Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
Juotattau
жанр: сказка
Источник:
Ruppijeva J. V., Livvin opastuskniigu 8-9 kl., 2021, с. 149
Juotattau
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Kindahan zuakkun
Kaksi Kindahan mužikkua lähtiettih ongel lämmäl kezäzel päiväl. Istuttihes lautal, mendih keskijärvel, pandih onget vedeh. Räkki on, higi juoksou. Heidy rubei juotattamah. Juotattau. A vetty keral ei otettu.
Yksi sanou: – Juotattau!
Toine sanou: – Tirpa ielleh, emmohäi vetty ottanuh keral!
Tuaste ongitetah, ongitetah. Jo heil ei ole vägie ongittua.
– Juotattau, toine sanou.
– A kusbo juot, vetty emmo ottanuh!
A jo muga heidy juotattau, ga jo viertih lauttazel, jo ei voija, virutah. Vie yksi virkau midä, a toine ni virkua ei voi, muga juotattau, kieli suus kuivi.
– A sinä vie, sanou, – pagizet, ga minä jo ni paista en voi.
Muga heidy juotattau.
– A nygöi jo kaloi ei olis žiäli, sanou, – ga vai vetty puuttus!
Toine jo ni sanuo ei voi. Lauttazel virutah, kauhtanat kastuttih. Jo muga heidy juotattau, ga ei voija ni meluškoija, tuuli vedi randazel. Vedi tuuli randazel. Tuulou, astuu mužikku heijän tyveh:
– Midäbo virutto nečis, kaksi nengostu mužikkua, lautal liikkumattah?
– A juotattau, sanou, – emmo voi enämbiä nikunne mennä.
– Ga meččiägo, uruat, etto juo, ku lauttazel virutto?
– A kusbo juommo?
– Ka painuat piät järveh da juogua, gor’at, maha täyzi!
Alletah hyö juvva, piästih eloh.