeije nägemäh i tiedämäh .
Hyö varustettih kolme kattilua kiehumah pihale .Erähän päin i cuarin načal’stvu kai kerävyi kaččomah , i tuli cuarin poigu i Katerina Prekrasnoi devica .Stepan sih varustiiheze kezoidu kyl’bemäh , i hebo työttih kaččomah , kui hevon ižändy kuolow .Stepan enzimäizekse huavai kiehujah kip’atkukattilah hypätä , i hänen hebo kärzän čökkäi kiehujah kip’atkukattilah , i Stepan hyppäi kiehujah kip’atkukattilah .Stepan nowzi kattilas parembi vie ennisty mies i rubei hyppiemäh kiehujah rieskumaidokattilah .Hebo kärzän čökkäi – i Stepan hyppäi rieskumaidokattilah .Stepan nowzi maidokattilas – rodih mies kahtu grozavembi !I rahvas kačotah : kai cuarin načal’stvu i cuarin poigu i Katerina Prekrasnoi devica .Nygy pidäw kiehujah tervukattilah .Häin , Stepan , huavai hypätä kiehujah tervukattilah , i hebo kärzän čökkäi tervukattilah , i Stepan hyppäi tervukattilah .Tervukattilas Stepan nowzi – rodih mies – ni tuta ni duwmaija ei sua !I Stepan sanow cuarin poijale :
– Nygy on sinun očeredi .
Guarin poigu sanow :
– Minä en rubie kyl’bemäh kattilas .
A Stepan sanow :
– Kui on dogovor luaittu i podpiska on , ga se pidäw muga olla !
I kai rahvas i cuarin načal’stvu potverdittih : muga pidäw !
I cuarin poigu privo-pravo meni lähembi kiehujua kip’atkukattilua i cuarin poigu hyppäi kattilah i sinne jowdui , ei nossu .I rahvas kai i cuarin načal’stvu ruvettih udivl’aiččemahes .
– Što za okazii , kon’uhu , – sanow , – kolmes kattilas kyl’bi , kaikis hengis piäzi , a cuarin poigu yhteh kip’atkukattilah kuoli !
A Stepan meni hevon pani iččeh omah stoilah , sidoi , iče meni omah fatierah .A Katerina Prekrasnoi meni sih samazih cuarin komnattoih , otti bumuagat kädeh , kird’utti kird’aizen Stepanale i andoi prisluwgoile kädeh , i prisluwgat tuodih kurd’aine Stepanale .On kird’aizel kird’utettu : "Stepan , sille ob’azatel’no pidäw diäviekseh Katerina Prekrasnoi devicalluo ".
Stepan op’at’ pöllästyi : "Nygy tapettavakse kuččuw ".Menöw Stepan sinne Katerina Prekrasnoi devicalluo .Katerina Prekrasnoi devica sanow , kaglah tartuw , sanow :
– Sinä minun sait , sinä toit , sinä kai sluwžbat sluwžiit – minä sinun roimmos , ottanet mučoikse !
Stepan sanow :
– Enhäin minä suanun sinuw da tuonu – toi sinun cuarin poigu .
Katerina Prekrasnoi devica sanow :
– Älä , Stepan , rubie kielastelemah minuw , buite minä en näe da tiijä , ken toi da ken sai .Cuarin poijas st’ervas mi roiheze !
Siid Stepan soglasiiheze ottamah .Stepan kyzyw :
– Anda kolmekse sutkii , siid svuad’bon piemmö .
Kateriina Prekrasnoi devica soglasiiheze , sanow :
– Duwmaiče .
Stepan lähti iere .Menöw hevolluo i hevol kyzyw , sanow :
– Katerina Prekrasnoi devica tahtow mille mučoikse tulla , en tiijä , häin minuw nagranow vai niäritännöw .Vie ei menny cuarin poijale , mille d’o ei tule .
Hebo sanow Stepanale :
– Katerina Prekrasnoi devica sille tulow , i voit ottua .Nygy sinä kaikis olet pričinois piessy , i voitto svuad’bon pidie i elie spokoino .
Kollmien sutkien proidihuo meni Stepan Katerina Prekrasnoi devicalluo .I ob’jasniw položenien .Sanow :
– Katerina Prekarsnoi devica , minä olen soglasno pidämäh sinun kere svuad’boa , ollow sinus l’uubo .
Katerina Prekrasnoi devica tože samoi soglassiiheze .Svuad’bo luaittih hyö , i Katerina Prekrasnoi devica šuorii iččeh priduanoloisobih i val’l’astettih se hebo-zerku kuldaizeh korietah , i venčaittiiheze i svuad’bo piettih hyvän-tervehen .
Nygy vai eletäh .
Kolmekymmen kolme poigua
Livvi
Syamozero
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
Тридцать три сына
Russian
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–