ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Lohko

Lohko

карельский: собственно карельское наречие
Тихвинский
- Tiel’ä nagrista eigo kylvetty?

Nagrista kyl’vettii. Hyö že aholoil al’ tänne. Kaškiloilla. Kaškiloilla i, ai pel-, kod’ii kyl’vettii, vai riedyzel’l’ä, vähäz’in istettii. A šinne ka meččää, ka n’äinä kažet že kummazed ruatt oldih. Jo hänešš ol’i ruis otettu, n’i rugehen jäl’gee kyl’vetää. L’ibo ozran jäl’gee. N’i hyvie kažvo, toko, kah. Männää kažella, ääjä on kažvaa, hyvie. Vkusnoit oon. Kruugoloid, hyvät.

- Luajittihgo midä nagrehesta vain ei luajittu?

A ka nagrehešta, že n’ en tiijä, naverno n’imid ei luajittu.

Naapuri: Ka midä. Lohkua. Da kal’uhua.

Lohkua. Lohkua luajittii. Haavotaah, ka. K’iuguašša haavotaa, da murotetaa, da šinne ka jaahonke tämäm magienke hämmennetää, hot’ i padaa. Da k’iuguah eissetää. Hiän luad’ieččoo muin’e lohko, magie. Kal’uhad, n’äidä. Nagrehuz’ie že murotettih. I jaahoista že keškee pandih. N’ yl’en jo magie luad’ieččoo, hyvä.

- A teile eigo luajittu nagrehešta rieppoi? Kuivatt-

Ai, rieppuagi luajittii.
Rieppuagi luajittii. Kuivataa hänen, da šidän ka muista magieda vettä. Rieppuvettä i luajitaa. Juuvah i šärvettih i, kaikki. Luajittii. Kah.