Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | ? Помощь

Omašta pereheštä

Omašta pereheštä

карельский: собственно карельское наречие
Панозерский
A lapšie äijän ol’i teilä?

Meil’ä on kuin äijä ol’i. San’ku ubil’i na voinu, Heikki-poika. Aa, Ondrei gor’a on t’ät’ä n’ytte, hirreššä ol’i, da t’ät’ä nyd, reki. Nuora katkei, hän’el’l’ä hirži, hiržil’öissä vot ku ol’i. Da nuora katkei, da män’i s’iit’ä, kožil da main’it’a, noštamaa puuta, l’iikuttamaa, jotta dvin’iu puun, hongan. No. Da kun, nuora kun to hlopn’iu! Da händä rindah, kun l’yöy šiit’ä hirži. Zabol’el, zabol’el, da tak Kem uvez’l’i da. Ja bila tam. N’ee, no n’iin, pol n’epoolnii mees’ac on l’ežaal bol’n’iice. Tam i l’ežiit v mogool’e.

Ol’iko nuori?

Kuin hänel’l’ä ol’i? Kakškymmend’ä, no kakškymmend’ä kakši vuotta. Dvaččat dva goda.

No vielä ketä lašta teilä ol’i?

Nu, aa, Sašoi zvaal’i tovoo, kak v soldaati vz’ääl’i.

Karjalakši.

I na voin’e ubiil’i.

No. Täššä, šovašša?

N’oo, t’äššä, viimezeššä šovašša tapettii. B’er’ozofkašša. Ber’ozofka gd’e. Moskovan luona. Moskovan l’äššä. Moskovan l’äššä. Vot, rajonua d’ en’ n’i muis’s’a, ved oldii kirjat’ i kaikki.