Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
Buukk
жанр: бытовой рассказ
Информант(ы):
Иванова Мария Ефимовна, 1925, Ташкеницы (Tuošla, Tuoškalanderein, Tuaškalanhieru), Олонецкий р-н, Республика Карелия
Вдовина Федосья Григорьевна, 1901, Устье (D’ogensuu), Олонецкий р-н, Республика Карелия
место записи:
Михайловское (Kujärv, Kuujärvi), Олонецкий р-н, Республика Карелия,
г. записи:
1983
записали: Баранцев Александр Павлович
Источник:
Образцы карельской речи. I. Говоры Республики Карелии, тихвинских и тверских карел, 1994, с. 437-440
ф/архив ИЯЛИ КарНЦ РАН: №2776/3
Buukk
карельский: людиковское наречие
Михайловский
Nu sanogatte kui teiden d’er’ein’as pestih ende sobat, kui buukku.
Buukk.
Azuttih, siättihe?
Ka sobad ligotetaze ehtal, siit panoba buččihiihe. Siit panoba sinne kiviit. Siid ol’d’ihe mugomat randat. Nügü d’ iel’e ni kel naverno suured randad i sinne kivet piästaze, i siid buukitaze siga.
Piiht’et piiht’et!
Piihtet. Siid ehtähasa d’oudap, k ottab ei d’ouda, ka ehthasa om siga. Siit tulop poro.
Buukki tožo, kac, nink t’ämä buukk om.
Siid buukitaze poros siga.
T’änne panoba kaik soba.
Nu poroz buukitah da.
Siit t’änna panoba.
Katuot, katused ei paneguo.
Ei katošt tämä panoba. Tuai se sinne, siit t’äha panoba tuhk.
Tuhk.
Siit t’äma kip’atkvezi. Siit päčis nämit palavat kivet vedetaze, siit täl’l’e piäl’e panoba. Kuni täma koume kierdat sanop, panoba lassed i kivet palobat. Kiehup, kiehup n’et kivet irdal’e päčhe, siga toižet vedeta mös siga panoba müös kiehutetaze.
Mös kietetaze.
Mös’ tämä vetel. Müös kiehuteta, siid siga ninka opaidav, entiä mida. Dai enämbiid ei sap nügü d’o kiehup siga hauduze.
Kiehup soba kai i ottaze. Irdal’e.
Ahav ahaudutet’he, ka soba ei siga раlаnu. T’äm oli tuhku pandu piäl’e.
K ei tuhk panoba. Tuhk olii.
Sit tuhkas poro.
Nu, tuhkas.
Tuhkaš, tuhkaš.
Tuhkas siätaze poro.
Ende muilad ielnu, ka t’ämä padaha panoba tuhk. Siid vezi valutetaze, da sil vedel pezist’ä i piäd i čiistiit sil’mad i kaik.
Tuhkas siätaze. Vot.
Nu i kuibo siit poro piätettih iäre?
Ka kui poro? Ka häin tuhk siga heitaze.
Tuhk diäp.
A t’äma vezi se nouzop piäle hüvään’e.
Poro se.
A siid i valutaze ninka.
I sid valetaze tis häin.
Kuni heitetih, ka täma tuhk se l’ähtes. Nu, a siit mös t’ähä i vezi se möst i pangua mös nalaadiže.
Tuhk lükäitaze irdal’e kunna ni but’ veziiden ke.
A siit sigä tuhk l’ükäida hot’ kunna pane. A vit’ t’äma tuhk om vezi se. Kac, sie čajun zavarit. Ka čajun se.
Hüvä.
D’uoda čaju se sinna diäv a siit se l’ükäida hot’ kuna.
Lükäida hot’ kunna.
Ehu.
Piäle se nouzop hüvä, а t’äs čajus se mugai. Poro se t’äs nouzop.
Puin’e oli nämä puine.
Puin’e bučiin’e moine, puin’e.
Pučid da?
Da pučit puižet, puhižet.
Puižed bučit.
