ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Madot kudus

Madot kudus

карельский: людиковское наречие
Михайловский
Vot kundele, egläi sanuoit madod on teiden küläs, kussen äije äi lähin on?

Meid’en kül’äs madot, madot ka, madod om. Toižel bokal t’äma niit se olii, Paušši se ambui ka. Sig om, siga kivikkoho se oli, siä ka äij oli madot. Da starik se tuli entiä kuspiä da heit ambui! Ambui da veneh, puutui veneheze. Ei ka hänt süödänuiš. Oi, hüö hüppittihe, ka voi mända sinna bokha i t’änne i kaik. A hüppittihe hänel’e piäl’e! A siid hän’el’e veneh puutui. Da veneheze da siit vedehe i kaik hüppitihe. A siid edahaks, ku ajuo ka siid hüö läht’he irdal’e. Ei ka hänt süödänüiš. Ečč starikat starikannu, sie mäne da küzü. Häin konz mänem, ka häin roskažip.

Kedä kedä? Lid’an tuatat?

Da.

Da?

Nečiga, ka am heid’en niit kivikol.

No.

Entiä kuš piä tulii da”, sanup: ”Kerdanu äi, a miä otin”, sap: ”Oružaš šargaižin ampta. Ka entieda što, milie piäle”, sap: ”Tuloba sinne, mänen pokha d’uoksen, ka hüö müödäh hüö müödäh ka art’el’”, sap: ”Kengi kuš piä, siid veneheze. Da veneheze d’ärvel’e. Da d’ärvel siit”, sanup: ”Vedehe tul’d’ih randaažes sa da siit”, sap: ”L’äht’he tagaze mösti. Ei ka hot’.

Vet.

Piäl’či tuloba muga.

Vet varaataze ka nenka.

Voidaaž vet”, häin sap: ”Mändä bokha i toižes uitta nämät”.

Nu.

A ei hän’el’e piäl’e.

Avoi-voi!

Sanop: ”Veneht ielnuiš, ka možet n’uokitannuiš”.

Ka n’uokitannuiš d’oga pandanuož dai kuolnuiš.

Nu, art’el’ oli kerdunu hüö i.

Nuu.

Heit sinna art’el’ kerdunu vidno bes’odal’e libo kuduhu va mida hüö mugašto.

Ehu.

Ehe. Muga.

Oledgo iče madot nähnü kous, kuduz oldah?

Ka kuduš, entiä, konž oma, em miä voi tieta.

Em d’ olguo, muar’aha, konz mänet, ka muga n’äged, а special’no et, et tieda, kus hüö oma. Muar’aha kons puutud libo.

Meill oli muar’az dai hein’argel’e, kuna mänem, ka puutub mil kävel’t’ih niit.

Meil ei d’ ol’e.

Oli.

Nu, da hein’argel, nu, meill oma, mugai t’eill om, t’äga savi da nämä t’äga kivikos, hüö oma kivikuos, a meil sig om pesk, savi. Šavij om, ka savi s ei muga olguo. Savi om, a niituil se meil ei niituil se meil ei olnu. Kävelim ende školaha niituil’e ka i.

Meil niituil oli rahna mänet.

Meil ei olnu.

Rähma mänet kaskes Šešolovan kaik.

Nu, ei olnu.