ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Kuin l’eibee paissettii

Kuin l’eibee paissettii

карельский: собственно карельское наречие
Паданский
Kui l’eibiä pastoitto?

Kun paistama d’auhuo. D’auh on oma meil’ä silloin, oma ol’i d’iedolla pien’i mel’l’iččä. Kuin ičel’l’ä d’auho vain syömizeksi. No. Ičegi kävel’i sinne kessel’in kera dai toičči mie käyn toizeksi, d’o pien’en’ä sinne. D’iedoll autan siel’ä pyyhkie d’auholoi. Da panemma mie piän värččie, d’iedo panou sinn ammuldau. Siel’d’ä bučista värččih šuuree kessel’ii, da d’iedo sel’gääh. A mie pikkaražen kessel’in kera t’ämäm moižen värčizen panen d’auhuo sinne da kod’ii tulen, ei j ollun loitton kaksi kilometroa no n’e pid’i kandoo siel’d’ä. Kezäl’l’ä a se koški matkoo sežen l’evehykkäne. Siel’ä vai pyöriy pačas, siel’ä paččaham peessä kivi. Kai se ol’i ožetuš sem moine huonehut pikkarane.
Nu, da siid’ä ned’ d’auhot se ku loojid muijotukšen taiginatt ollaah n’e spetsal’n’oid leiväm paissanda. A ei pie drožd’oo n’i midä. Nu, panet sraazu sih taiginaah da se taigina muigiena matkoo, illalla se otat. A huomukšella šotet vašt panet. D’auhuo pieksetääh härkimel’l’ä, siid’ä kačotaa gustoi. Značit se krugloiksi l’eibäksi kuduane paistetah. No. Sen kiäl’l’ä šotet taiginan sen. Se l’ienöy, sitkie l’eibä fkusnoi. No a jesl’i konža mid’ä pien’embee loajitaah se ol’i ži... žitkoimbi taigina.
Meil’ä k ol’i šuuri pereh, n’i šuurin kaksin taiginoin ol’i huomukšella rinnakkaa noštuo. D’o šotetud’ d’o noššah d’o. E...eigo pid’än drožd’oo, eigo pid’än n’i muštoo d’auhoo n’i mid’ä. Toizen sie hod mama mi... mid’ä kai load’iu l’ibo taputtau rieskoo panou šan’uškoo peel’l’ä da siidä kartofeida. No, a t’ämä toičči load’iu n’iin čoopankazie. Toičči load’iu kuorenn ajelou da se pyhäkal’ittoo. Iel’l’ä vet se, ol’i se pyhäkal’itat kai, n’ytt ollaa bulkakal’itat. Pyhäze... n’e. Pyhäzet l’ib argizet.
Nu semmoine meil’l’ ol’i. Sie eloš kažvaijaišša. Siis’t’ä taiginašta kurn’ikkoo, siis’t’ä taiginašta l’eibee. A toizešta. Nu päčit oldii miän šuuret. Iel’l’ä paistau n’e hienommat pieemät l’eivät. Dai kurn’ikam panou sie dai viel’ä kaksi. Yksi l’eikatah keskistolalla, en’n’e rokkoo syömä murginalla. Šuur’ ol’i, toine toizee pee. Da siid’ä rokat kessel’l’ä. E... ei j ollun torelkoi osoubooloi eissä. T’ää pannaa yksi šuuri torelka rokkoo suppoo. Toa toine, kolmas sie viel’ä peäh. Kai sit.

Kaikil luzikat?

Kaikilla luzikat kiässä, torelkoi iessä n’i kel’l’ ei ollun. Skoat’t’eri stolalla omakudone.

Sit skuat’t’eri pid obezaat’el’no olla?

Nu, se pid’ obezaat’el’n olla. Pal’l’ahalla stolall ei igän’ääh syöd’y. No n’in. Sen ku syömm art’el’ildaah. Siid’ä pezemm as’t’iat, sit se pu... puistetah. Koirilla siih ruvat, sit ku tukkulois ollah. Ei äijeä, yl’en as’t’iaa sih loajittu. No n’iin, n’iim myö i el’imä, da n’iin i paistimo l’eibee. Aina se d’oga päivee pid’i taigina.