ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Villua že muokkuaččoo

Villua že muokkuaččoo

карельский: собственно карельское наречие
Тихвинский
- A marjua eigo syötetty?

Toožo en kuullun. Vain ka kuul’ii. Ei što kuul’in, a jo ka mie mučokši män’immä, n’i ka. Suar’ba že tämä proid’uu. Suad’buijaa da proid’oš, šidän jo toissa, kolmandena pienä ka. Nuoret i naiz’ie soberiečetaa päiväkezroo. A ka nuorem mučon isteta. Kuožal’illa. I annetaa villua kezrätä. I villua annetaa kezrätä, a villua zavod’it kezrätä. N’i värt’inää že min on händä, paha eiz’imän’e pivuštan’e že. Ka kumman’e že mahtaa, n’i hän yl’en jo bistro. Tartuttaa i kezrie. A kumman’e že k ei maha villua kezrätä, n’i jo ka hän muokkuoččoo, muokkuoččoo. N’ikuin n’e vihod’it. Ei šua. Zavod’ie kezrätä. Ka šiinä ka rahvaš i primečaajaa. Ku kumman’e hyvii zavod’uu villan kezrätä. Ka n’ämä požiloid naized že tullaah, i šantaa: ”Tämä rubuo kebield el’ämää, da bohataldi rubuo el’ämää”. A ka kumman’e viilua že muokkuaččoo. Eiz’imäistä pivuššaista kezrätä. N’ikui ei šua zavod’ie. Tämä, – šantaa, – el’ännäššä propad’uu”. Kah. Ka myt’t’yöt oldii ennen rahvaš.