ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Мехед Людмила. Vetr’ak ta Kubiška

Мехед Людмила

Vetr’ak ta Kubiška

карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Tavallini kešäpäivä kyläššä. Päiväni kirkkahašti paistau, linnut vičerretäh, tuuli heiluttau kukkie ta heinie, šahisau lehtie puissa.
Korkiella aijalla lenti hyvin kaunis kukko, räpytti šiipilöilläh ta lujašti kieku:
Kuk-ko kie-kuu-uu!

Kopissa havaččeutu ruškie Barbos-koira. Še kolisti čiepilläh ta rupesi heliešti haukkumah:
Hau-hau-hau!

Nurmelta lehmä vaštasi koiralla:
Ammu-uu!
Ammu-uu!
Kakši yštävyä, pölätykšet Vetr’ak ta Kubiška jo ammuin šeisottih pihapellošša. Vetr’ak oli laiha, šolakka ta vuatimatoin pölätyš. Hiän šeiso urheilulakki piäššä. Kubiška oli lihavahko ta hyvin vesselä. Hänellä piäššä oli patani. Kaverit paistih.
Haisuu kuaršulla, višših meččä palau, šano Vetr’ak.
Mie niän šavun joven takana. Juoška ruttoseh meččäh, pitäy šammuttua tulipalo, karju Kubiška.
Vetr’ak ta Kubiška šiepattih šankot, mit riputtih aijašša, ta juoštih meččäh.
Kukko ta koira niise tunnettih, jotta tuli hätä. Kukko lujašti kieku:
Kuk-ko kie-kuu-uu!

A Barbos rupesi haukkumah:
Hau-hau-hau!, a šiitä ulveutu: – Uuu-uu.

Vetr’ak ta Kubiška ammullettih jovešta vettä šankkoloih ta juoštih meččäh, mistä näky šavu. Hyö nähtih lujašti palaja ropivo, mistä pračkettih kypenet eri puolih. Yštävät šammutettih ropivo vejellä ta vielä i čuuruo piällä visattih.
Kaverit istuuvvuttih hirrellä.
Hyvä, jotta ropivon ympäri oli kivijä, šyväseh henkähti Vetr’ak.
Kerkisimä, ilosešti šano Kubiška.
No hyvä, jotta šaima šammuttua, ta jotta ropivo ei kerinnyn tuuvva vahinkuo mečällä. Mit pahanruatajat jätettih ropivo palamah?
Äkkie meččä alko humissä ta yštävät kuultih:
Passipo, jotta šammuttija ropivon.
Työ oletta tovelliset urohot, kun pelaštija mečän!
Šiitä kuulu vielä yksi iäni:
Oh-hoh, mie olen niin vaipun...
Ihmiset ei saleija milma, muata. Kaččuot: joka paikašša on lasie, muovie, konservipurkkie, puššie. Ihmiset ei ajatella muašta, eikä veještä. Miula ei ole enämpi voimie, itkeyty mua.
Vetr’ak ta Kubiška šanottih:
Elä ite, Mua-täti!
Myö autamma šilma!
Yštävät noššettih muašta puššit ta kerättih niih kaikki ruhkat, jotta viijä kyläh.
Passipo teilä, hyvät Vetr’ak ta Kubiška! Opaštakkua ihmisie šuojelomah muata! karju mua kaveriloilla, a meččä heilutti okšillah.
Vetr’ak ta Kubiška kannettih ruhkat kyläh ta pantih kuletuššäilijöh. Šiitä auto viey kaikki ruhkat jaloššuštehtahalla.
Niin yštävät šuoritettih šuuri ta hyövyllini tehtävä: pelaššettih meččä tulipalošta ta puhaššettih ruhkašta.