Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
Äij on dielot kalan suada
жанр: бытовой рассказ
Информант(ы):
Иванова Мария Ефимовна, 1925, Ташкеницы (Tuašl), Олонецкий р-н, Республика Карелия
Вдовина Федосья Григорьевна, 1901, Устье (D’ogensuu), Олонецкий р-н, Республика Карелия
место записи:
Михайловское (Kuujärvi, Kuujärvi, Kuujärvi), Олонецкий р-н, Республика Карелия,
г. записи:
1983
записали: Баранцев Александр Павлович
Источник:
Образцы карельской речи. I. Говоры Республики Карелии, тихвинских и тверских карел, 1994, с. 431-433
ф/архив ИЯЛИ КарНЦ РАН: №2775/11-12
Äij on dielot kalan suada
карельский: людиковское наречие
Михайловский
Oligo kalakas’ d’ärvi teiden siit?
Ka ničevo suadel’t’ih, ende nuotiid püüttihe. Dai nügü suadaze dačnikat. Hüö lovuškuol püütäze entia kutt. Vot.
Miitušt kalat?
Nügü om he sinna. Kävütaze ongel’e da kaik.
Nügüde sinna kävütah.
Enamb.
Nügü enamb on siga.
A meiden čupus iel’e tuana kävütä Novikuohe.
Nu, meiden i nüg om om.
A meid’en iel’e mugali.
A kalat.
Vidno n’ämät motorkat rubettihe kävümaha i kalat iel’e.
Kalat hauk, lonsak, sär’g, madeh talvel om. Nu, i kuoriž om sügüzül, d’o kons lunt äj, ka kuorišt püütaze. Vod i kuoriš.
Oledgo püüdänu kuorišt?
Muam püidänu, mie en olnu, müö ve školaha kävüim, ka huba vet muam.
Nu kui püütäh kuorište?
A püitaze, lastaze verkod da siit.
Nu da nuotal.
Nimil nuotil, nuotil.
Kaks’ol l’eita n’el’ miest pidap. Kaks’ veneht, n’el’ miest, ”mutnik” nazivaece, pien nuott om. Vot i t’äga mutnik, mugai meil mutnik pien nuot.
A midä se kuoriš kuivattih vai?
Kuival oli.
Kuivattihe. Kus kuoriš kuivataze, muga keittaze.
Kel lotvii, ka viedih Ven’al’e, a kell ei ka.
Ei kel daže.
Kuivattihe.
Müödu viedih Ven’al’e.
Havaduin kuivat’t’ihe. Siid va kezal süödäze.
Müödaze.
Milaa muom olii ka ku kalad ei ol’e. Ka häin ottap t’ämäd ligotap kip’atkoho da kurnikat.
Maimuoi.
Luadiv maimuož da mugomad ül’en hüvät. Da sinnä vähäižen panob voit, kac.
Nu, nu.
Nu, kurnikuod i kaik süim.
Ka, siatihe kurnikuod dai kaik. Kurnikuod dai kaik siätihe.
A milbo püüdettih kalad enämbal?
Enamp sügüzul, ka mut’n’ikuil. ”Mutnikat” meil nazivaje, l’äht oma. L’ähtet školas piä, kacut, kuž l’ämüöhutt, раlар mutnik om značit heiktap: ”tulgat hüvät kalat süömäha!” Škol’niekat niemakol’e mänet, siid heil uhat särbat kuni kodihe sa mänet mutnikuol, kezal pienil nuotil. A nügü mutnikul.
Nu verkuoit pidettih?
Verkot siluo vähä pidettihe, nügü enamb pidetaze siluo enamp, čura nuotiid da. A siluo ei pidetut muga.
Nu, kui siäta nuott? Tiedat?
A nuot kudotaze kodis. Pane täda liin, pelvast. Liinast pezzimme tožo.
Liin, liin, liin.
Siit kudotaze. I t’ämä, nu, vot iče kudotaze talvеl starikat. I siätaze. Panoba pera merd suur verkot siga kaik pod’el’uške kel. Hot’ oma. I opščii nuot siätaze. Kell om enämb nuotat, se käüp kaks’ päivät, а kell om vähemp ka se ühten päivän. Oma očeret’ tulob dai i mänoba, nu, vot i.
Dogo taluois oli nuot?
Ei olnu d’oga ei.
Ei olnu d’oga taluos.
Olnu, ei olnu. Koume, kolmei, n’el’l’a, kahes’a. Ken ka.
Vot e d’oga taluoš pidi venehet venehiid ej оlnu.
Venehet pida.
Venehte pidap luadida.
Nu.
A, d’en’gat se ol’ ei luadideš.
Nu, venehet pidii.
Vot, on hüvin se taluos eläp da kaik.
Ken parem el’äp ka se siädap.
Se venesil om veneh a ken huonos, ka sil üöl’e.
Ka sil ni ol’e ei hot’ biilo.
Ehei.
Nu a hüvin puutui nuottah?
Putui, puutui korzinun suadihe siluo. Puutui hüvin.
Vot pidi tieta, kunna laskeda nuott.
Ka d’o tieta pidi, sigä tietaze kuss oma abajat. Abajuohe lastaze i kus oma abajat i siid i suadaze. Enam čura abjuos. Sügüzul enam čura d’oges, Paloniemend’ogehe kävüttihe da kons kuoriš piäp suada. Kuoriš puutub ühtes kohtas, ei puutu d’oga siäl. Kus oma n’enga d’oget tuloba, häin sil kohtal’e randal kudup. Tämä kuoriš kalа siit tuada. Siit suadaze sinne.
Nu, a madeht kui suadih?
A madeht suadaze talvel. Siätaze nämat, diä l’eikataze. I panoba sinne verkon. I siid madeh luod om, madeht suadaze enamb čura. I kezal nuotil madeht harvaižesti puutup madeht, a enamp čura madeht suadaze talvel l’eikataze diä. Sinna panoba verkot i siit tulop made.
Verkod ei mer’ežat panoba.
Nu, ka merdat miččel aiga tietaze, siga vahnad d’o konz madehen kudo om. Mil aigal suada merduaha.
Miččel äjal aigol kud om, em mie muštai.
A entiä kut.
Madeh vet’ talvel vet kudov.
Talvel.
Ka talvel se ka. Miččel, miččel.
Talvel.
Miččel kuul?
Talvel kudap hän. Nu.
Se vet’ pidäv. Se madeh ujelov omit troppad müö a.
Rait. Kus oma kivet. Kivikuos häin d’o. Nu, luodod meil sandaze, kuss om loud. Da luodol’e panoba i siit häin. Nu luodol, kus oma luodot.
Äij on dielot kalа, kalan suada da?
Ka om d’ om. Muga ei tul’e.