Puižet meil.
Puižet bučit.
I sen d’älge, sobat pidi midä pestä?
Pesta.
D’ärvel.
Šiit peštä d’ärvhe vieda, pešta hüvin.
Stiraada pesta.
Kuivata, kut nügü kuivdad d’ärvel.
Kuivha tuoda kuivata.
Mugai siit.
A kuibo kezäl huuhtottih?
A ol’d’ihe häi, kelgi korendot. Korend om mugomat, a kengi käzil nu siluo korenduol huuhtot’t’ihe enämp čura. Korondod ol’d’ih.
Dai n’ämäd ol’d’ihe.
Batugad da pualikal pualikuot’t’ihe.
N’ämät ol’d’ih azutut šurdavat se.
Survuot.
Da.
Nu.
Surdav.
No.
Rengin iččumat n’ämät surdat.
Nuu kai.
Se puuss oli siätut. Nu, sihe panoba, da siid vai ninka survotaze.
Humbaret, humbret.
Nu, humbret.
Humbret.
Humbret, pualikat, ken kut nügü pualikal ve pergap. Humbred ol’d’ih.
Eh, heh.
S’otaki humbriil’e da?
Nu, humbriil’e.
A miks?
Se, štobi redu lähtiiž da tuhk, se t’ämä poro lähtiiž irdal’e, štobi poro se l’ähtiiš. Nu.
Humbareh panda vette sit.
A soban ke i panda i.
A soban ke i mänöv vezi.
Soban ke i mänöv vezi. Vezi soban ke i mänöv.
Pand om t’ämä soba se nenkali.
Korondol huuhtuotaze da sinnä i.
Ninka.
Vezi i mänop.
Huhtuoid da humbarehe, i panop häin sinne. I siid ninka va.
Humbarehe i mänöp vezi.
Survota i sinne.
Humbrehe mänöp siit survot. Humbred ol’d’ihe vet.
A talvel a.
Da i talvel mugali.
A talvеl siätaze diäs humbar. I siid diä.
Talvel diäs hot’ kirvehel luadida.
Kirvhеl luaditah, da i sit huuhtuotaze diäl.
Meil se hüvä oli d’ogi, oli ka hüv oli.
A meil.
A toižis oli siga paha heil.
Meil d’ärvees siätaze lähte i siit humbriil niil, se vai huuhtuota.
Meill ol’ d’oga suobatan d’oga päivän pes’ta.
A heil t’äs d’ogi, ei kül’mnu ni vous’o. Nu, meil An’džug ei kül’mä sigä d’ogi on, tožo ei kül’mä.
Miituine d’ogi?
An’džuk. An’džuk.
An’džuk.
An’džuk. Plotinal’e mänop sinnä. Kai.
Ka d’uged oli pesta siit e.
S oli!
Akuoile se trudno. Truud oli.
K akuol oli d’ugedemb, n’ügü da mašinaha panoba, da piästät piästäze dai. A ende pidi muga.
A kui kuivattih talvel, kus?
A čerdakuoš ül’ähän, vuiškal, vuiškiil. Ül’ähän oma kodiš vuiškad vot.
Hüvät sobat vuiškal, kunembad oma redukkahat nit panoba veraal’e, što pakaan’e puoriiš.
Pakaižel’e.
Nu äijal soban tämän vauktaks äijäl.
Se häi külmäv pakaižel?
Ei külmä siid ottaze.
Ka. Ke.
Konz om hank.
Kül’mäp, ka se i hüvä hot’.
Siid vauktemb lähtov p’ätmat.
Nu.
L’ähtoba. Hangel’e panoba. Konz om hang hangel’e panoba. Kons p’ätnäd oma ka hangel’e panoba i nügüde hangel’e era.
Panoba panoba.
Nu, hangul ottab valktup.
Nüg iel’e mugomit sobit panda hangel’e.
A n’ügü nügü liinašišt iel’o mida.
Nu.
Ende liinas siättihe ka nügüö liinas nimidä.