Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | История изменений | ? Помощь

Ka i nahka valmis

Корпус: диалектные тексты

Тихвинский

Информант(ы): Маничев Александр Васильевич, 1903, Селище (S’elis’s’a), Бокситогорский р-н, Ленинградская обл.
место записи: Селище (S’elis’s’a), Бокситогорский р-н, Ленинградская обл., г. записи: 1967
записали: Рягоев Владимир Дмитриевич

Источник: Образцы карельской речи. I. Говоры Республики Карелии, тихвинских и тверских карел, (1994), с. 221-222
ф/архив ИЯЛИ КарНЦ РАН: №936

Ka i nahka valmis
(карельский: собственно карельское наречие)

Iel’l’ä nahkoigi luaimma iče, ruavoimma. Vähän oššimma, kaikki iče luaimma. Ka n’yl’l’et nahkan, verekšyz’en nahkan srazu puizee l’igomah i panet. Händä pijät yhekšät, kahet-. Kahettoista šuutkat, kolmettoista. Kooža vijjettoista, mi, kooža mit’yš, pakšu, mit’yš nahka, pakšu l’i hoikka. Hoikka, n’i vähembi. Pakšumbi, n’i enämmää. N’iin šuamo ka l’ivotat hänen. Šidän l’ihapalat kummazet nahkah on jiedy, erotat pois’. Kossalla, skr’ebit. Puhaššat.
Šidän panet hänee. Iz’vjoškan luajit, maidoz’em muoz’en, notkiez’en. Pijät kakši n’edäl’ie ižvjoškaš. Kakšitoista päivyä, kolmetoista iz’vjoškašša. Kuin. Mit’yš oo, villa. Karva, nahkašša. Jesl’i, l’äht’öö nahk-. Karva hyvii. Še otat pois’, a ku ei l’ähe, n’i viel’ä pijät šuutkat. Da l’iz’iet viel’ägi, iz’vjoškua, štobi t’eriembi, l’äks’is’ pois’ nahka. Tämä karva. L’äht’öö načit tuaš panet tämää. Muoz’ella laavalla kuin i oovčinaa, om muon’e laada. I hamaralla, kossan hamaralla, što hiero, hän niin tukuldih i l’äht’öö vain lošn’uu, što. Zirkalo lošn’uu. Puhaššat n’ämä karvat kaikki poiš.
Šidän panet kolmekši, vijjekši suutkaa l’eibää, l’eivän luajit. Panet, rugehišta jaahua i kagrašta jaahua puolekkaah. Pijät, n’el’l’ät suutkat kolmet, mit’yš nahka, pakšu al’i hoikka, hoikka, n’i vähemmän pijät, kakši suutkie, suutkat. Ku n’ämä. Viiroskazet pikkaraz’et, n’i suutkat vain l’eiväššä pijät. A ku pakšu nahka, l’ehmän al’i häkin, heboz’en. Še pidää kolmet, n’el’l’ät šuutkat l’eiväššä pidie.
Ka l’eiväštä, pijät. Otat pois’ l’eiväštä. Huuhot vejel’l’ä. Štob ois’ šel’gie. Šidän n’iin že toožo panet ka parkih, dubaa. Parkih pan’imma, kolodat om muoz’et puuloista, huavoista luajittu kolodat, puhaššettu huabakokalla. Panet t’änne vet’t’ä, parkie. Nahkan l’evität, parkilla kaiken nahkan. Panet parkie nahkam piel’l’ä. I, tutuz’elda i kier’it hänee. I kolodaa i e panet. Panet vet’t’ä. Hänen piel’l’ä viel’ä parkie l’iz’iet. I hän ka šiel’ä oo. On heää, vukurat, suutkat. Kahekšantoista, kakšikymmendä, pijät parkišša. Otat, l’eikkuat. Randazešta, luappaz’ešta, kačot. Ongo. Dubieččen, n’i hän ožuttaa moista z’el’onaista. Kuapl’az’et z’el’onaz’et vez’inäz’et. K ožuttaa, načit on valmiš. Otat pois’ tämän, parkit puiššat. I kuivamaa panet. I nahka. Tuloo ruškie nahka. I pehmie. Ka i, nahka valmis’.