Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
Püüdämäs kalat
жанр: бытовой рассказ
Информант(ы):
Заводова Евдокия Ивановна, 1915, Нюхово (Üličik d’erein’, Üličinkülä), Олонецкий р-н, Республика Карелия
место записи:
Михайловское (Kuujärvi, Kuujärvi, Kuujärvi), Олонецкий р-н, Республика Карелия,
г. записи:
1983
записали: Баранцев Александр Павлович
Источник:
Образцы карельской речи. I. Говоры Республики Карелии, тихвинских и тверских карел, 1994, с. 401-402
Püüdämäs kalat
карельский: людиковское наречие
Михайловский
Nu vot kundele, kävüidgo kalat püüdämäh?
Mina kalat püidämah kävüin.
Kui?
Oldihe nuotat, kävüim i üöks kuorišt suaim äjan. Daže kaksinkümnin huavoin suain. Kuorišt meid’en ku küläs sie. A siit takaižet sel’gha da Uslankuoil’e vedam sinna, da müöm, da kümnin kopeikuon kiluoin’e.
Kuareht?
Kuorišt.
Kuorišt. I ostettih sigä?
Ka os’t’ihe. Rahval’e pidi i os’t’ihe. A meil’e pidi d’engat, rahat gor’as, gar’as siid d’engata olim. Ka pidi i mändä, hot’ mida ka ruata. Püüdim d’o, püüdim kala n’üg em ni kuna kävügüö ni miččhe d’ärvihe eraset ve püitä kell oldah, ka vozmožnost’, ka püütäh.
A kui nuotal püüttih kalad d’ärves?
A n’el’l’äi keskei, kahtel ven’ehen. N’el’l’ai keskei, kaks’ miest venehes, kaks’ toižes. Las’kem, vedam. Vorotad ol’d’ih, vorotuos kiändam. Nu, nuoriš n’el’l’iš tüöndäm da vorotuol kiändam nuotat. Röbähtäv tošči kalad, a toščig i päivil kävüim, ka vähä tuul’ oli vähä ei tul’ennu.
Nu, a toiči vet’ puutui, tartui nuotte pohd’ah ili hagoh.
Ka puuttup kai, otam iäreh dai l’ähtöp. A iära ed laske, kus om paha siä ka. Tiedät d’o, kus, kus ei tartu pahuol’e siäl’e, em ni laskuo. Kus puutub hüvin, ka sinnäi laskem.
Nu miittumat hüväd abajad ol’d’ih?
Ol’d’ih hüväd abajat, ol’d’ih.
Nimet miittumad on.
Oli Suaran kohtas abai hüvä. Ojaižes oli abajat hüvät. Suaren ol’d’ihe abajat, kalat puuttui hüväd ol’d’ih en kai Karnižd’ärves, müö Karnižd’ärves ruaduim. Püidimmä kävüim kakš kilometrat, d’er’eun’as oli meil Karnižd’är’v, nügü kävütäh Ven’äl piäl sinna Karnižd’ärvhe püidämäh dai sihe Novuoil namil.
Nu muga hüvä kalakaz därvi oli?
Vot kalakaz om d’är’v, kalakas. Puutui kalad, da kävüim i pieniihe d’ärvižiihe iviiš kilometrat, i kahesa kilometrat el’ä kašlin päivän püidät, huomesel šes’ casov mäned, ehtal dvenacat’ kodiš ol’ed d’o. Kaikel’e kävüim, kalata em oldut, ni lihata em oldut.
Talveks kalat kuivažitte?
Kuivžim dai suolžim dai kaik. A nügü, ken ni kai suolatah a da pidetäh ristut. Kus ni ha piäl’e a meil ei t’as’s.
Nu miitušte kala parembi suolažitte?
K ahven’en. Ahven’en kalad, da haugid da. Lieči, l’eščit se, ka t’äs d’ärves, a si Karnižd’ärves ei olnu meil l’ešnit, l’eščiit. T’äss on on Omazd’ärves l’eščen kala da Karnižd’ärvez iel’e. Siä sär’gin kalad da d’oršiid da s’akuot kalat.