Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

HUOLEKAS MUŽIKKU

HUOLEKAS MUŽIKKU

карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский

Kindahalaine suarnu

Kindahan

mužikat

nimidä

putilleh

ei

maltettu

ruadua

. Erähänny

piän

yhtel

kyläläzel

mužikal

juohtui

mieleh

: "Enhäi vie

ni

halguo

ole

varustannuh

". Val’l’asti

häi

hevon

, otti

pilan

da

kirvehen

da

ajoi

meččäh

. Sie

hätken

ruadoi

, loppi

ruavon

da

duumaiččou

ičekseh

: "Puutui

nygöi

halguo

suaja

".
Illan

hämäris

rubei

häi

halgoloi

regeh

mättiämäh

. Ylen

suuren

rien

sai

, odva

vai

hallot

synnyttih

. Nouzi

häi

halgoloin

piäle

, tahtoi

ajamah

lähtie

, ga

hebo

ei

lekahtai

.
– Pidäy

sit

regie

vähäzel

purgua

, sanou

häi

.
Lykkäi

yhten

halgozen

, lykkäi

toizen

da

luvettelou

vai

halgoloi

lykkijes

:
– Ku

et

tädä

voinne vediä

, et

ni

tädä

voi

!
Mugai lykki

kai

, vai

yksi

halgo

jäi

regeh

.
– Tämän

taki

voit

vediä

, duumaiččou

mužikku

.
Nosti

hallon

olgupiäle

, iče

istavui regeh

da

lähti

kodih

ajamah

. Vastah

tulou

mužikku

da

kyzyy

:
– Mindähbo halguo

olgupiäl

piet

?
– Hebo-kuluu žiälöičen

, sellitti

hallonkandai.
– Tälleh

kannellen

on

hevol

kebjiembi minuu

da

regie

vediä

.
– Ylen

hyvä

olet

ristikanzu

, sanoi

kyzelii

da

matkai

ielleh

.